maanantai 14. elokuuta 2017

Carl Hiaasen: Onnen koukussa


Toinen keväällä dyykkaamani Hiaasenin kirja oli tämä Onnen koukussa. Pääosassa kirjassa on lottokuponki, jonka suurella voitolla pitäisi lunastaa maa-alue, jotta se pysyisi rakentamattomana. Lottokuponki kuitenkin varastetaan ja sen varastaneita pikkurikollisia päätyy jahtaamaan varastetun lottokupongin oikea omistaja häntä haastattelemaan tulleen toimittajan kanssa. Tärkeässä osassa on myös pikkukaupungin uskonnolliset ihmeet, kilpikonnat ja rosvojen jäljillä olevan toimittajan vaimo.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 30 (kirjan nimessä on tunne), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leena Putkonen, Mari Koistinen: Ruokamysteerit


Saimme Ruokamysteerit jo alkuvuodesta toiselta sen kirjoittajista, mutta vasta nyt kesällä sain kirjan luettua loppuun. Ruokamysteerit-kirjassa käsitellään ruokaa ja sen tuotantoa todella monipuolisesti ja kirjaan on mahdutettu paljon asiaa. Tämä ei siis ollut ihan keveintä iltalukemista ja monesti piti seuraavana päivänä kerrata, että mitä olinkaan väsyneenä edellisenä iltana lukenut. Monimutkaisia ja välillä vaikeaselkoisia asioita käsitellään kuitenkin hyvin ymmärrettävästi ja kirja herättää halun etsiä lisää tietoa monesta asiasta. Jokaisen kappaleen loppuun on kerätty tiivistelmä käsitellystä asiasta ja pidin tästä todella paljon. Samoin jokaisen kappaleen lopussa kirjoittajat kertovat lyhyesti millaisia valintoja he tekevät juuri käsitellyn asian suhteen ja mitä asiasta ja omista valinnoistaan ajattelevat. Mitä minä jäin erityisesti miettimään kirjan luettuani? Omaa kahvinjuontiani ja suklaanhimoani, että mitä vaikutuksia niillä on.

Lukuhaasteessa tämä sopii vain kohtaan 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

lauantai 12. elokuuta 2017

Carl Hiaasen: Myyräntyötä


Taloyhtiömme roskakatokseen oli taas joku tyhjentänyt kirjahyllynsä sisällön. Siististi muovipusseihin pakatuista kirjoista nappasin mukaani kaksi Hiaasenin dekkaria, koska olen lukenut näitä ennenkin ja pitänyt niistä. Myyräntyötä-kirjan luin jo jokin aikaa sitten ja juuri se sai minut pohtimaan, että tämä amerikkalainen mieskirjailija saa miten naurahtelemaan ääneen dekkareidensa äärellä, mutta en muista pitkään aikaan lukeneeni yhtäkään suomalaista mieskirjailijaa, jonka huumori olisi oikeasti naurattanut.

Hiaasen yhdistää dekkareihinsa aina luontonäkökulman ja Myyräntyössä oli niin luonnonsuojelua kuin rahan tekemistä harvinaisilla eläimillä. Eläinpuistosta varastetaan kaksi sinikielistä myyrää, lajinsa viimeiset ja puiston PR-työntekijä kirjoittaa tapahtuneesta tiedotteen. Hän kuitenkin alkaa ihmetellä ja kyseenalaistaa eläinpuiston kummallisia tapahtumia ja sotkeutuu vyyhtiin, jossa on niin mafiapomoja kuin aseistettuja mummoja. Sanoisin, että taattua Hiaasenia tämä kirja: mahdottomia tapahtumia, jotka melkein voisivat olla totta ja kaikki menee juuri sen verran överiksi, että tapahtumiin voi suhtautua huumorilla.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 41 (kirjan kannessa on eläin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sara Razai: Olen etsinyt sinua


Kirjaston poistohyllystä napattu kirja, joka takakannen perusteella viehätti erityisesti siksi, että sen tapahtumat sijoittuvat nykyiseen kotikaupunkiini Turkuun. Kirjan tapahtumiin oli helpompi eläytyä, kun tiesi, millaisissa maisemissa siinä liikuttiin. Turku-kuvauksista ja kauniista lauseista pidin tässä kirjassa, mutta itse tarinasta en oikein saanut kiinni. Kirja kertoo, miten suomenruotsalainen Annika ja Samim-niminen nuori maahanmuuttajamies kohtaavat ja tutustuvat. Yhteistä heillä on ainoastaan se, että molemmat puhuvat huonosti suomea ja molempien kaverit varoittelevat, ettei suhteesta tule mitään. Sara Razai kirjoittaa kauniisti hyvinkin arkipäiväisistä asioista ja siitä pidin, mutta silti en saa tätä kirjaa sopimaan suosikkikirjojeni joukkoon, vaikka haluaisin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjablogissa kehuttu kirja), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Harri Hietala: Mustanmeren valssi


Lomareissulla tuli käytyä myös lomailupaikkakunnan kirjastossa ja erityisesti houkutteli siellä oleva poistohylly. Hyväkuntoisia ja melko uusia kirjoja sai ihan ilmaiseksi. Useammasta sieltä löytyneestä kirjasta luin ensimmäisenä Mustanmeren valssin. Kirja perustuu kirjoittajan kokemuksiin rahtilaivalta, jossa hän oli nuorena poikana töissä. Mustanmeren valssi oli monellakin tapaa mielenkiintoista luettavaa: olen aina ollut kiinnostunut työstä merellä ja sen lisäksi tämä kirja antoi kiinnostavan ajankuvan: 60-luvun lopussa teini-ikäinen poika pääsi laivalle töihin ilman koulutusta. Kirjan lopussa ollut merimiesslangin sanasto tuli kyllä tarpeeseen, vaikka suurimman osan sanoista pystyi päättelemään :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjan nimi on mielestäni kaunis - tosin se on tainnut saada nimensä samannimisestä laulusta), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa - kyllä merikin on luontoa), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kajsa Ingemarsson: Vettä vaan


Jokunen vuosi sitten ostin tämän kirjan kirpparilta, mutta nyt vasta sain sen luettua. Tällä kertaa takakansi ei pettänyt eli tämä oli mukavan kevyttä hömppää. Päähenkilö Stella on dekkarikirjailija, jonka elämä näyttää ulospäin täydelliseltä: komea ja menestynyt poikaystävä, kaunis ja tyylikäs ulkonäkö, hieno koti ja varaa tehdä, mitä huvittaa. Dekkarisarjansa viimeistä osaa kirjoittaessaan Stella kuitenkin joutuu luopumaan kauniista kodistaan vesivahingon takia ja poikaystäväkin paljastuu petturiksi. Julkisuudessa elävän naisen elämää riepotellaan juorulehdissä ja tarinaan sekaantuu myös liian innokas fani. Lopulta Stella joutuu miettimään, onko tärkeintä pitää kulissit kunnossa ja mitä hän oikeasti haluaa elämältään. Päähenkilö ei ole erityisen rakastettava, mutta hänen lähipiirinsä on vielä raivostuttavampia persoonia, joten kirjassa on sopivan karrikoituja henkilöhahmoja. Mikään muu tässä kirjassa ei ärsyttänyt kuin se, että joko käännöksessä tai jo alkuperäisessä kirjassa on sekaannuksia nimissä. Välillä Stellaa kutsutaan kirjojensa päähenkilön nimellä tai toisinpäin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos tai paremminkin kirja kertoo kirjasta, jossa selvitetään rikos), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisin oppia - hän osaa kirjoittaa kirjoja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

maanantai 22. toukokuuta 2017

Joanne Harris:Appelsiinin tuoksu


Olen varmaankin ostanut tämän pokkarin kirpparilta sen enempää miettimättä. Muistelin, että Joanne Harris on ehkä kirjoittanut jotain kivaa Ranskaan sijoittuvaa hömppää, jossa ruoka on tärkeässä osassa. Kyllähän tässä kirjassa ruuasta puhutaan, mutta suurempi osa on kirjan päähenkilön lapsuuden/nuoruuden tapahtumissa ja miten ne ovat hänen elämäänsä vaikuttaneet. Samalla kun käydään läpi päähenkilön äidin jättämää muistikirjaa aukenee vanhat tapahtumat miehitetystä Ranskasta ja erään saksalaissotilaan vaiheet siellä. En ollut pettynyt, vaikkei Appelsiinin tuoksu ollutkaan kevyttä hömppää, vaan se oli melkein kuin salapoliisiromaani, missä vuosikymmenten takaiset asiat selviävät pala palalta.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 23 (käännöskirja), 26 (sukutarina), 28 (olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain yhden kirjan - muistaakseni), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).