sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala


Olen pitkään suunnitellut tämän kirjan lukemista ja kun se löytyi taloyhtiömme roskakatoksesta, niin nappasin tietysti mukaani. Malalan tarina on varmaan monelle tuttu. Hän oli kotimaassaan Pakistanissa tyttöjen oikeuksien puolestapuhuja ja korosti tyttöjen oikeutta koulunkäyntiin. Taliban-liike oli uhkaillut Malalaa jo aikaisemmin ja eräällä koulumatkalla häntä ammuttiin päähän. Aluksi Malalaa hoidettiin hänen kotimaassaan, mutta jatkohoitoon hän pääsi Englantiin, johon hänen perhekin pääsi myöhemmin ja he ovat asettuneet sinne asumaan. Malalan ampuminen oli ainakin itselleni tutuin osuus kirjassa, mutta suurin osa kirjasta kertoo tapahtumista sitä ennen. En aikaisemmin tiennyt, kuinka Malala on päätynyt tyttöjen oikeuksien puolestapuhujaksi, mutta kirjasta selvisi, että hänen isänsäkin oli kansalaisaktivisti, joka puolusti mm. tyttöjen oikeutta koulutukseen.

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 43 (olen suunnitellut kirjan lukemista pidempään), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

torstai 30. maaliskuuta 2017

Dan Brown: Meteoriitti


Taloyhtiömme roskakatokseen oli joku tyhjentänyt kirjahyllynsä :( Mieli olisi tehnyt pelastaa kaikki kirjat, mutta otin vain pari pokkaria luettavakseni ja tämä on niistä toinen. Olen lukenut Meteoriitin muistaakseni heti, kun se oli julkaistu, mutta en muistanut kirjan tapahtumista paljoakaan. Tarina on ehkä monelle tuttu: NASA on löytänyt napajäätiköltä meteoriitin, joka sisältää maapallon ulkopuolisia fossiileja ja tätä tutkimaan on kutsuttu eri alojen asiantuntijoita. Taustalla käydään kamppailua USA:n seuraavan presidentin paikasta ja erilaiset sekä siviilialan että armeijan yksiköt sotkeutuvat vyyhtiin. Vaikka jotain kirjasta muistinkin, niin jännittävää luettavaa tämä oli toisellakin kerralla :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 12 (politiikasta kertova kirja), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Reko Lundan, Tina Lundan: Viikkoja, kuukausia


Ostin tämän kirjan jo viime vuoden puolella kirpparilta ihan vain lukuhaastetta varten. En muista, mikä lukuhaasteen kohta tällä kirjalla silloin piti täyttää, mutta joka tapauksessa luin tämän vasta nyt ja tänäkin vuonna Viikkoja, kuukausia sopii moneen haastekohtaan.
Kirja etenee päähenkilöinä olevan avioparin, Akin ja Minnan, kirjoittamien päiväkirjamaisten merkintöjen kautta. Ajattelin jo kirjan ostaessani, että kirjailijat ovat aviopari, mutta vasta kirjan luettuani varmistin asian ja myös sen, että kirja on todellisiin muistiinpanoihin perustuva. Kirjailijapari kertoo omasta elämästään ja ajatuksistaan, kun aviomiehellä todetaan aivokasvain. Sairaalajaksoja ja parempia kausia katsotaan siis sekä sairastuneen että aviopuolison näkövinkkelistä. On hankala kirjoittaa oikein mitään tästä kirjasta, koska tuntuu väärältä sanoa, että tuskastumisia ja huonoja fiiliksiä aviopuolisoa kohtaan on molemmin puolin. Toisaalta juuri se tekee kirjasta suorastaan raadollisen rehellisen eikä tätä voi lukea vain romaanina.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pauli Alankoja: Korkea laki ja oikeus


Silloin tällöin luen samoja kirjoja kuin lapseni, yleensä ne ovat olleet scifiä tai fantasiaa. Tämänkin kirjan lapseni luki ensin, vaikkei tämä kuulu noista mainituista kumpaankaan kategoriaan :) Lastani kiinnosti tämä kirja, koska kirjoittaja on hänen sukulaisensa. Kyseessä on omaelämäkerta, jossa edetään lapsuudesta monivaiheisiin opiskelukuvioihin ja siitä sitten asianajajan uran erilaisiin vaiheisiin. Omien opiskelu- ja työkuvioiden seassa on myös jonkin verran ajankuvaa ja on sinne väliin onnistuttu ihan sulavasti kertomaan myös jotain historian tapahtumia, joita kirjoittaja ei ole itse kokenut. Olisinpa lukenut kirjan aikaisemmin, niin olisin tämän vuoden alkupuolella tiennyt baarivisassa vastauksen kysymykseen, missä Melbournen -56 olympialaisten hevoslajit järjestettii. Sillä sekin selviää tästä kirjasta :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 36 (elämäkerta), 38 (kirjassa mennään naimisiin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vicki Myron: Kirjastokissa


Aikeissa oli lukea Kirjastokissa jo viime vuoden lukuhaasteeseen kirjana, joka sijoittuu kirjastoon. Kaverini lupasi lainata kirjan, mutta sitten asia unohtui ja luinkin jotain ihan muuta siihen viime vuoden kirjasto-kohtaan. Kun tämän vuoden haasteessa sitten oli kirjan kansi, jossa on eläin, niin ajattelin, että nyt voisin Kirjastokissan lukea. Ennenkuin kysyin kirjaa kaveriltani, niin varmistin, että onhan kansikuvassa sitten kissa :)
Olen Kirjastokissasta kuullut paljon ja monet sitä lukivat viime vuoden haasteeseen jo. Ehkä odotin hieman liikoja, kun olin niin paljon hyvää kirjasta kuullut. Siis onhan kirjaston palautusluukusta löytyneen Dewey-kissan tarina ihana, mutta odotin jotakin vielä enemmän. Ainakin odotin kirjan keskittyvän enemmän kissaan, mutta paljon esillä oli myös Deweyn löytänyt kirjastonhoitaja ja hänen elämänsä jo ennen Deweyn löytymistä. Vaikka kuinka kissoista pidän ja meillä kotona on ollut kissoja enemmänkin, niin hieman häiritsi sekin, kun olin tulkitsevinani rivien välistä, että kaikkien pitäisi hyväksyä kirjastossa kiertelevä kissa. Kaikki eivät kissoista tai muistakaan eläimistä pidä, joku voi niitä pelätä ja moni on allerginen, siksi julkisissa tiloissa olevat eläimet voivat rajoittaa tälläisten ihmisten liikkumista. Tämän takia tuo rivien välistä tulkitsemani asia häiritsi, vaikka haluaisin itsekin edelleen kissaa tai kissoja pitää, allergia vain estää sen ja pakottaa ottamaan lääkettä aina kun kissa- tai mihinkään muuhunkaan eläintalouteen menen.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 41 (kirjan kannessa on eläin), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kate Morton: Hylätty puutarha

Kuva Elisan sivuilta: https://kirja.elisa.fi/ekirja/hylatty-puutarha#

Luin tämän e-kirjana, jonka sain ilmaiseksi vastattuani johonkin kyselyyn tms. Kirjan lukeminen kesti melko kauan, koska välillä unohdin sen. En ole erityisen ihastunut e-kirjojen lukemiseen, mutta joskus kun jonkin e-kirjan ilmaiseksi saa, niin voin sellaisen lukea. 
Hylätty puutarha kertoo englantilais-australialaisen suvun tarinaa naisten kautta. Isoäiti Nell on pikkutyttönä löydetty Australiassa satamalaiturilta sen jälkeen, kun sinne oli saapunut Englannista laiva. Isoäiti ei elinaikanaan paljasta salaisuuttaan, vaan se alkaa selvitä hänen tyttärentyttärelle Cassandralle vasta Nellin kuoleman jälkeen. Cassandra matkustaa Australiasta Englantiin katsomaan isoäidiltään perimäänsä taloa ja samalla yrittää selvittää Nellin salaisuuksia ja ketä tämän vanhemmat olivat. 
Hylätty puutarha on sinänsä mielenkiintoinen ja loppua kohden tarina sai vauhtia ja loppuratkaisua saattoi arvuutella hyvän aikaa. Sadan vuoden ajalle sijoittuvia tapahtumia oli välillä hieman hankala seurata, koska henkilöhahmoja oli paljon ja nykypäivästä saatettiin hypätä sadan vuoden taakse ja ehkä kertojaan, joka oli ensimmäistä kertaa äänessä ja piti miettiä, että mitäs sukua hän onkaan kirjan muille hahmoille. Muutoin Hylätty puutarha oli miellyttävä lukukokemus ja lukuhaasteessa se sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 26 (sukutarina), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 46 (oseanialaisen kirjailijan kirjoittama) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Jan Guillou: Tie Jerusalemiin


Hiihtolomalla ei ollut mitään luettavaa, vaikka olin käynyt kirjastossa :) Lainasin vain käsityökirjoja ja ostin poistomyynnistä venäjän oppikirjoja. Mies ehdotti kirjaa, jonka oli ostanut joululomalla kirpparilta ja joka oli kiertänyt luettavana jo hänen veljelläkin. Takakannen perusteella Tie Jerusalemiin ei innostanut ollenkaan, mutta ajattelin, että kai tämän parissa on helppo nukahtaa. Väärässä olin. Kirja tempaisi mukaansa ja se tuli luettua nopeasti. Tie Jerusalemiin on Ristiretki-trilogian ensimmäinen osa ja nyt tietysti haluaisin lukea kaksi muutakin osaa. Ensimmäisessä osassa kerrotaan Arn Magnussonin lapsuudesta ja miten hän päätyy kasvatettavaksi luostariin. Luostarista palattuaan hän ehtii tehdä paljon kotikartanonsa hyväksi, kunnes rakkaus johtaa syntiin ja Arn tuomitaan pitkään katumusharjoitukseen ja hänen rakastettunsa suljetaan luostariin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 26 (sukutarina), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 48 (kirja aiheesta, josta tiedän hyvin vähän - ristiretket).