Mari Koistinen: Hunaja - luonnon oma makeuttaja

Miesystäväni sisar kirjoitti kirjan ja saimme oman kappaleemme kirjaa pian sen julkaisun jälkeen. Aika pian kirjan luinkin, mutta olen unohtanut kirjoittaa siitä. Olen vasta viime vuosina oppinut käyttämään hunajaa ruuanlaitossa ja nykyisin hunajaa pitää aina olla kaapissa. En silti ole tiennyt oikeastaan mitään hunajan valmistuksesta. Tämä kirja kertoo niin hunajasta kuin mehiläisistä ja antaa runsaasti hunajaisia reseptejä. Kirjaa lukiessa ajattelin useamman kerran, että kyllä mehiläiset on mielenkiintoisia pörrääjiä ja mehiläispesä paljon monimutkaisempi ja hienompi systeemi kuin olen ajatellut. Harvinaisen mielenkiintoinen tietokirja siis tämä enkä sano tätä sukulaissuhteen velvoittamana :) Ensimmäinen osa reseptejä on fine dining -osastoa, mutta sitten tulee myös hieman helpompia reseptejä ja yleisiä hunajan käyttövinkkejä. Plussaa myös kauniista kuvista!

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (vuonna 2015 julkaistu kirja) ja 9 (tietokirja).

Tommy Tabermann: Veren sokeri

Kirjan vuoden lukuhaasteessa oli yhtenä kohtana runokirjan lukeminen ja lukemattomia sellaisia löytyi omastakin kirjahyllystä. Joskus lukioaikoina kerta kaikkiaan rakastuin Tommy Tabermannin runoihin ja olen hänen runokirjojaan kerännyt kirjahyllyyni. Lukioaikoina lahjaksi saatu Oljenkorsia on niistä rakkain ja sitä tykkään lukea uudestaan ja uudestaan.

Veren sokeri on ollut kirjahyllyssäni useamman vuoden lukematta. Ostin sen jostakin alennusmyynnistä ja tuuppasin muiden Tabermannien sekaan hyllyyn. Mahdollisesti olen sitä selaillut aikaisemminkin, mutta nyt vasta varsinaisesti luin. Olisin niin halunnut pitää tästäkin Tabermannin kirjasta, mutta ei... ei vaan lähtenyt sujumaan ja puolipakolla luin runot läpi. Ihan harmittaa, etten tykännyt :) Veren sokerin aion silti pitää hyllyssäni, ehkä sen runot aukeavat paremmin joku toinen kerta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (suosikkikirjailijan teos, jota en ole ennen lukenut), 15 (kirja, jonka lukemista olen harkinnut pitkään) ja 38 (runokirja).

Paolo Coelho: Paholainen ja neiti Prym

Ystävältäni saatu kirja, jota en itse valinnut, vaan kehotin ystävääni arpomaan minulle jonkin kirjan vaihdossa. En ole ihan varma, mutta muistelen lukeneeni Coelhon Alkemistin kauan sitten. Kirjailija oli toki nimenä tuttu, mutta en osannut odottaa oikein mitään tältä kirjalta. Pohdiskelevaa tekstiä osasin kuitenkin odottaa ja sitä tämä kirja tarjosikin, koska perusajatuksena on kamppailu hyvän ja pahan välillä. Pieneen kylään saapuu muukalainen, joka tarjoaa isoa määrää kultaharkkoja kyläläisille, jos nämä tappavat keskuudestaan yhden ihmisen. Kyläläiset pohtivat asiaa kukin omista näkökulmistaan, mutta vahvimmin on esillä uskonnollinen ajattelu. Se minua ehkä hieman häiritsikin, että uskonto ja uskonnollinen pohdiskelu on kirjassa niin suuressa osassa. Itse ehkä olisin innostunut enemmän pohdinnoista, joissa uskonto ei ole niin keskeisessä osassa. Ihan mielenkiintoinen kirja, mutta ei tämä minusta tehnyt Coelho-fania :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 12 (ystävän suosittelema kirja) ja 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta).

Alexandre Dumas (nuorempi): Kamelianainen

Kirjan vuoden lukuhaasteen suorittamiseen ei enää ole paljon aikaa. Etsiskelin sopivia kirjoja, joilla saisin haasteen suoritettua ja kiellettyjen kirjojen listalla tuli vastaan Kamelianainen. Sen lisäksi, että kirja on ollut kielletty useissakin maissa, se sopi muutamaan muuhunkin kohtaan. Esimerkiksi kirjaksi, jonka muistan lapsuudesta :) En toki ole Kamelianaista lukenut lapsena, mutta muistan kirjan mummuni kirjahyllystä. Katselin usein sen kaunista kantta ja muistaakseni mummuni kertoi myös kirjasta tehdystä elokuvasta. Kirjan kansipaperit ovat vuosien aikana jonnekin kadonneet, mutta itse kirja löytyi vanhempieni varastoista ja sen välissä oli vieläpä tallella lappunen, keneltä mummuni on kirjan saanut.

Kamelianaisessa on kertoja, joka jää nimettömäksi. Hän aloittaa tarinan huutokaupasta, jossa kaupataan nuorena kuolleen kurtisaanin, Marguerite Gautierin omaisuutta. Hieman myöhemmin kertojan luo tulee Armand Duval- niminen nuorimies, joka haluaa kertoa hänen ja tuon kurtisaanin rakkaustarinan. Kirja kertoo niin ylellisestä elämästä Pariisissa kuin vaatimattomammasta maalaiselämästä kaupungin ulkopuolella. Aikakauden moraalikäsitykset tulevat toki myös hyvin esiin. Kamelianainen on ollut kielletty useissa maissa ilmestymisensä aikoihin, mikä on melkeinpä huvittavaa, koska kirjassa ei mitään sopimatonta kerrota, vaan ainoastaan annetaan ymmärtää, mitä (ehkä) tapahtui makuuhuoneessa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 2 (kirjasta on tehty elokuva), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 6 (kirjan nimi on yksi sana), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 18 (yli 100 vuotta vanha kirja), 39 (kirja on ollut kielletty jossain) ja 41 (muistan kirjan lapsuudestani).

Ville Kaarnakari: Operaatio Para Bellum

Kesällä jo lainasin tämän kirjan miesystäväni kirjahyllystä, mutta nyt vasta sain sen luettua. Helposti voisin väittää, etten tykkää sotakirjoista ja kuitenkin niitä ihan mielelläni luen :) Tämä oli helppoa ja kevyttä luettavaa sotaisasta aiheestaan huolimatta. Henkilöitä oli melkoisen paljon ja välillä oli hankala muistaa, että kukas tämä tyyppi nyt olikaan ja mitä hän oli aikaisemmin tehnyt. Muutoin kirja oli miellyttävä lukukokemus, joka sai miettimään, että olisihan näin oikeastikin voinut käydä. Kaarnakari kun sekoittaa fiktion sopivasti faktaan.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (ystäväni suosittelema kirja), jossain määrin 34 (kirja sijoittuu kotikaupunkiini, tässä kirjassa käydään jopa meidän asuinalueella) ja ehkä myös 51 (jännityskirja tai dekkari).

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Sain tämän kirjan ystävältäni, jonka kanssa olen viime aikoina vaihtanut kirjoja useinkin. Kehotin ystävääni tuomaan jonkin kirjan vaihdossa ja hän toi tämän varoitellen, että kirja on vähän outo. Totesin, että outo on välillä ihan hyvä :) Kovin suuria ennakko-odotuksia ei ollut ystäväni sanojen ja kirjan takakannen perusteella, mutta yllättäen pidinkin tästä kirjasta melko paljon. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja ja tuskin olisin koskaan itse tätä kirjakaupasta tai kirjastosta valinut. Juuri tämän takia on hyvä vaihtaa kirjoja jonkun kanssa, niin saattaa saada luettavakseen sellaista, jota ei muutoin tulisi luettua.

Huhtikuun noita kertoo neljästä naisesta, kolmella heistä on sama kasvattiäiti ja neljäs on tämän kasvattiäidin biologinen tytär, joka vaikeavammaisena on otettu heti vauvana laitoshoitoon. Laitoksessa ikänsä olleella Desireellä on yliluonnollinen kyky, hän voi irtaantua ruumistaan ja ohjailla muiden ihmisten tekemisiä. Kykynsä ansiosta hän voi lähettää kirjeet kaikille kolmelle äitinsä kasvattamalle naiselle. Näistä Birgitta ja Christina ovat ääripäät: Birgitta on narkkari ja Christina lääkäri, jonka elämä on millintarkassa ojennuksessa. Kolmas kasvattisisaruksista on Margareta, joka ei tunnu löytävän paikkaansa maailmassa, mutta tekee fysiikan väitöskirjaa. Kyvyillään Desiree pakottaa kasvattisisarukset tapaamaan toisensa ja tonkimaan myös menneisyyttään. Kirjan loppuratkaisulta odotin hieman enemmän, mutta ihan viimeisille sivuilla saakka kirja oli mielenkiintoista ja miellyttävääkin luettavaa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystäväni suositteli) ja 31 (kirja, jossa on taikuutta).

Peter Mayle: Mainio vuosi

Tämä kirja on ollut jo hetken kirjahyllyssäni. Nappasin sen luettavakseni, kun välillä kaipasin taas jotain kevyempää luettavaa. Maylen kirjoja olen lukenut ennenkin ja pitänyt niiden hyväntuulisuudesta. Pettymystä ei tuottanut tämäkään kirja, vaan kertoi iloisesta elämästä Ranskassa, johon kuuluu viiniä ja hyvää ruokaa. Päähenkilö, Lontoossa pankkiiriliikkeessä työskentelevä Max Skinner, saa potkut työstään ja muuttaa Ranskaan sedältään perimälleen viinitilalle. Kaikki eivät suhtaudu suopeasti uuteen tulokkaaseen, mutta monien juonenkäänteiden jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä ja elämä hymyilee. Juonenkäänteitä oli ehkä vähän liikaakin, mutta mukava kirja tämä oli.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjasta on tehty elokuva), 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 43 (kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin) ja 50 (kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä).

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Jostain kirpparilta mukaan tarttunut kirja, jonka ostin, vaikka en erityisen ihastunut edes ole Cecelia Ahernin kirjoihin :) Luin tämän jo kesällä, mutta en muistanut kirjoittaa tästä heti. Ihan kivaa hömppää, mutta parempaakin hömppää on enkä erityisemmin pidä siitä, että Ahernin kirjoissa on aina jokin yliluonnollinen juttu. Tässä kirjassa se yliluonnollinen juttu liittyy verenluovutukseen. Professori Justin Hitchcock luovuttaa verta ensimmäistä kertaa elämässään, koska on ihastunut verenluovutuksessa töissä olevaan lääkäriin. Hitchcockin luovuttamaa verta saa nuori nainen nimeltään Joyce Conway ja äkkiä hänellä onkin päässään Hitchcockin tiedot ja muistot. Sitten nämä kaksi törmäävät toisiinsa niin Dublinissa kuin Lontoossa ja mukana on Joycen höpsähtänyttä isää ja Justinin tytärtä ja ex-vaimoa. Tulipahan luettua, muuta sanottavaa ei tästä ole :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (tapahtuu Suomen ulkopuolella) ja ehkä myös kohtaan 31 (jos yliluonnollisuus lasketaan taikuudeksi).

Aamusta aloitetaan

Piti eilen tehdä sellainen "Päiväni kuvina" postaus, mutta unohdin kuvien ottamisen heti aamun jälkeen. Silti huvittaisi nyt tehdä jokin kevyempi postaus ilman mitään varsinaista asiaa, joten kerron sitten aamustani :) Kaikki aamut eivät ole näin leppoisia, mutta jos olen kotona ilman mitään erityistä ohjelmaa, niin aamuhengailu saattaa venyä aika pitkälle päivään.

Tykkään syödä aamulla jugurttia. Se on aina sitä samaa, lähikaupan halvinta turkkilaista jugurttia :) Mutta jugurtin lisukkeita vaihtelen sentään. Nyt olen ihastunut yhdistelmään, jossa on punaisia viinimarjoja ja hunajaa. Sain veljeltäni pullollisen pientuottajan hunajaa ja sitä truuttaan jugurttiannokseeni aamuisin.

Aamulla saatan ensimmäiseksi tarttua neuleeseen, koska yleensä sellainen on käden ulottuvilla heti, kun ruokapöydän ääreen istun. Viimeisen viikon ajan olen neulonut saamistani langoista pipoja erään yhdistyksen joulupaketteihin lahjoitettavaksi.

Läppäri ja netti aukeaa myös hyvin varhaisessa vaiheessa aamua ja selailen uutisotsikot läpi.

Aamu ei ole mitään ilman kahvia ja jos en heti aamusta saa kahvia, niin voin olla kiukkuinen koko päivän. Meillä on muutama muki, joita kukaan muu ei saa käyttää kuin minä. Tämä on yksi niistä. Sain tämän hyvityksenä, kun oli ollut ongelma lähikirpparilla tilityksen kanssa. Aina jaksaa naurattaa, että ehkä tämä oli kirpparin pitäjän mielipide minusta :)

Mitä ministeri ostaa kaupasta?

Tämä ostoslista on niin monen vuoden takaa, että listan löytymishetkellä kyseinen ihminen oli vielä ministeri. Ostoslista on taas lähikaupastamme löydetty, jossa olen tämän poliitikon useamman kerran nähnyt ostoksilla. Ja tämä on nyt se aarteeni kaikkien löytämieni ostoslistojen joukossa :) Tosin ihan ensimmäinen ostoslista, jonka poimin mukaani, on myös aarre.

Chuck Palahniuk: Tukehtuminen

Vaihteeksi miesystäväni kirjahyllystä lainattua lukemista. Lainasin tämän jo kesällä, mutta sain vasta nyt luettua. Muistaakseni miesystäväni kehui kirjaa ainakin hauskaksi, en ollut kirjan hauskuudesta tai hyvyydestä kuitenkaan kovin vakuuttunut takakannen perusteella. Olin väärässä, kirja oli sekä hauska että hyvä. Ainakin jos hyvyyttä mitataan sillä, että en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni ja taisin ahmia sen noin vuorokaudessa.
Vaikka tykkäsin kirjasta paljon, niin sen kuvaileminen on hankalaa, koska helposti voin latistaa kirjan suorastaan hullut juonenkäänteet ja hahmot. "Tässä on tälläinen Victor päähenkilönä, jonka muisti- ja mielisairas äiti on laitoksessa ja maksaakseen hoitokodin laskut Victor esittää päivisin 1730-luvun irlantilaista renkiä teemakylässä. Siellä työskentelee myös hänen kaverinsa, jonka Victor tapasi seksiriippuvaisten ryhmässä ja sitten se kaveri muuttaa Victorin luo ja täyttää hänen talonsa kivillä." Ei kuulosta kovin hauskalta. En siis kuvaile kirjaa, vaan kehotan lukemaan sen :) Niin ja jos olet tykännyt Fight Club -leffasta, niin se perustuu Palahniukin samannimiseen kirjaan. Tukehtumisen luettuani voin jo harkita Fight Clubin lukemista, vaikka se leffa ei ole kiinnostanut koskaan.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 6 (kirja, jonka nimi on yksi sana), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystävä on suositellut), 49 (hauska kirja) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä).

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tämäkin kirja tuli vaihdossa ystävältäni ja tätäkään kirjaa tuskin olisin muuten tullut lukeneeksi. Harvemmin luen scifi- tai fantasiakirjallisuutta. Tai oikeastaan luen niitä vain silloin, kun joku tuo kirjan eteeni ja sanoo: tämä on hyvä, lue se :)
Teemestarin kirja sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa on vesipula. Päähenkilö, Noria-niminen nuori nainen, on teemestarin tytär ja jatkaa isänsä työtä tämän kuoltua. Teemestarin työhön kuuluu oleellisena osana vesi ja isä on jakanut tyttärensä kanssa veteen liittyvän salaisuutensa. Isänsä kuoltua Noria paljastaa salaisuuden ystävälleen ja vahingossa se paljastuu myös koko hänen kotikylälleen. Salaisuus ei voi pysyä loputtomasti piilossa sotilailta, jotka etsivät koko ajan laittomia vesiputkia ja vettä kätkeviä ihmisiä. Noria saa ystävänsä kanssa selville toisenkin salaisuuden, kun he löytävät vanhoja cd-levyjä ja cd-soittimen. Ystävykset päättävät lähteä tutkimaan, pitääkö cd-levyillä kerrotut asiat paikkaansa. Tarkkaan suunnitellusta matkasta ei kuitenkaan tule mitään, Noria eristetään kyläyhteisöstä vesirikoksen vuoksi ja lopulta hän kuolee saamatta selville, että pettikö ystävä hänen luottamuksensa.
En yleensä pidä kirjoista, jotka melkein voisivat olla totta. Tästä kirjasta kuitenkin pidin ja paljon. Kirja saa ajattelemaan, että näinkö asiat tulevaisuudessa voisivat todellakin olla. Vanhojen teeseremoniatraditioiden yhdistäminen Suomen Lappiin ja tulevaisuuden vesipulasta kärsivään maailmaan on mielenkiintoista luettavaa. Meidän tällä hetkellä käyttämät laitteet ovat kirjassa entislaitteita, joiden käyttötarkoitusta ihmiset vain arvailevat, kun kylän muovihaudasta näitä kaivavat esiin. Yksi asia kirjassa jäi häiritsemään: cd-levyt. Itse ymmärsin lukemani niin, että cd-levyille oli äänitetty tietoja aikana, joka sijoittuu tästä meidän nykyhetkestä vielä eteenpäin tulevaisuuteen. Olisiko silloin vielä cd-levyt käytössä? Joka tapauksessa, Teemestarin kirja oli erittäin miellyttävä lukukokemus. Emmi Itärannan toinen kirja, Kudottujen kujien kaupunki on ilmestynyt juuri ja ehdottomasti haluan senkin lukea.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 10 (suositun kirjailijan ensimmäinen kirja - kyllä, lasken Emmi Itärannan jo suosituksi kirjailijaksi), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut), 13 (kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon - lasken Itärannan saamat palkinnot merkittäviksi, vaikkei hän Finlandia-palkintoa olekaan saanut) ja 42 (tulevaisuuteen sijoittuva kirja).

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

Parinkin ystäväni kanssa vaihdamme lukemiamme kirjoja, Tapaus Mao tuli tälläisenä vaihtarina. En ehkä olisi itse tätä valinnut kirjaston tai kirpparin hyllyltä, siksi on kiva, että ystävien kautta tulee luettavaksi kirjoja, joita ei muuten lukisi.

Tapaus Mao on dekkari ja juonen käänteet melko tyypillisiä dekkarin käänteitä: nuori nainen murhataan, tapausta selvittävä etsivä pahoinpidellään, rikkaat juonittelevat, johtolankoja kerätään. Epätyypilliseksi dekkariksi tämän tekee se, että kirja käsittelee paljon puhemies Maon elämää, niin julkista kuin yksityistäkin. Olen lukenut hyvin vähän mitään kiinalaista kirjallisuutta, siksi tämä kirja oli suorastaan eksoottinen ja antoi uutta tietoa niin Kulttuurivallankumouksesta kuin Kiinan nykytilanteesta. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä lukukokemus, joka dekkarimaisten nopeiden juonenkäänteiden lisäksi tarjosi myös kiinalaista runoutta runsaasti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut), 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta), 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari). 

P.S. Tälläkin kertaa etsin tietoa kirjailijasta vasta kirjan lukemisen jälkeen. Qiu Xiaolong on liittänyt päähenkilöön, Chen Cao-nimiseen rikospoliisiin, joitakin piirteitä itsestään: molemmat ovat tutkineet T.S.Eliotia, opiskelleet englantia ja kirjoittavat runoja.

Ostoslista tasan kolmen vuoden takaa

19.10.2012 olen löytänyt lähikaupastamme tämän ostoslistan :)

Ostoslista yli kolmen vuoden takaa

Vaihteeksi yksi ostoslista, kun tämän kuva löytyi yllättäen tiedostojen syövereistä :) Nyt pitääkin kuvata taas lisää ostoslistoja, koska edelleen on esittelemättä mm. yksi todellinen aarre.

15.8.2012 S-Market Nokia

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Tämä on se toinen Anna-Leena Härkösen kirja, jonka sain viime toukokuun Siivouspäivä-tapahtumassa ystävältäni. Luin kirjat peräkkäin ja vaikka kepeän Takana puhumisen taidon jälkeen tämä oli raskaampaa luettavaa, niin nopeasti tämäkin tuli luettua.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Asta, joka on juuri eronnut väkivaltaisesta aviomiehestään. Astan puidessa avioliittoaan tulee monta kertaa mieleen, että miksi hän on suhteeseen alunperin jäänyt ja mennyt vielä naimisiin, jos mies on jo suhteen alussa kertonut lyömisen olevan hänen tapa näyttää tunteitaan. Onneksi Astan ex-aviomies esitetään karrikoituna sekopäänä, muutoin olisi ahdistanut se hahmo. Asta miettii myös hankalaa ja mutkikasta äitisuhdettaan. Hän haluaa olla äidilleen mieliksi, vaikka äiti on hankala ja vaativa. Vasta kirjan lopussa Asta uskaltautuu nousemaan äitiään vastaan. Itse asiassa kaikki kirjan hahmot ovat ainakin hieman karrikoituja ja se tekee kirjasta helpompaa luettavaa, kun voi ajatella, että onneksi kukaan ei tuollainen oikeasti ole. Vaikka voihan Astan äidin kaltaisia hirviömutseja ollakin olemassa ja ainakin niitä hirviömutsi-piirteitä löytyy helposti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii ainoastaan kohtaan: 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut).

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Toukokuussa olin Siivouspäivä-tapahtumassa myymässä kahden ystäväni kanssa ja päivän mittaan tuli vaihdettua tavaraa myös keskenään. Sain molemmilta ystäviltäni Anna-Leena Härkösen kirjan :) Ensimmäisenä niistä luin tämän. Vasta jälkeenpäin selvisi, että Takana puhumisen taito on ollut Kirjan ja ruusun päivän (23.4) kylkiäiskirjana, vaikka se luki kirjan takakannessakin :) Eli sitä ei ole saanut kuin ostamalla tuona päivänä vähintään kymmenellä eurolla kirjoja kirjakaupasta.

Takana puhumisen taito sisältää lyhyitä kirjoituksia vakavammista aiheista kepeämpiin, parisuhteesta eroamisesta aurinkotuolin varaamiseen pyyhkeellä. Kertojana on nuoruusvuodet jo ohittanut nainen. Ehkä pitäisi sanoa keski-ikäinen, mutta kun samalla kategorisoisin itseni keski-ikäiseksi, niin en halua sitä sanaa käyttää :) Takana puhumisen taito uppoaa varmaan paremmin naisiin, mutta miehenikin kyllä lueskeli tätä ja kirja huvitti yhtä lailla häntä.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut) ja 49 (hauska kirja).

Randa Ghazy: Rauhaa!

Ostin tämän kirjan lomailupaikkakunnan kirpparilta, kun halvalla sai. Luin sitä parinkin eri lomapätkän aikana, mutta kun en saanut kirjaa siellä luettua, niin otin sen mukaan kotiin. Kotona aloitin sitten kirjan uudelleen alusta, kun en enää muistanut, mitä olin pitkin kesää lukenut. Kirja kertoo palestiinalaisnuorista loputtoman sodan keskellä. Sota vaikuttaa koko ajan taustalla, vaikka välillä kirja kertoo arkipäiväisistä asioista ja tärkeänä teemana on myös ystävyys. Kirja on kirjoitettu runollisesti, mutta on silti helppoa luettavaa. Synkistä aiheistaan huolimatta kirja ei myöskään ollut mielestäni masentava, vaan toiveikkuus säilyi ihan viimeisille riveille saakka, jotka ne tosin olivat synkät.

Vasta kirjan luettuani etsin lisätietoja siitä. Selvisi, että Randa Ghazy on italialainen ja kirjan kirjoittaessaan hän oli vasta 15-vuotias tyttö. Kirjaa lukiessani ajattelin kirjailijan koko ajan mieheksi, paljon vanhemmaksi ja sellaiseksi, jolla on omakohtaisia kokemuksia loputtomasta sodasta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 6 (kirjan nimi on yksi sana) ja 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle).

Giorgio Bassani: Ferraran puutarha

Jostain kirpparilta napattu kirja, jonka takakantta vilkaisin sen verran, että tiesin kirjan kertovan Italian juutalaisista toisen maailmansodan kynnyksellä. Luin Ferraran puutarhaa pitkin kesää pienissä pätkissä, aluksi ihan olosuhteiden pakosta, mutta sitten tykästyin kirjaan niin, että halusin vähän säästellä sitä. Kirjan kertoja on tavallisen juutalaisperheen poika, joka ihastuu ylempiluokkaisen juutalaisperheen tyttöön. Ferraran puutarha käsittelee ihmissuhteita, mutta niiden kautta myös politiikkaa ja kertoo paljon 30-luvun elämästä italialaisessa juutalaisyhteisössä ja sen ulkopuolellakin. Ferraran puutarha keskittyy aikaan ennen toista maailmansotaa. Odotin, että kirjan lopussa kerrottaisiin tarkemmin, miten päähenkilöille kävi sodan aikana, mutta tämä asia ohitetaan lähes kokonaan. Ylempiluokkainen perhe lähetettiin tuhottavaksi, kirjan kertoja jäi henkiin ja kertomaan heidän tarinaansa.

Pidin Ferraran puutarhasta todella paljon ja se jää kirjahyllyyni ainakin toistaiseksi, sillä haluan lukea sen toisenkin kerran. Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 2 (kirja, josta on tehty elokuva), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä). Mahdollisesti tämä kirja voisi sopia pariin muuhunkin kohtaan, mutta kun en ole niistä varma, niin en merkkaa tätä kirjaa niihin.

Jari Tervo: Myyrä

Kesällä oli välillä lukemiset vähissä ja lainasin miesystäväni kirjahyllystä tämän kirjan. En ole aikaisemmin Jari Tervoa lukenut, paitsi hänen kolumnejaan. Eräs kaverimme näki kirjan luettavanani ja kehui Tervon kirjallisia kykyjä varsin runsaasti. Ennakko-odotuksiin nähden tämä kirjan oli pettymys. Odotin terävää sanailua, jossa olisi huumoriakin mukana. Myyrä oli mielestäni sekava, tylsä ja huumoriton. Kirjan aihe on sinänsä mielenkiintoinen, mutta se jää taka-alalle kaikkien sivujuonien vuoksi. Myyrän positiivisiin puolin voin laskea sen, että sitä lukemalla nukahti helposti :) Aion kyllä lukea jonkin toisenkin Jari Tervon kirjan, koska oletan, että parempiakin teoksia hän on kirjoittanut. Kaverini totesi jälkeenpäin, että aloitin Tervon tuotannon lukemisen väärästä päästä, olisi kuulemma pitänyt edetä Myyrään vasta muutamien muiden kirjojen jälkeen :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole ennen lukenut), 6 (kirjan nimi on yksi sana) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä).

Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Kuulin tästä kirjasta jo ennen sen julkaisua, olin lukenut useamman arvostelun kirjasta ja myös useamman kirjailijasta tehdyn haastattelun. Silti suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti tähän kirjaan enkä ollut suunnitellut sen lukemista. Mutta kun kirja sopivasti tuli eteen mökkiloman aikana, niin tartuin siihen. Ja yllätyin positiivisesti :) Olin ennakkoluuloisena ajatellut, että kirja on jotain maailmanparannus-diipadaapaa ja rahaa käyttävien ihmisten paheksuntaa. Mutta kirja sisälsikin mielenkiintoisia tarinoita maailmalta ja käytännöllisiä vinkkejä, miten voi säästää rahaa. Kirja on jaettu aihealueisiin, mm. matkustaminen, ruoka ja vaatteet. Jokaisesta aihealueesta on siihen liittyvä tarina ja sitten vinkkejä, miten voit kyseisessä aiheessa säästää vähän rahaa, paljon rahaa tai saada sen kokonaan ilman rahaa. Hämmästyksekseni huomasin, että minähän olen toteuttanut vinkeistä useampaa enkä välttämättä edes sitä kevyintä versiota :) Monessa aiheessa vähintäänkin taustalla on pohdintaa, kuinka paljon tavaraa ihmisen tarvitsee omistaa. Sekin oli mielestäni mielenkiintoista pohdintaa, kun tämän loputtoman tavaranvähennysprojektin parissa puuhastelen. Ehdottoman positiivinen lukukokemus siis. Vaikka tämä on opaskirja rahattomaan elämään, niin mielestäni varsinaiset ohjeet ja opastukset eivät olleet se pääasia, vaan mielenkiintoiset tarinat ja niihin liittyvät pohdinnat, miten asiaa voisi toteuttaa eri tavoin.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (vuonna 2015 julkaistu kirja), 14 (tositapahtumiin pohjautuva kirja) ja 33 (elämäntaito- tai self-helf-kirja).

Carl Hiaasen: Vihreä kuolema

Jostain kirpparilta napattu kirja, jonka ostin ihan sen takia, että tykkäsin ensimmäisestä Hiaasenin kirjasta, jonka luin. Vihreä kuolema ei tuottanut pettymystä ja nyt kahden luetun kirjan jälkeen voin todeta, että tykkään Hiaasenin kirjoista. Vihreä kuolema on Hiaasenin ensimmäinen teos. Dekkarihan tämä on, karrikoidut henkilöhahmot ovat hauskoja ja taustalla on kuitenkin vakava luonnonsuojeluteema, joka toistuu Hiaasenin kirjoissa. Kirja alkaa keski-ikäisen turistimiehen katoamisella Miamissa, johon ei kiinnitetä erityisempää huomiota. Seuraavaksi löytyy kauppakamarin jäsen murhattuna, joka onkin jo isompi uutinen. Katoamisia ja ruumiita tulee enemmän, mikä on huono juttu kesken turistikauden. Tekijäksi ilmoittautuu Joulukuun yöt -niminen ryhmä, jonka tavoitteena on tyhjentää Florida turisteista, jotka uhkaavat sen luontoa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 10 (suositun kirjailijan ensimmäinen kirja), 30 (kirjan nimessä on väri), 49 (hauska kirja), 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari). Kohtaa numero 48 (kirja kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista) en vieläkään oikein voi rastia, vaikka Vihreässä kuolemassa on yksi seminoli-intiaani tärkeässä osassa.

Cathy Kelly: The Honey Queen

Tämän kirjan lukemisen aloitin viime vuoden puolella. Kirja eteni kuitenkin hitaasti, koska luin sitä vain "kakkoskodissa" ollessani iltaisin ja nukahdin yleensä parin sivun jälkeen :) The Honey Queen ei kuitenkaan ole erityisen unettava kirja, siinä tapahtuu paljon ja seurataan useita eri henkilöhahmoja. Eniten tilaa saa Lillie, joka miehensä kuoleman jälkeen matkustaa kotimaastaan Australiasta Irlantiin tutustuakseen velipuoleensa, jota ei ole koskaan tavannut. Lillien kanssa samaan aikaan paikkakunnalle saapuu Peggy, joka perustuu sinne lankakaupan. Välillä tapahtumia seurataan myös Lillien velipuolen vaimon näkövinkkelistä. The Honey Queen on romanttinen kirja, mutta siinä on paljon muutakin. Romantiikkaa käsitellään laajalla skaalalla, teinitytön ensirakkaudesta vanhan avioparin hiipuneisiin tunteisiin. Loppujen lopuksi pidin kirjasta paljon.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 40 (kirja, jonka lukeminen on jäänyt kesken) ja 45 (yli 500 sivua).

Cecilia Ahern: P.S. Rakastan sinua

Omassa kirjassani ei ole kansipapereita tallella, joten nappasin kuvan kannesta, ja englanninkielisestä sellaisesta, tuolta: http://www.amazon.com/PS-Love-You-Cecelia-Ahern/dp/0786890932

Tämä kirja löytyi kirpparilta jo joskus viime vuoden puolella. Koska siinä ei ollut kansipapereita tallella, en oikein tiennyt mitä odottaa. Ainakin yhden Cecilia Ahernin kirjan olen lukenut aikaisemmin ja se oli mielestäni ihan kiva, muttei mitenkään erityinen. P.S. Rakastan sinua -kirjan päähenkilö Holly on nuori leski. Hänen edesmennyt miehensä jätti hänelle kymmenen kirjettä, joista Holly saa avata yhden kerrallaan joka kuukautena. Kirjeet johdattavat Hollyn läpi vaikean ja surullisen ajan ja saavat hänet taas tarttumaan elämästä kiinni. Synkästä pohjavireestä huolimatta tämä kirja on melkoisen kevyttä hömppää. Osa henkilöhahmoista on hieman liian karrikoituja, mutta niin kai hömppäkirjassa pitääkin olla. Juoni on suurimmalta osalta ennalta arvattavissa, mutta yhden yllätyksen se minulle tarjosi :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjasta on tehty elokuva), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle) ja 10 (suositun kirjailijan ensimmäinen kirja).

Heikki Pohjanpää: Breitenfeldistä Lappeenrantaan

Matkalla juhannuksen viettoon pysähdyimme muutamaksi tunniksi Lappeenrantaan ja ehdimme käydä muun muassa Ratsuväkimuseossa, Sieltä miesystäväni osti tämän kirjan, jonka me molemmat sitten luimme loman aikana :) Kirja kertoo Suomen ratsuväen historiasta ja vaikka siinä vilisee paljon vuosilukuja, niin se oli yllättävänkin miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Toki kirjan lukemisessa auttoi, että ensin oli käynyt Ratsuväkimuseossa ja ainakin osa kirjassa kerrotuista asioista oli tuttuja.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka teoksia en ole lukenut aikaisemmin - Pohjanpää on kirjoittanut tämän lisäksi ainakin yhden toisen kirjan), 9 (tietokirja), 14 (tositapahtumiin perustuva kirja) ja 23 (kirja, jonka voi lukea päivässä).

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3

Useamman hömppäkirjan jälkeen päätin tarttua kirjaan tai paremminkin kirjasarjaan, joka etukäteen vaikutti lukuhaasteen haastavimmalta kohdalta: Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Kirjasarja löytyi vanhempieni kirjahyllystä ja nappasin ensin vain ekan osan mukaani.

Ensimmäisen osan luin maaliskuussa ja ennakkoluuloistani huolimatta sen lukeminen sujui suht nopsaan ja helposti. Hömppäkirjojen jälkeen meni hetki ennenkuin pääsin mukaan hieman viipyilevämpään kerrontaan ja myös murreilmaisuihin piti hieman totutella. Pitkiä poliittisia puheita en ihan sanatarkasti jaksanut lukea, mutta muutoin en hyppinyt lauseiden yli :)

Toisen osan luin huhtikuussa ja senkin melko nopeasti. Kirjailijan kieli oli jo tuttua eikä murrettakaan enää tarvinnut ihmetellä. Toisessa osassa myös tapahtuu paljon, joten se on mukaansatempaavampi kuin ensimmäinen osa. Päällimmäiseksi ajatukseksi tästä kirjasta jäi,  että miksi se Koskelan Akseli säilyi hengissä, vaikka hänen läheisensä kuolivat Suomen sisällissodassa. Toinen ajatus oli, että pitääpä lukea lisää Suomen sisällissodasta, koska en siitä oikeastaan mitään tiedä. Kouluaikoina tämä taidettiin sivuuttaan historian tunneilla ja ainoa muistikuvani on keskustelut, että millä nimellä sodasta pitäisi puhua. Sisällissota ei silloisten historianopettajieni mielestä ollut sopiva sana ja ainoa korrekti ilmaus oli "vuoden 1918 tapahtumat". Mutta minä asuinkin Tampereen nurkilla ja lukioni kävin Tampereella 90-luvun alkupuolella, aihe taisi olla siellä silloin vielä hankala.

Kolmannen osan luin toukokuun alussa muutamassa päivässä. Kuten toisessakin osassa, tässä tapahtui paljon ja se innosti lukemaan kirjan nopeaan tahtiin. Nämä historian tapahtumat olivat jo tutumpia ja muutoinkin kirjassa on sitä maailmaa, joka on vanhempien ja isovanhempien jutuista tuttu. Epäreiluiltahan kirjan monet juonenkäänteet tuntuivat, mutta ehkä se juuri siksi vaikuttaakin niin aidolta. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen, että sain tämän kirjasarjan luettua ja yllätyin iloisesti, että vielä pidinkin siitä. Seuraavaksi sitten ehkä Linnan muuta tuotantoa :)

Lukuhaasteen kohdat: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 2 (kirjasta on tehty elokuva), 13 (merkittävä kirjallisuuspalkinto = kolmas osa sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1963), 14 (tositapahtumiin pohjautuva), 15 (kirja, jonka lukemista olen harkinnut pitkään), 26-28 (trilogia) ja 45 (kirjassa on yli 500 sivua, osat 1 ja 2).

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Tämä on vasta toinen lukuhaastetta varten kirjastosta lainaamani kirja. Alunperin piti lainata ihan eri Adichien kirja, mutta kun sitä ei ollut pikkukaupungin kirjastossa sillä hetkellä, niin lainasin tämän. Mielessä oli useampikin lukuhaasteen kohta, johon tämä sopii.
Adichien teoksista olen lukenut muutaman aikaisemmin ja tykännyt niistä kovasti. Huominen on liian kaukana oli taattua laatua, kieli on kaunista ja kuvailevaa. Kirja sisältää kaksitoista novellia, jotka kertovat nigerialaisista niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin, yleensä Yhdysvalloissa. Useimmiten kertojana on (nuori) nainen, mutta yhdessä eläkkeellä jäänyt matematiikan professori, joka on mies ja toisessa kertoja katselee tapahtumia ulkopuolelta. Oikeastaan kaikissa novelleissa on mukana jonkinlainen ristiriita, esimerkiksi uusien ja vanhojen tapojen tai köyhien ja rikkaiden välillä.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin 7 (novellikokoelma), 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 11 (suosikkikirjailijani kirja, jota en ole ennen lukenut) ja 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta).

Hunajaisia sämpylöitä

Näissä sämpylöissä oli porkkanaraasteen sijaan pari-kolme desiä mm. bataattia sisältävää kasvissosekeittoa.

Olen ollut todella laiska leipomaan mitään, välillä meni vuosia, että ainoa leipomiseksi laskettava oli pizza ja sitäkin tein harvoin. Lapsuudenkodissani äitini kyllä leipoi yleensä joka viikonloppu pullia ja sämpylöitä, mutta tämä tapa ei siirtynyt minulle. Sämpylöitä en ollut leiponut varmaan koskaan omassa kodissani ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, joka pyöräyttää niin sämpylät kuin pyöröt ja saa sen vielä näyttämään vaivattomalta. Piti sitten minunkin kokeilla sämpylöiden tekemistä hänen innoittamana ja hänen siskonsa reseptillä :) Ensimmäiset kerrat tein tiukasti ohjeen mukaan, mutta nyt uskallan jo soveltaa ja taikinaan menee porkkanaraasteen sijaan mitä milloinkin. Teen taikinan aina kaksinkertaisena, jotta saan kaksi pellillistä sänpylöitä. Alkuperäinen ohje siis Hunajalla höystettyä -blogista, jossa on muitakin hunajaisia reseptejä.

Hunajaisia sämpylöitä kaksi pellillistä
6 dl vettä
4 rkl hunajaa
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
8-12 dl jauhoja
1 pss kuivahiivaa
6 rkl öljyä
4 pientä porkkanaa tai pari isompaa raasteena (tai kasvissosekeiton jämät, omenasosetta, muita juureksia raasteena tai mitä nyt sattuu olemaan)

Uunista tulevien tuoksujen vuoksi lapseni luuli, että näissä sämpylöissä olisi tuorejuustoa, mutta tuoksua antoikin purjosipulisilppu, jolla korvasin osan porkkanaraasteesta.

Sekoitan ensin hunajan lämpimään veteen. Koska meillä on hunaja yleensä jääkaapissa, niin se on sen verran jähmeää, että saatan vedenkeittimellä ensin lämmittää osan vesimäärästä ja sekoittaa hunajan siihen. Suolan lisäksi voi laittaa muitakin mausteita, jos haluaa. Kuivahiivan sekoitan ensin kaurahiutaleiden ja jauhomäärästä puolen kanssa. Yleensä puolet jauhoista on vehnäjauhoa, loput sitten ohra- tai ruisjauhoa ja joskus olen lisännyt vähän pellavarouhettakin. Sitten sekaan porkkanaraaste tai mitä nyt haluaakin taikinaan lisätä. Itse olen pari kertaa saanut nämä sämpylät lässähtämään ilmeisesti sen vuoksi, että lisäämäni kasvissose tms on ollut jääkaappikylmää. Eli sekin kannattaa ottaa ajoissa lämpiämään tai lämmittää. Öljyn lisäämisen jälkeen lisätään jauhoja, mutta vain sen verran, että taikina jää vielä pehmeäksi. Tätä taikinaa tehdessä ei tarvitse liata sormiaan, kun kaikki ainekset voi sekoittaa lusikalla tai puuhaarukalla :)

Taikina saa kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia. Sen jälkeen siitä voi nostella (edelleen käsiään sotkematta) kahdella lusikalla sopivan kokoisia taikinakekoja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pellillä sämpylät saavat vielä nousta vartin verran ennenkuin ne paistetaan 225 asteessa 10-15 minuuttia. Itse tykkään tehdä suht kookkaita sämpylöitä ja ne ovat uunissa vähintäänkin vartin, joskus vähän pidempäänkin.

J.R.R. Tolkien: Silmarillion

Tolkienin tuotannosta olen jo aikaisemmin lukenut Tarun Sormusten Herrasta ja Hobitin. Nyt lapseni yllytti minut lukemaan Silmarillionin, jonka oli ensin itse lainannut isänsä kirjahyllystä luettavakseen :)

Olen pitänyt lukemistani Tolkienin kirjoista, mutta Silmarillioniin oli kuitenkin jotenkin vaikea päästä mukaan. Erilliset tarinat eivät sinällään häirinneet, mutta kun niiden sisälläkin tuntui olevan toisistaan irrallaan olevia osia. Kirjoitustyyli vaihteli, mikä on ymmärrettävää, kun kirja on koottu irrallisista osista. Välillä jouduin kuitenkin miettimään, että onko kyseessä painovirhe vai erikoisempi sanamuoto. Tässä lukemassani painoksessa oli valitettavasti niin paljon selkeitä painovirheitä, että se jo häiritsi lukemista. Osa painovirheiksi luulemistani saattoi tosin olla erikoisia sanamuotoja, jotka ovat kääntäjän mielestä asiayhteyteen sopineet. Silmarillionia lukiessa tuli välillä mieleen, että teksti on jotenkin "raamatullista" ja jälkeenpäin muiden arvioita lukiessa tuli tämä sama asia esiin. Kaiken kaikkiaan jäi olo, ettei teksti ole niin sujuvaa kuin se voisi olla. Kirjan päähenkilöistä käytetään myös kovin vaihtelevasti haltia- ja ihmiskielten nimiä, mikä hieman vaikeutti sen seuraamista, että kenestä puhutaan. Kirjan lopussa toki on laaja sanasto, josta nimiä ja muutakin voi tarkistaa. Tuttuja hahmoja tuli esiin kirjan loppua kohden ja sitten olikin jo helpompi seurata tarinaa.
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että sain Silmarillionin luettua ja lukuhaasteessa se sopii kohtiin: 5 (kirjan kaikki hahmot eivät ole ihmisiä), 6 (kirjan nimi on yksi sana), 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 11 (suosikkikirjailijan kirja, jota en ole aikaisemmin lukenut), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut eli tässä tapauksessa suosittelija oli lapseni) ja 31 (kirjassa on taikuutta).

Ostoslistoja keväältä 2012

Kaikki allaolevat ostoslistat ovat löytyneet lähikaupasta eli Majakkarannan S-Marketista kevään 2012 aikana. 

13.2.2012 yhden aterian ainekset?

27.2.2012 Jos ensimmäisenä tosiaan lukee linnuntalit, niin erikoinen aika ostaa niitä. Vieläpä samaan aikaan parvekekukkien (?) kanssa :) Kiinnostaa myös kovasti, että mitä ovat "muffinssikuvat".

Kevät 2012, ei tarkempaa päivämäärää merkattu - kolmea eri jugurttia listalla

21.5.2012 Tämän ihmisen kauppalappuja olen ennenkin löytänyt :) Kala-ateria suunnitelmissa tässäkin ja lisäksi Sami saa namia :)

Merete Mazzarella: Marraskuu

Kirjan vuoden lukuhaaste on edennyt siihen pisteeseen, että enää ei riitä satunnaisten ostettujen ja saatujen kirjojen lukeminen, vaan menin kirjastoon etsimään haasteen tiettyihin kohtiin sopivia kirjoja. Olin jo ennakkoon ajatellut, että kohdassa nro 37 luen Merete Mazzarellaa, jolla on siis samat nimikirjaimet kuin minulla. Kirjaston hyllyllä emmin vielä hetken, kun Mazzarellan vierestä löytyi toki muitakin kirjailijoita, joilla on samat nimikirjaimet, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Marraskuun valitsin tarjolla olevista Mazzarellan kirjoista lähes umpimähkään. Kirja koostuu neljästä irrallisesta tarinasta, jotka kuitenkin jotenkin liittyvät toisiinsa. Ehkä en lukenut kirjaa tarpeeksi ajatuksella, koska en ihan ymmärtänyt, miten viimeinen tarina liittyi mihinkään muuhun tarinaan. Paitsi että sen loppulauseet olivat päätös myös yhdelle aikaisemmalle tarinalle. Ensimmäisessä tarinassa tunnettu kolumnisti pohtii täydellisen elämänsä tyhjyyttä. Toisessa tarinassa menestyvä liikemies on matkalla Yhdysvaltoihin periaatteessa työn takia, mutta enemmän nuoren naisen vuoksi. Kolmannessa tarinassa nuori nainen on lähtenyt Suomesta New Yorkiin huipputyön perässä ja paetakseen epäonnistunutta parisuhdetta. Neljännessä tarinassa vanheneva, potkut saanut historianopettaja pohtii oman kuolemansa järjestämistä. Jokaisessa tarinassa on joitakin, hurjiakin viitteitä, mihin maailma voi olla menossa ja mitä kaikkea rahalla saa. Mielenkiintoinen kirja ja tämän jälkeen kiinnostaa Mazzarellan kirjat muutoinkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin  lukenut), 6 (kirjan  nimi on yksi sana) ja37 (kirjailijalla on samat nimikirjaimet kuin minulla).

Tommy Tabermann: Marttyyrit

Tämäkin kirja tuli vaihdossa ja vaikka paljon olen Tabermannia lukenut, niin tästä kirjasta en muista edes kuulleeni aikaisemmin. Takakansi kertoo tämän olevan sadunomaista mystiikkaa ja valoisaa optimismia henkivä proosateos. Tämäntyyppiset kirjat eivät oikein suosikkeihini lukeudu, mutta oli tämä silti ihan mukavaa luettavaa. Mystiikan lisäksi kirja sisältää julmuutta ja väkivaltaa, luvattua optimismia toki on myös, muttei tämä silti ihan kepeää luettavaa ollut. Juonta en lähde sen enempää avaamaan, lukekaa itse :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjan nimi on yksi sana), 11 (suosikkikirjailijani kirja, jota en ole ennen lukenut), 31 (kirja, jossa on taikuutta) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä).

Finnair-veska

Olen ihan unohtanut, että vuodenvaihteessa suunnittelin esitteleväni kaikki ostokseni. Kovin paljon en itse asiassa ole ostoksia tehnyt edes kirpparilla, mutta vaihdossa ja lahjoituksena olen saanut paljon kirjoja ja muutakin tavaraa. Mutta nyt tein sellaisen ostoksen, että tämän haluan esitellä :)

Nokian keskustaan on avattu uusi kirppari, nimeltään Wanha Holvi. Käväisin siellä tänään ensimmäistä kertaa. Mukavan väljä ja avoin tila, pöytiä oli vielä vapaana, mutta yllättävänkin monessa oli jo tavaraa. Toinen yllätys oli se, ettei yhdessäkään pöydässä ollut nyt vauvanvaatteita, kun yleensä joka kirpparilta niitä löytyy. En nähnyt oikein mitään kiinnostavaa kierrellessäni, kunnes eräässä vaaterekissä vanhojen tekstiilien ja muutamien ihan kivojen vaatteiden seassa roikkui henkarissa tämä:

Kaappasin tämän heti käsiini :) Aivan käyttämättömän näköinen ja ihanan pirteän värinen. Turkoosi on vähitellen hiipinyt yhdeksi suosikkivärikseni ainakin koruissa ja asusteissa. Ilman tekstiä tämä olisi ollut ihan kiva, mutta tekstillä tämä on todella ihana. Eikä hintakaan hirvittänyt, sillä tämä maksoi euron. 

Syksyinen shoppailulista Saloselta

Vieläkin löytyy vuonna 2011 mukaani keräämiä ostoslistoja. Tämä on löytynyt Turusta, Leipomo Salosen kahvilasta elokuun viimeisenä päivänä 2011. Muuten oikein siistiä ja selkeää käsialaa, mutta alareunan ensimmäinen pystysuora teksti jäi itselleni arvoitukseksi. Papavero? Papanero? Papaveno?

Tuula-Liina Varis: Vaimoni

Tämänkin kirjan sain vaihdossa. Takakansi kertoo kirjan olevan satiirinen tarina onnen tavoittelusta, elämän tosiasioista ja harhaluuloista. Päähenkilö on lehden päätoimittaja, menestynyt mies, joka salailee sairaalloisen lihavaa vaimoaan ja ylläpitää suhdetta nuoreen ja nättiin sihteeriinsä. Yllättäen miehen vaimo katoaa. Sen seurauksena mies menettää niin työnsä kuin sivusuhteensa, asuntonsa ja autonsa. Kai tämän jonkinlaiseksi kasvutarinaksi voisi laskea: mies ymmärtää lopulta, mikä elämässä on tärkeää jne. Päähenkilö oli kyllä sen verran ärsyttävä tyyppi, että minulta ei heru hänelle sympatiaa kirjan lopussakaan :) Mukava lukukokemus kuitenkin.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 6 (kirjan nimi on yksi sana) ja 50 (päähenkilö on eri sukupuolta kuin minä).

Nokialaisia ostoslistoja

Löytyneiden ostoslistojen arkistointini ei todellakaan ole ollut mitenkään järjestelmällistä enää vuosiin. Periaatteessa niiden piti olla löytymisjärjestyksessä odottamassa liimaamista muistikirjaan, johon niitä kerään. Mutta eivät sitten olleetkaan, koska nyt löytyi vielä vuoden 2011 lappuja. Tai toisessa ei edes ole vuosilukua, ainoastaan päivämäärä, mutta arvelen sen olevan samalta ajalta  kuin tuo toinen, jossa taasen lukee vain että syksy -11. Löytämispaikan olen sentään kirjoittanut, molemmissa se on S-Market Nokia.

Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus

Sain vaihdossa taasen kirjoja ja tämä oli niistä ensimmäinen, johon tartuin. Takakansi lupasi tämän olevan lamaromaani 90-luvun Suomesta. Onhan se sitäkin. Kirja alkoi varsin lupaavasti. Elettiin vuotta 2004 ja päähenkilölle alkoi selvitä, mitä hänen miehelleen tapahtui ennen kuolemaansa syksyllä 1991. Tarina eteni mukavasti niin nykyhetkessä kuin menneiden asioiden selviämisessä. Vähitellen tarinaan tuli hieman epäuskottavia piirteitä ja sitten se jäi kesken. Olisin todellakin halunnut tietää, miten Pamisoksen purkaus päättyi. Puolivälissä kirja vaihtuu aivan toisenlaiseksi ja kertookin, miten kirjan alkuosan kirjoittaja on joutunut mielisairaalaan ja miten hänen miehensäkin lopulta päätyy sinne. Hmm, hieman liian monitasoinen kirja minun makuuni. Ja edelleen harmittaa, ettei alkuosan dekkarimaista tarinaa saatettu päätökseen :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämäm sopii ainoastaan kohtaan 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut).

P.S. Vasta kuvasta huomasin, että olisihan jo kannesta pitänyt osata päätellä, että tässä on kirja kirjan sisällä :)

Saimi Hoyer, Petri Salmela: Sieniä & ihmisiä

Toivoin tätä kirjaa joululahjaksi ja sain :) Tämä on sitten ensimmäinen sienikirjani. Ei ihan perinteinen sellainen ja kaveriksi pitäisi varmaan hankkia jokin tunnistusopas, jota voi kuskata sienimetsässä mukana. Sieniharrastukseni on suhteellisen tuore juttu, reilut pari vuotta sitten ekan kerran söin sieniä ja varsinaisesti opin niitä tunnistamaan vasta viime syksynä. Sieniä ja ihmisiä -kirja ei ainakaan intoa vähentänyt yhtään, vaan aiheutti kovan kaipuun sienimetsään ja sen lukemisen aikana näin myös sienestysunia :) Tykkäsin kovasti tästä kirjasta! Se esittelee toki tuttuja ruokasieniä, mutta myös sellaisia yleisiä sieniä, jotka harvemmin lautaselle päätyvät. Tunnistusohjeiden ja reseptien lisäksi kirjassa on tarinoita sieniharrastuksesta monelta kantilta. Ainakin reseptejä ja vinkkejä eri sienten käyttöön tästä kirjasta tulee varmasti katsoa monta kertaa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin 9 (tietokirja) ja 14 (tositapahtumiin perustuva).

Leanne Banks: Trouble in High Heels

Tämäkin on Facebookin kierrätysryhmän kautta saatua hömppää :) Loppujen lopuksi oikein mukavaakin luettavaa, jossa ei edes epäuskottavat juonenkäänteet häirinneet kun asennoitui oikein.
Lori Granger on rikas perijätär, joka mielellään jakaa rahojaan hyviin tarkoituksiin. Hänen rahankäyttöään laitetaan vahtimaan kirjanpitofirmasta nuorimies nimeltään Jackson James. Lori on saanut perinnöstään heti käyttöönsä vain osan, loput on mahdollista saada heti, kun hän menee naimisiin. Lori ei suostu Jacksonin ehdotuksiin menojen pienentämisestä, vaan päättää, että haluavansa naimisiin ja kirjanpitäjän velvollisuudeksi tulee etsiä sopivia sulhaskandidaatteja. Joku vuotaa asian medialle ja Lori pakenee mediahässäkkää Jacksonin avustuksella tutulle ratsutilalle. Yksi innokas sulhasehdokas löytää sinnekin kuitenkin tiensä :) Ratsutilan arjen askareissa itse kustakin paljastuu uusia puolia ja hassujen tilanteiden lisäksi koetaan myös vaaroja. Lopulta valmistutaan kaksiinkin häihin.

Kirjahaasteessa tämä sopii kohtiin 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole ennen lukenut) ja 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle)

Kate Long: Swallowing Grandma

Jonkin kierrätysryhmän kautta saatu kirja, jonka aloitin vasta, kun mitään muuta luettavaa ei ollut. Ei siis kovin hyvä lähtökohta :) Ensimmäisten sivujen jälkeen meinasin jättää kirjan kesken, koska se tuntui kovin ankealta. Kirjan päähenkilö on Katherine, jonka isä on kuollut ja äiti kadonnut. Katherine asuu mummonsa kanssa, joka rajoittaa tämän elämää, tyrkyttää herkkuja, haukkuu ja mollaa. Katherine on pitänyt naapurissa asuvaa miestä kaverineen lapsena, mutta aikuistuessaan huomaa miehen pervot piirteet. Koulukiusatulla Katherinella on vain yksi kaveri ja mieluiten hän pakenee oikeaa elämää kirjojen maailmaan. Kirjan sinänsä mielenkiintoinen juoni alkaa aueta vasta muutamien kappaleiden jälkeen. Katherine on varsinainen kertoja, mutta kappaleiden lopussa on pätkiä hänen äitinsä kertomana. Kun vauhtiin pääsin, niin kirja oli ihan hauskaa luettavaa. Alkuun hieman häiritsi myös se, että kirjan keskusteluista osa on kirjoitettu murteella. Englannin murteet eivät ole oikein hallussa, joten tähän meni jonkin aikaa tottua. Loppujen lopuksi ihan kiva kirja. Tälläkin kertaa ihan viimeisten sivujen jutut olisi voinut mielestäni jättää pois, mutta tätä ajattelen monen kirjan kohdalla :) Monesti mielestäni loppulauseet, varsinkin ylipositiiviset sellaiset, pilaa muuten hyvän kirjan.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 19 (kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä - tämä ei ole kirjan pääteema, mutta ainakin Katherine itse määrittelee itsensä lesboksi jossain kohtaa) ja 29 (nuorille suunnattu kirja - mielestäni päähenkilön iän ja kirjan teemojen vuoksi tämä kirja sopii tähän kohtaan).