Kari Kallonen, Petri Sarjanen: Lauri Törni 1919-1965

Ostin tämän kirjan miehelleni lahjaksi, mutta ennenkuin hän ehti sitä lukemaan, niin minä nappasin sen luettavakseni. En ollut kouluaikoina mitenkään kiinnostunut historiasta, kaikista vähiten sotahistoriasta, mutta ympärillä olevien historiaintoilijoiden vuoksi olen minäkin vähitellen kiinnostunut aiheesta. Tämän kirjan ostin ihan sen vuoksi, että sattui löytymään halvalla ja ajattelin sen sopivan miehelleni lahjaksi. Lauri Törnistä etukäteenkin jotain jo tiesin, en vähiten sen vuoksi, että suosikkibändimme Sabaton on tehnyt hänestä laulun.
Kirja ensimmäisessä kappaleessa ollaan Vietnamissa, mutta sen jälkeen se seurailee järjestelmällisesti Törnin elämää alkaen lapsuudesta Viipurissa. Paljon asiaa on tiivistetty alle 300 sivuun, tietyt asiat saavat enemmän sivuja ja jotkin ohitetaan yhdellä lauseella. Lapsuutta ja nuoruutta Viipurissa käsitellään melko pitkälti, mikä on kyllä minun mielestäni mielenkiintoista, mutta yhtä perusteellisia selostuksia olisin halunnut lukea monista muistakin elämänvaiheista. Lauri Törnistä voi olla montaa mieltä, tämä kirja esittelee eri puolia hänestä, ehkä kuitenkin korostaen hyviä puolia. Jonkinlainen ennakkokäsitys minulla oli henkilöstä ja tämä kirja lisäsi siihen käsitykseen paljon inhimillisyyttä. Pitää varmaan lukea muitakin kirjoja samasta herrasta, jotta saan monipuolisemman käsityksen.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (historiaa käsittelevä tietokirja), 26 (elämäkerta tai muistelmateos), 29 (kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja).

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann

Taas jumppapaikkani kirjahyllystä lainattu kirja, sieltä löytyy useampi Shieldsin kirja, mutta en ole niitä erityisemmin haalinut luettavakseni. Periaatteessa tykkään, mutta jonkinlainen synkeä pohjavire on mielestäni hänen kirjoissa. Tässä kirjassa on sen nimen mukaisesti kaiken keskipisteenä Mary Swann -niminen kotirouva/maatalon emäntä. Kurjissa oloissa asunut Mary Swann kirjoitti runoja, joita julkaistiin paikallislehdessä ja juuri ennen väkivaltaista kuolemaansa hän ehti viedä ison nipun runoja kustantajalle. Paljon myöhemmin Mary Swannin runoista järjestetään symposiumi, johon osallistuu niin tutkijoita kuin Mary Swannin joskus tunteneita. Kirjan keskivaiheille saakka eri ihmiset valmistautuvat symposiumiin ja loppuosassa hämmästellään symposiumin tapahtumia. Osa henkilöhahmoista on karrikoituja ja siksi erityisen ärsyttäviä ja juonen käänteetkin ovat välillä melko uskomattomia, periaatteessa näiden asioiden pitäisi olla vain viihdyttäviä, mutta välillä ne häiritsevät minua eivätkä oikein tunnu sopivan sinänsä vakavaan juoneen. Loppu on kuitenkin niin onnellinen kuin se tässä kirjassa voi olla :) Todennäköisesti tulen lukemaan Carol Shieldsin kirjoja myöhemminkin, ihan vaikka vaan sen takia, että saisin selville, pidänkö niistä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 16 (en ollut ennen kuullut kirjasta) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Peter Hoeg: Lumen taju

Lumen taju on lainattu jumppapaikkani kirjahyllystä. Kirjasta olen kuullut aikaisemmin, mutta takakannen perusteella en siitä innostunut. Lainasin silti, koska mitään kiinnostavampaa ei sillä kertaa hyllyssä ollut ja jotain luettavaa kaipasin. Kirja kuitenkin tempaisi mukaan ja lopulta totesin, että juonen rakenteet, jotka useimmissa kirjoissa lähinnä ärsyttävät, toimivat tässä oikein hyvin. Takakannen perusteella odotin melko perinteistä dekkaria ja mietin, että kuinka synkkä on kirja, jossa selvitetään pikkupojan kuolinsyytä, varsinkin kun pohtijana on pojan ystävä. Kirjan avattuani selvisi, että pojan ystävä olikin ihan aikuinen ja kuolemalla ei erityisemmin mässäillä. Tarina vie kauaksi kerrostalon pihalta, jonne poika kuoli ja juoni polveilee moneen suuntaan. Useimmiten minua ärsyttäisi yhtä moneen suuntaan liikkuva tarina, mutta tässä se toimi kuitenkin hyvin ja tykkäsin kirjasta.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijaa) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Elizabeth Gilbert: Tahdonko?

Dyykkasin tämänkin kirjan taloyhtiömme roskakatoksesta. Tosin se oli jätetty siistissä kassissa roskisten viereen monen muun kirjan kanssa. Olen jokunen vuosi sitten lukenut Eat, Pray. Love -kirjan samalta kirjoittajalta ja torkkunut kirjasta tehdyn elokuvan läpi. Tahdonko? on jatko-osa tuolla kirjalle ja kun tosiaan sen lukemisen jälkeen olen torkkunut sen leffan läpi, niin en odottanut suuria tältä kirjalta. Sinänsä ihan hauskaa luettavaa, koska kirja kertoo avioliittoperinteistä eri kulttuureissa. Samalla taustalla etenee kirjoittajan oma avioitumistarina. Jotenkin nämä kirjan kaksi eri teemaa kuitenkin jäivät kovin irrallisiksi toisistaan. Ihan kiva siis, voisin jopa joillekin kavereilleni suositella luettavaksi, mutta mitään suuria tuntemuksia tämä ei herättänyt.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (matkakertomus), 13 (kirjan nimi on kysymys) ja 19 (kirjan kirjoittaja on unelmatyössäsi - haaveilin joskus kirjailijan urasta).

Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus

Tämän kirjan ostin kirpparilta sen enempää tutkimatta. Intialainen dekkari kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä se olikin. Hyvinkin perinteistä dekkarimenoa, mutta höystettynä intialaisilla mausteilla :) En kerro juonesta tämän enempää, mutta päähenkilä Vish Puri on herrasmies-salapoliisi, joka tykkää korostaa sitä, että Intiassa oli salapoliisitaidot jo korkealla tasolla, kun Briteissa vasta aloitteli joku Sherlock Holmes :) Toisaalta hauska ja toisaalta ärsyttävä piirre kirjassa on se, että siinä on käytetty paljon ilmauksia Intian eri kielillä. Nämä kaikki löytyvät kyllä lopussa olevasta sanastosta, mutta kesken lukemisen ei viitsisi sanastoa selata ja toisaalta kaikki suomennokset haluaisi heti tietää, jos ne vaikka paljastavat jotain oleellista. Jossain kohdissa tekstiä vieraskieliset ilmaukset oli suomennoksena heti perässä, mutta periaatteessa kaikkien piti kai olla vain lopun sanastossa suomennettuna. Kirjan luettuani luin sanaston vielä kertaalleen läpi, koska sekin oli loppujen lopuksi hauskaa luettavaa.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa) ja 16 (en ollut koskaan ennen kuullut kirjasta).

Gilles Germain: Palatsi Moikan varrella

Dyykattu kirja :) Joku oli jättänyt taloyhtiömme roskakatokseen kassillisen kirjoja ja nappasin tämän siitä kassista yhden toisen kirjan kanssa. En ehtinyt edes takakantta lukea, joten pelkän kannan perusteella otin tämän mukaani.
Kirja kertoo suomalaisesta KK:sta, joka lähtee Pietariin luomaan uraa 1900-luvun alkupuolella. Uraa enemmän kirja kuitenkin kertoo KK:n naisseikkailuista ja hänen suhteestaan nuoreen kreivittäreen. Kirja on kurkistus Pietarin seurapiireihin ja ylellisiin juhliin. Joitakin synkempiä aiheita vilahtelee taustalla, mutta kokonaisuutena kirja on melkoisen kepeä. Kirjoitustyyli ei ole ihan perinteinen ja meni hetki tottua sen lukemiseen, mutta tyyli sopii kepeään aiheeseen oikein hyvin ja kirja tuli äkkiä luettua.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 15 (kirjan kansi on mielestäni ruma), 16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua).

Ostoslistoja ehkä vuodelta 2014

Olen taas unohtanut lisäillä tänne löytyneitä ostoslistoja. Kuulun kyllä Facebookin Löydetyt kauppalaput -ryhmään, mutta en sielläkään kovin usein jaa löytöjäni. Nyt alan sentään lähestymään sitä, että löytämäni ja tänne päivittämäni listat eivät olisi kovin monen vuoden takaa :) Nämä kaksi alla olevaa on todennäköisesti löytynyt lähikaupastamme vuonna 2014, en valitettavasti ole merkinnyt niihin tarkempia tietoja.

Käsiala ja kieli vaihtelee, joten ehkä ostoslistaa on kirjoittanut vähintään kaksi ihmistä. Muutoin kaikki on selvää, mutta viimeistä en tiedä. Saltanettar? Vai voisiko se olla salta nötter?

Siisti ja selkeä kauppalappu, tykkään tästä käsialasta!

Birgitta Hurme: Lootuslampi

Taas kirja, jonka nappasin jumppapaikkani kirjahyllystä lainaan sen enempää katsomatta. Intia-aiheinen kirja kuulosti hyvältä ja ihan kivaa luettavaa Lootuslampi olikin alkuun. Jossain kohtaa alkoi ärsyttää päähenkilön lapsellisuus ja jutut muutoinkin. Olin jo kirjan loppupuolella, kun katsoin kirjan kantta sen verran, että huomasin sen kirjoittajan olevan suomalainen :) Ehkä se vähän selittää kirjan paikoitellen jotenkin naiivia tai paremminkin epäuskottavaa tyyliä. Lootuslampi kertoo 1800-luvun Intiasta ja siellä asuvasta siirtomaaperheen tyttärestä Angelasta. En tiedä, miten hyvin 90-luvulla Suomessa kirjoitettu kirja voi uskottavasti kuvata siirtomaaherrojen elämää Intiassa. Pääosassa on Angelan maalaaminen ja rakkauselämä, mutta taustalla vilahtelee paljon henkilöitä ja pilkahduksia maisemista. Tulipahan luettua ja ehkä voin suositella kirjaa Intia-aiheisista kirjoista pitäville, vaikka melkoisen kevyttää hömppää tämä oli

Lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 17 (kirjassa juhlitaan) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Ostoslistoja vuoden 2015 alkupuolelta

Lähikaupasta 23.1.2015 löytynyt ostoslista, jossa on paljon asiaa ja osa siitä tiivistetty lyhenteiksi kuten cr.fr.

Tämäkin on löytynyt lähikaupastamme ja kirjanpitoni mukaan 30.3.2015. Ihanan selkeää ja lista alkaa hyvin yksityiskohtaisesti, mutta sitten menee epäselvemmäksi. Onko näkki näkkileipää vai jotain muuta :)

Ian Bowie: Giants come from Finland

Nappasin tämän kirjasen taas jumppapaikkani lainaushyllystä sen enempää sitä tutkimatta. Kotona selvisi, että kyseessä taitaa olla laivanrakennusfirman mainoskirjanen. Isoja kuvia ja vähän tekstiä, mutta ihan hauskasti tässä kerrotaan hieman yleisempiäkin asioita Suomesta eikä pelkästään keskity oman laivanrakennustaidon kehumiseen. Kirjanen kertoo enemmän isojen loistoristeilijöiden kuin ruotsinlaivojen rakentamisesta ja siksi siitä löytyi itsellenikin vieraita asioita, kuten laivalla sijaitseva koripallokenttä :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (minulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja), 11 (sarjakuva) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua)

Danielle Steel: Torjuttu totuus

En ole ennen Steelin kirjoja lukenut ja tämän jälkeen en halua varmaan lukeakaan. Odotin kivaa ja kevyttää hömppää, mutta sitä oli tarjolla vain hetkittäin. Tiedän, että jotkut eivät lue amerikkalaisia dekkareita, koska ne ovat niin raakoja ja kamalia verrattuna pohjoismaisiin vastineisiinsa ja nyt tuntuu, että hömppäkirjojakin vaivaa sama asia. Ehkä aloitin ihan väärästä kirjasta Steelin kirjojen lukemisen, kun tälläinen fiilis tuli. Torjuttu totuus kertoo Gracesta, joka ampuu isänsä pian äitinsä hautajaisten jälkeen, kun isä taas kerran raiskaa hänet. Grace joutuu vankilaan ja sieltä vapauduttuaan salaa menneisyytensä kaikilta, kunnes rakastuu pomoonsa ja menee tämän kanssa naimisiin. Gracen menneisyyden kaikki asiat revitään auki ja tuodaan julkisuuteen, kun hänen aviomiehensä lähtee mukaan politiikkaan ja koko perhe saa kärsiä siitä. Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin tarinassa Grace myös pahoinpidellään kadulla, huumataan valokuvaajan studiolla, hän saa keskenmenon ja ehdonalaisvalvojakin lähentelee. Minun makuuni tässä oli vaan ihan liikaa huonoja asioita. Ja myös ikäviä yhtäläisyyksiä viime aikojen uutisiin, miten yhteisön kunnioittama mies onkin kodin seinien sisäpuolella hirviö ja miten lehdet repivät toinen toistaan rumempia otsikoita julkkisten elämästä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa), 16 (en ollut ennen kuullut kirjasta) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Taina Latvala: Paljastuskirja

Lainasin tämän kirjan kirjastosta ainoastaan siksi, että saisin kirjahaasteen Marilyn-kohdan suoritettua. Omasta kirjahyllystäni löytyy kyllä muutama Marilyn Monroe -aiheinen kirja, mutta en halunnut nyt niistä yhtäkään lukea uudestaan tähän lukuhaasteeseen. Kirjahyllystäni löytyvät kirjat ovat enemmän tai vähemmän faktoihin perustuvia elämäkertoja, Paljastuskirjassa Marilyn on sivuosassa. Paljastuskirjan päähenkilö on töissä iltapäivälehdessä ja tapailee Suomen ulkoministeriä, jolle ei tietenkään voi kertoa työstään, vaan väittää olevansa hautausmaalla töissä ja nimeltään Marilyn. Melkoisen kepeää luottavaa salasuhteesta ja iltapäivälehtien klikkiotsikoista. Paljastuskirja ei suosikkikirjojeni joukkoon nouse, mutta ei sen lukeminen mitenkään vastenmielistäkään ollut.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa), 15 (kirjan kansi on mielestäni ruma) ja 22 (kirjassa mukana Marilyn Monroe).

Pertti Jarla: Fingerpori - Tutkanpaljastin

Jumppapaikkani kirjahyllystä lainattu oli tämä sarjakuvakirja. Mieheni sen luki ennen minua ja hörähteli lukiessaan useampaan kertaan. Itse lukaisin Tutkanpaljastimen eräänä iltana ja täytyy myöntää, että pari vitsiä jäi varmaan ymmärtämättä :) Mutta kyllä minäkin ääneen nauroin välillä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (sarjakuvakirja), 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua).

Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää

Jumppapaikkani kirjahyllystä lainattu kirja, jonka olen jo hyvän aikaa sitten palauttanutkin ja sen jälkeen tämä on taasen lähtenyt jollekin lainaan, koska ei pariin viime kertaan ole siellä kirjahyllyssä näkynyt. Tykkään kyllä kovasti tuosta jumppapaikkani ideasta, että siellä on pieni määrä kirjoja, joita voi lainata. Kirjoissa tuntuu olevan vaihtuvuuttakin eli aina välillä jokin niistä ehkä jää pidemmäksi aikaa tai jopa kokonaan jollakin lainaan, mutta tilalle on tullut aina uusiakin.
Nappasin tämän kirjan sen enempää sen takakantta lukematta, kun ajattelin tämän olevan mukavaa hömppää. Sellaista se olikin, vaikka kirjassa sivuttiin vaikeitakin asioita teiniraskauksista nuorisorikollisiin. Pääasia oli kuitenkin Irlannin hieman syrjäiseen kolkkaan perustettu hotelli ja sen ensimmäisen viikon hotellivieraat. Pidin kirjasta paljon, mutta jälkeenpäin ajatellen siinä oli hieman liikaa johdattelua aiheeseen ennenkuin hotellia alettiin tehdä ja ennenkuin vieraat tulivat sinne. Pääasia kuitenkin oli niin hotellin henkilökunnan kuin ensimmäisten vieraiden elämänvaiheista kertominen ja tokihan hotellin perustajan elämästä piti kertoa eniten. Mukavaa ja helppoa luettavaa, vaikka itse jännitin kirjan loppuun saakka, että paljastuuko hotellin perustaneen Chickyn salaisuus jossain vaiheessa hänen läheisilleen :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 19 (kirjan päähenkilö on unelmatyössäni - paremminkin yhdestä unelmatöistäni, sillä haaveilen hotellista/majatalosta), 20 (kirjan nimi viittaa vuorokauden aikaan), 32 (kirjassa on myrsky), 33 (kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja) ja 37 (kirjan nimi viittaa vuodenaikaan).

Daniel Defoe: Ruttovuosi

Ruttovuoden lainasin vain sen vuoksi, että piti saada lukuhaasteesta suoritettua kohta nro 21 eli 1700-luvulla kirjoitettu kirja. Odotukset eivät olleet kovin korkealla kirjan suhteen, mutta se olikin iloinen yllätys. En tiedä, miten paljon tekstiä on muokattu vuosisatojen varrella, mutta tämä oli paljon sujuvampaa luettavaa kuin osasin odottaa. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti kertomaan Lontoossa 1665 riehuneesta rutosta. Daniel Defoe on itse syntynyt 1660-luvulla, joten hänen omia silminnäkijähavaintoja kirjassa ei ole, mutta hyvin uskottavalta ja aidolta se silti vaikuttaa. Tämäkin kirja sai taas toteamaan, että miten vähän sitä tietääkään historiasta. Rutto kuitenkin on ollut suuresti ympäri maapalloa vaikuttanut kulkutauti, josta on kuitenkaan tiedä oikeastaan mitään.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 21 (1700-luvulla kirjoitettu kirja) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Ahti Taponen: Marseljeesi

Lukuhaasteen Pablo Picassoa koskevaa kohtaan lainasin kirjastosta Marseljeesi-kirjan. Muitakin vaihtoehtoja olin listannut, mutta tämä tuli ensimmäisenä eteen. Toki kiinnosti myös, miksi ja miten suomalainen kirjailija kirjoittaa kirjan, jossa on Picasso. Marseljeesista löytyy kyllä myös yhteys Suomeen ja se on ihan näppärästi juoneen ympätty. Oliver ja Apollinaire tutustuvat sotasairaalassa, josta lähtevät yhdessä nauttimaan Pariisin elämästä ja tutustuvat Pablo Picassoon. Muitakin hahmoja liittyy tarinaan mukaan, välillä vähän liiankin tiiviiseen tahtiin enkä meinannut aina pysyä perässä, että kuka kukin on. Varsinkaan, kun tarina välillä käy 1980-luvun Yhdysvalloissa. Sinänsä mielenkiintoinen kirja, mutta minun makuuni vähän liikaa sivujuonia. Aivan kuin yhteen kirjaan olisi pitänyt saada mahtumaan useamman kirjan ainekset.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa), 43 (kirjassa mukana Pablo Picasso) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Samuli Lahtinen, Vesa Vitikainen: Marokon kauhu, kapteeni Aarne Edvard Juutilaisen tarina

Pitkästä aikaa kävin kirjastossa ja mukana oli pitkä lista kirjoja, joita pitäisi lukuhaasteeseen löytää. Sarjakuva-kohtaan en etukäteen mitään kirjaa valinnut, vaan päätin katsoa, mitä osuisi eteen. Muita kirjoja etsittyäni menin katsomaan sarjakuvia ja nappasin melkein ensimmäisen eteeni osuneen sarjakuvakirjan. Taisin hetken arpoa tämän ja toisen sota-aiheisen sarjiksen välillä, mutta päädyin lukemaan Marokon kauhu -sarjakuvan, koska Aarne Juutilaisesta en ole vielä koskaan mitään lukenut. Nopeastihan tämä sarjis tuli luettua, mutta jotain siitä jäi ehkä mieleenkin. Marokon kauhu -sarjakuva pohjautuu tositapahtumiin ja paljon tuttuja nimiä sen sivuilla vilahtelikin.

Lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin: 11 (sarjakuva), 14 (historiaa käsittelevä tietokirja), 29 (kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja), 44 (kirjassa joku kuolee), 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja) ja 48 (kirjassa alle 150 sivua). 

Carol Shields: Kivipäiväkirjat

Niin sanotusta lähikirjastostani eli jumppapaikkani kirjahyllystä on lainattu myös tämä Kivipäiväkirjat. Se kertoo Daisy Goodwillin elämätarinan syntymästä kuolemaan saakka. Daisyn kasvattaa vieraat ihmiset, koska hänen äitinsä kuoli synnytyksessä ja isänsä kääntyi sisäänpäin vaimonsa kuoleman jälkeen. Myöhemmin Daisyn isästä tulee menestynyt liikemies ja Daisy tutustuu isäänsä vasta aikuisuuden kynnyksellä. Daisyn elämään mahtuu kaksi avioliittoa, joista molemmista hän jää leskeksi, lapsia ja lapsenlapsia, kotirouvana oloa ja työ lehden viherpalstan pitäjänä, kunnes hän päätyy viettämään eläkepäiviään Floridaan. Eniten kaikista elämänkäänteistä Daisyyn vaikuttaa työn menettäminen viherpalstan pitäjänä ja työn menetettyään hän vaipuu masennukseen.

Moni on nimenomaan tästä Shieldsin kirjasta pitänyt. Itselleni jäi olo, että pitäisi lukea useampi Shieldsin kirja, jotta tietäisin, pidänkö kirjailijasta. Luulin, etten ole lukenut Shieldsia aikaisemmin, mutta olenhan minä - ei siis ole jäänyt mieleen. Ehkä odotin, että Kivipäiväkirjat ovat kevyempää  ja enemmän hömppää luettavaa kuin ne olivatkaan. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 15 (kirjan kansi on mielestäni ruma), 16 (en ollut kuullut kirjasta), 20 (kirjan nimi viittaa vuorokauden aikaan), 41 (kirjassa lähetetään kirjeitä) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi

Minulla on uusi "lähikirjasto" :) Kotiani lähellä olevaan jumppapaikkaan oli tullut aulaan kirjahylly, jossa on enimmäkseen lehtiä ja lastenkirjoja luettavaksi, mutta myös muutamia romaaneja ja lappu, että kirjan voi ottaa mukaansa ja palautta sen sitten luettuaan. Suden vuosi on ensimmäinen, jonka sieltä lainasin kotiini ja sen jälkeen on tullut lainattua jo muutama muukin kirja sieltä. Hyllyyn saa myös viedä täydennystä ja veinkin yhden lukemani romaanin sinne jo. Todella kiva systeemi! Kirjojen vaihtuvuus näyttää ihan hyvältä eli melkein joka kerta on ilmestynyt jokin uusi kirja hyllyyn, kun muutaman kerran viikossa tuolla käyn. Ja se minun viemä kirja oli heti lähtenyt kiertoon :)

Suden vuosi on Virpi Hämeen-Anttilan esikoisteos ja siitä on tehty myös elokuva. Kirja sijoittuu yliopistomaailmaan, joka ei ole itselleni tuttu, mutta ajattelin lukiessani, että toisaalta kirja kuvaa hyvinkin rehellisesti parikymppisiä opiskelijoita ja toisaalta taasen mieleen tuli välillä, että henkilöhahmot ovat karrikoituja ja vastaavat ehkä joihinkin ennakkoluuloihin omituisista kirjallisuudenopiskelijoista. Tai ehkä karrikoituja olivat ennemminkin muut kirjan hahmot kuin opiskelijat. Kirjan päähenkilö on Sari-niminen opiskelija, joka on ihastunut opettajaansa, mutta ei ajattele ihastuksen koskaan etenevän mihinkään. Ihastuksen kohteen erottua Sari kuitenkin lähtee pikkujouluista miehen mukaan ja he päätyvät hieman myöhemmin asumaan kämppiksinä. Sari on kovin täydellisen oloinen, joka selvittää niin miesystävänsä kuin tämän teini-ikäisen tytön ongelmat ja ottaa joka tilanteessa ohjat käsiinsä. Paitsi silloin, kun Sari saa pitkästä aikaa epilepsiakohtauksen ja se onkin hänen miesystävänsä/kämppiksensä, joka joutuu toimimaan. Loppujen lopuksi kirja on melko harmitonta hömppää, vaikka odotin siltä vähän enemmän. Kivaa luettavaa kuitenkin :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 16 (en ollut ennen kuullut kirjasta) ja 17 (kirjassa juhlitaan).

Kenji Fujimoto: Diktaattorin keittiömestari

Jokunen viikko sitten kulutin aikaa tavaratalon lehtiosastolla, jossa oli myös joitakin tarjouspokkareita tyrkyllä. Ensin löytyi miehelle lahjaksi yksi pokkari ja sitten arvoin, että minkä ostaisin itselleni. Päädyin Diktaattorin keittiömestariin.
Japanilainen Kenji Fujimoto on kirjoittanut salanimellä 13 vuodesta, jotka hän vietti Pohjois-Koreassa Kim Jong-Ilin sushikokkina ja diktaattorin sisäpiirin jäsenenä. Ylellisiä ruoka-aineita haettiin pitkin maailmaa, lähipiirin jäsenet saivat upouusia saksalaisautoja ja he kiersivät diktaattorin mukana hänen huvila-alueillaan pitkin maata. Kirja kertoo yksityiskohtia edesmenneen diktaattorin elämästä, mutta tavallisen pohjois-korealaisen arjesta se ei kerro oikeastaan mitään eikä voikaan kertoa, koska Fujimoto ei ilmeisesti sitä arkea nähnyt ollenkaan. Kirja perustuu Fujimoton päiväkirjamerkintöihin ja mukana on myös valokuvia hänen Pohjois-Korean vuosilta. Kirja kertoo tapahtumista, muttei paljoakaan pohdi niiden taustoja. Joidenkin mielestä Fujimoto kirjoittaa häiritsevän ihailevaan sävyyn entisestä diktaattorista. Itseäni tämä ei häirinnyt kovin paljon, enemmän häiritsi samojen asioiden kertominen useampaan kertaan ja eksyminen merkityksettömistä pikkuasioista jaaritteluun. Diktaattorin keittiömestari on kai yhdistelmä kahdesta erikseen kirjoitetusta kirjasta ja se ehkä selittää samojen asioiden kertomisen useampaan kertaan. Joistakin pikkuasioiden jaaritteluista kyllä tykkäsinkin, kuten matsutake-sienten mainitsemisen muutamaan kertaan :) Olin tyytyväinen, että tiesin, miten arvostettuja matsutake-sienet ovat Japanissa ja että niiden hankkiminen edes säilykkeenä on voinut olla vaikeaa Pohjois-Korean diktaattorillekin.

Lukuhaasteessa tämä sopii moneen kohtaan: 1 (ruuasta kertova kirja), 2 (matkakertomus), 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 10 (aasialaisen kirjoittama kirja),16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan), 26 (elämäkerta tai muistelmateos), 34 (keskustelua herättänyt kirja), 38 (jossain päin maailmaa kielletty kirja) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan

Tämän kirjan otin lainaan vanhempieni kirjahyllystä jo kesällä ja se reissasi kanssani itäiseen Suomeen heinäkuussa, mutta en edes avannut kirjaa koko reissun aikana. Elokuun alussa yritin iltaisin lukea tätä, mutta nukahdin aina nopeasti eikä kirja edistynyt montaakaan sivua. Kunnes sitten lapsen koulu ja minun arki alkoi ja sain taas iltaisin luettua. Välillä lukeminen eteni nopeasti, mutta viimeiset sivut taas kestivät. Ehkä se kertoo jotain ajatuksistani kirjan suhteen. Ensin en oikein meinannut päästä mukaan ja viimeisistä sivuista en erityisemmin pitänyt, mutta siinä välissä tykkäsin kyllä tästä kirjasta.
Rakkautta koleran aikaan on varmaan monelle tuttu kirja, mutta minulla ei ollut tästä mitään ennakkokäsitystä. Otin kirjan lainaan, koska ajattelin sillä kuitata lukuhaasteen kohdan Nobel-voittajan kirjasta ja sen toki teenkin. Kunhan vauhtiin pääsin, niin kirja oli helppolukuinen, vaikka siinä vaihtelee nykyhetken ja menneisyyden tapahtumat. Kirjan alkupuolella kerrotaan eniten tohtori Juvenal Urbinosta, joka kuitenkin kuolee tapaturmaisesti ja sen jälkeen kirja kertoo hänen leskensä ja lesken nuoruuden rakkauden menneisyydestä ja nykyhetkestä. Tapahtumat sijoittuvat 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen jonnekin Karibianmeren rannalle.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa), 39 (Nobel-voittajan kirjoittama kirja), 41 (kirjassa lähetetään kirjeitä), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 47 (eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

Karin Fossum: Rakas Poona

Tämä kirja löytyi taloyhtiömme roskakatoksesta :) Joku oli jättänyt roskisten ulkopuolella joitakin pikkutavaroita ja tämän kirjan. Nappasin sen tietysti mukaani sen enempää miettimättä. Takakannesta luin pari ekaa riviä. En ole Karin Fossumin kirjoja ennen lukenut ja kun en sitä takakanttakaan lukenut, niin luulin kirjaa ihan erilaiseksi. Tämähän olikin siis dekkari. Mikä kyllä oli ihan mukava yllätys.
Pienellä paikkakunnalla asuva ja jo hieman ikääntynyt herra Gunder Jomann matkustaa Intiaan tavoitteenaan löytää vaimo. Sopiva nainen löytyykin ja pari menee pikaisesti naimisiin. Gunder palaa Norjaan, jonne Poonan pitäisi matkustaa pian perässä. Gunder ei pääsekään Poonaa vastaan lentokentälle eikä Poonaa löydä kentältä myöskään Gunderin sinne lähettämä tuttu taksikuski. Seuraavana päivänä Gunderin vain noin kilometrin päässä Gunderin kotoa löytyy naisen ruumis. Gunder ei halua uskoa sen olevan Poona. Pienen paikkakunnan elämä sekoaa raa'an surman vuoksi.
Kirja tempaisi mukaansa ja ihan harmitti, kun se loppui. Vähän harmitti myös se, että pari asia jäi ihan auki: kuka se syyllinen nyt oli ja miten pahasti se yksi todistaja sekosi.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijaa), 16 (en ollut koskaan ennen kuullut kirjasta) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Kirja, joka jäi kesken

Kuva lainattu Elisan sivuilta.

Ennen kesän mökkilomailua latasin puhelimeeni parikin e-kirjaa, jotka valitsin ilmaisuuden lisäksi sillä perusteella, että samalla täyttyisi useampi kohta kirjahaasteeseen. Juhani Ahon Muistatko?-kirjan piti täyttää ainakin pari kohtaa ja se tuntui myös sopivan lyhyeltä kirjalta, vain 120 sivua. Mökkiloman alkupuolella koitin lukea kirjaa iltaisin. Nukahdin yleensä hyvin nopeasti ja seuraavana päivänä en muistanut paljoakaan lukemastani. Sitkeästi jatkoin kuitenkin ja kun tuntui, että olen lukenut kirjaa jo pitkälle, niin erehdyin katsomaan, millä sivulla olin. Sivulla 20... Koska kirjan lukeminen tuntui niin hankalalta eikä kirjan pariin ollut minkäänlaista intoa palata iltaisin, niin jätin sen kesken. Yleensä luen kaikki aloittamani kirjat loppuun, kun kerran olen aloittanut. Mutta tämä nyt jäi kesken ja pitää keksiä jotakin muuta täytettä lukuhaasteen kohtiin. Toinenkin e-kirja on ladattuna kännykkään ja lisäksi yksi äänikirja, toivottavasti niiden kanssa käy paremmin :)

Lasse Kosonen: Sienenmetsästystä

Sain tämän kirjan viime jouluna lahjaksi ja sienikauden lähestyessä aloin sitä lukea. Sienikirjoja on jo muutama ennestään hyllyssä, mutta tämä sopii joukkoon oikein hyvin. Tästä löytyy helposti ne syötävät sienet, kun omituisempia sieniä voi sitten etsiä laajemmasta sienikirjasta. Sienenmetsästystä antaa myös joitakin vinkkejä sienten käyttöön, mutta varsinaiset reseptit pitää kuitenkin etsiä muualta. Uusia ja kivoja pikkujuttuja jäi tästä mieleen, vaikken koko kirjaa ja kaikkia sieniä heti oppinutkaan. Plussaa myös siitä, että kirjan alussa on kolme sivua pikkukuvia erilaisista sieniryhmistä mm. korvasienen näköisiä sieniä ja punalakkisia sieniä, joiden perusteella voi päästä alkuun oudon sienen tunnistamisessa. Hyvä ja selkeä yleisteos, tykkäsin.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä menee kohtiin: 1 (ruuasta kertova kirja), 7 (Vihervuoden sloganiin sopiva kirja - sienimetsä on minun maisemaani) ja 28 (perheenjäsenelleni tärkeää aihetta käsittelevä kirja - mieheni on varsinainen sienitietäjä).

Anu Rohima Mylläri: Adoptoitu

Turhaan mietin ennen mökkilomaa, että miten saan tarpeeksi luettavaa mukaan, varsinkin kun lähin kirjasto on hyvin harvoina päivinä lomamme aikana auki. Unohdin ihan kokonaan, että naapurikaupungin kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta on ennenkin löytynyt hyviä kirjoja halvalla. Tämän kirjan olen suunnitellut lukevani ja olen ajatellut, että tämä pitää käydä kirjastosta etsimässä. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta 0,20 euron hintaan :)

Anu Mylläri kertoo kirjassa, millaista on ollut varttua pienen paikkakunnan ainoana erinäköisenä lapsena ja millaisiin ennakkoluuloihin hän on myös myöhemmin törmännyt. Hänen alakoulun opettajat ovat olleet käsittämättömän ajattelemattomia ja osa hyvinkin rasistisia. Koulunkäyntiä ei ole ollenkaan helpottanut, että alakoululaisena Anu menetti äitinsä ja juuri täysi-ikäiseksi tultuaan myös isänsä. Yhtenä positiivisena kokemuksena Anu Mylläri mainitsee armeijan, jossa tunsi olevansa samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Ainakin kirjan ilmestymisen aikoihin Anu Mylläri on ollut aktiivisesti mukana opastamassa adoptioperheitä ja kirjasta jääkin olo, että nykyisin adoptioon saa paljon paremmin tukea ja opastusta kuin 80-luvun alussa, jolloin Anun vanhemmat hänet adoptoivat. 

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 10 (aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 23 (oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja = Anu oli ensimmäisiä ulkomailta Suomeen adoptoituja ja ensimmäinen tummaihoinen nainen Suomen armeijassa) ja 26 (elämäkerta tai muistelmateos). 

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Luin tämän e-kirjana, joten kannesta ei ole itse ottamaani kuvaa, vaan kuva on Elisan sivuilta. Piiraan maku makea on ensimmäinen lukemani e-kirja ja vaikka en ihan täysin ihastunut lukemiseen kännykän näytöltä, niin latasin silti pari ilmaista e-kirjaa lomalukemiseksi. Olin pohtinut, kuinka monta kirjaa viitsin kantaa mukanani lomareissuun ja miten saisin samalla luettua lukuhaasteeseen sopivia kirjoja. Nyt otankin ehkä vain yhden painetun kirjan mukaan ja muutoin nautin ilmaisista e-kirjoista :) Muutama äänikirjakin on ilmaiseksi saatavilla tuolla Elisan sivuilla ja Yle Areenan sivuilla lisää. Näitäkin voisi hyödyntää, kun nyt vihdoin olen taas kehityksen kelkkaan päässyt mukaan ja ymmärtänyt, että kännykällä voi lukea tai kuunnella kirjoja :)

Piiraan makea maku on dekkari, jossa rikosta ratkoo 11-vuotias Flavia de Luce. Kirja sijoittuu Englannin maaseudulle toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Flavia on nuorin kolmesta sisaruksesta, jotka asuvat isänsä kanssa vanhassa sukukartanossa. Flavia on hyvin kiinnostunut kemiasta ja se auttaakin häntä rikoksen ratkaisemisessa, kun hän löytää kotikartanonsa puutarhasta kuolleen miehen ja hänen isänsä pidätetään murhasta epäiltynä. Lapsi rikoksen ratkaisijana on mielenkiintoinen lisä muutoinkin jännittävään dekkariin. Alan Bradley on suunnitellut tekevänsä Flavia-sarjan ja ainakin seuraava kirja on jo ilmestynytkin, joten pitää varmaan lukea nokkelan neidin tekemisistä myöhemminkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii seuraaviin kohtiin - ainakin jos laaja-alaisesti ajattelee :) 1 (ruuasta kertova kirja), 6 (kirjastosta kertova kirja), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksia), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta, valitsin sen ilmaiseksi saatavien e-kirjojen joukosta), 18 (lasten kirja) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Holly Black, Cassandra Clare: Rautakoe

Koska lukuhaasteessa on kohta, jossa pitäisi lukea lle 18-vuotiaan suosittelema kirja, olen pyytänyt lastani suosittelemaan minulle luettavaa. 13-vuotias poikani lukee lähinnä scifiä ja fantasiaa, joskus jotain historiaan liittyvää ja mieluiten paksuja kirjoja :) Ja suosikkikirjansa moneen kertaan. Asetin suositeltavan kirjan ehdoksi, että se ei saisi olla montaa sataa sivua. Magisterium-sarjan lapseni löysi vasta nyt kesälomansa alussa ja tykästyi heti tämän ensimmäisen osan perusteella sarjaan ja suositteli Rautakoetta minunkin luettavakseni. Tartuin kirjaan senkin vuoksi, että tällä saan toisenkin lukuhaasteessa toistaiseksi tyhjän kohdan ruksittua suoritetuksi :)

Fantasia ei kuulu suurimpiin suosikkeihini ja hyvin vähän olen lukenut samoja kirjoja kuin lapseni. Hän on esimerkiksi lukenut kaikki Harry Potterit moneen kertaan ja minä en ole saanut luettua niistä ainuttakaan. Silti ajattelin, että tämä Magisterium-sarja voi olla samantyyppinen kuin Potter-sarja. Rautakoe-kirjan päähenkilö on 12-vuotias Callum Hunt, joka valitaan velhokouluun hänen velhoisänsä vastustuksesta huolimatta. Rautakoe kertoo koulun ensimmäisestä vuodesta, jolloin Callum oppii magian lisäksi paljon myös itsestään ja vanhemmistaan. Sen verran tästä loppujen lopuksi tykkäsin, että voin lukea seuraavatkin osat. Kakkoskirjan eli Kuparikouran pitäisi ilmestyä suomeksi noin viikon päästä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (kirjailija, jota en ole lukenut aikaisemmin), 16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 29 (kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja), 41 (kirjassa lähetetään kirjeitä), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 46 (alle 18-vuotiaan suosittelema kirja).

Jukka Jalkanen: Tottakai, kulta

Lukeminen ei ole oikein huvittanut viime aikoina. Osasyynä on se, ettei käsillä ole ollut mitään kivaa luettavaa siinä vaiheessa, kun olisin halunnut lukea. Toinen syy on se, että kaikki muut harrasteet ja huvitukset ovat vieneet aikaa. On pitänyt katsoa jalkapalloa ja sen lomassa ei oikein voi lukea. Käsitöitä sen sijaan voi tehdä ja niiden tekeminen on huvittanut muulloinkin kuin jalkapalloa katsoessa.

Tottakai, kulta -kirjaa luin useamman viikon ajan, koska hyvin monena iltana nukahdin se käsissä. Kirja on kirjaston poisto, jonka olen ehkä ostanut kirpparilta. Takakannen perusteella kirja kuulosti hauskalta ja sitä se ensi alkuun olikin, sitten tarinat alkoivat toistaa itseään eikä samat vitsit enää naurattaneet. Loppua kohden onneksi tuli vaihtelua tarinoihin ja viimeiset luvut luinkin melko nopeasti. "Urbaanin uroksen tunnustuksia" kertoilee parisuhteista, joissa nainen on aina se omituisempi osapuoli. Ihan viimeisillä sivuilla löytyy omituisuuksia myös miehestä. Joitakin teräviä huomioita parisuhteista kirja toki sisältää, mutta sen keskivaiheilla tosiaan hieman puudutti saman kaavan toistuminen.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut tätä kirjailijaa), 30 (viihteellinen kirja), 36 (kokoelma esseitä tai kolumneja), 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua).

Ostoslistoja ehkä vuodelta 2013

Ostoslistakeräilyni ei aina ole kovin järjestelmällistä ja välillä unohtuu kirjoitella löytämiini kauppalappuihin löytöpäivät ja -paikat. Veikkaisin, että nämä alla olevat laput olen löytänyt vuoden 2013 aikana, mutta varmuutta siitä ei ole. Löytöpaikkojakin voin vain arvailla, koska tuolloin olen lappuja keräillyt mukaani ainakin kolmessa kaupungissa :)

Tämä mummolappu on erittäin todennäköisesti löytynyt lähikaupastamme. Åkelle Olutta :)

Listan ensimmäisen tuotteen perusteella tämän täytyy olla lapsiperheen lappu.

Kamalan ryppyinen lappu, onneksi käsiala on niin selkeää, että tavaroista saa selvää rypyistä huolimatta.

Tämä saattaa olla lappu, jonka ystäväni "vahingossa" jätti löydettäväkseni :) Hän joskus vitsaili, että pitääpä muistaa tiputella ostoslistoja eteeni, kun nähdään. Olin unohtanut koko asian, kunnes teimme tämän ystäväni kanssa jotakin tavaravaihtoa ja saamastani kassista löytyi ostoslista :D 

Katy Gardner: Esther ja Gemma

Varmaan useampi vuosi sitten ostin tämän pokkarin jostakin kirpparilta. Se on odotellut kirjahyllyssäni, koska takakannen perusteella kirja vaikutti vähän pelottavalta. Ystävykset Esther ja Gemma lähtevät Intiaan reissaamaan, mutta Gemma katoaa epäselvissä olosuhteissa ja Esther palaa kotiin yksin. Toki kirja hetkittäin oli hieman pelottava, mutta loppujen lopuksi luin sen kerralla loppuun, koska halusin tietää, miten kaikki lopulta päättyy. Vuosia Gemman katoamisen jälkeen Esther päätyy vahingossa Intiaan ja lähtee selvittämään, mitä hänen ystävälleen kävi. Loppuratkaisu oli yllättävä ja lopussa myös oli syvällisempää pohdintaa ihmissuhteista. Taas kerran kirjan muutamat viimeiset lauseet olisi mielestäni voinut jättää pois :) Toisaalta, viimeiset lauseet tekivät kirjaan onnellisen lopun kaikille sen henkilöille.

Lukuhaasteessa Esther ja Gemma sopii kohtiin: 2 (matkakertomus), 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta

Tämän kirjan mieheni toi luettavakseni, kun kuuli, että tarvitsen jonkin avaruuteen sijoittuvan kirjan. Scifi ei ole minun suosikkigenre, mutta tämä oli jo toinen Banksin kirja, jonka luin :) Sen ensimmäisenkin (Pelaaja) toi mieheni luettavakseni ja täytyy myöntää, että minähän tykkäsin siitä. Silti en meinannut päästä heti vauhtiin tämän kirjan kanssa. Luin kirjaa ehkä turhan väsyneenä iltaisin ja lukemisessa oli välillä pitkiäkin taukoja. Ehdin unohtaa, mitä kirjan alussa oli tapahtunut ja kun lopussa irrallisia tarinoita koottiin yhteen, niin piti välillä tarkistaa kirjan alkupuolelta, että mitäs tämä hahmo tekikään kirjan alussa. Tähystä tuulenpuolta etenee useamman hahmon kautta ja muutama heistä vain vilahtaa kirjassa. Toisistaan irralliset tarinat kyllä nivoutuvat yhteen lopussa. Ehkä tämä kirja pitäisi lukea heti uudestaan, niin ymmärtäisi sen paremmin. Mutta ainakin alan vähitellen luopua mielipiteestäni, että scifi ei ole minun juttu. Tähystä tuulenpuolta oli kuitenkin sen verran mukavaa luettavaa :)

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 2 (matkakertomus, koska kyllä tässä matkataan avaruudessa paljonkin), 17 (kirjassa juhlitaan), 35 (kirjassa ollaan avaruudessa) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Ostoslista kaukaa menneisyydestä :)

Vanhan kalenterini välistä löytyi talteen ottamani ostoslista! Tähän oli löytöpäivä ja -paikkakin kirjoitettu taakse: 28.3.2013 Herkkusuu, Nokia. Kyseistä Herkkusuu-kauppaa ei enää ole, joten tämähän on ihan historiallinen lappu :)

Tony Parsons: The Family Way

Joskus jostain kirpparilta hyllyyni päätynyt kirja, johon tartuin, kun ei oikein muutakaan kiinnostavaa kirjaa ollut juuri silloin käsillä. Kirja kertoo kolmesta sisaruksesta ja enimmäkseen heidän ajatuksistaan lapsista. Yksi ei missään tapauksessa halua lasta, toinen yrittää sitä kaikin keinoin ja kolmas tulee vahingossa raskaaksi. Mukana on myös sisarusten miesystävät ja erikoiset vanhemmat. Enimmäkseen kirja oli melko mukavaa hömppää luettavaksi, vaikka lapsettomuudestakin kerrottiin. Loppupuolella kirjassa alkoi olla vähän turhan vauhdikkaita ja outojakin juonenkäänteitä. Ihan ok lukukokemus, mutta ei tämä herättänyt ajatusta, että haluaisin lukea muita Parsonsin kirjoja. Ja kun Wikipedia-artikkelin hänestä, niin kiinnostaa vielä vähemmän hänen muuta tuotantonsa.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole ennen lukenut kirjailijan tuotantoa), 9 (minulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja) ja 32 (kirjassa on myrsky).

Henning Mankell: Ennen routaa

Ensimmäinen lukemani Wallander-kirja oli vielä kesken, kun aloitin jo seuraavaa - niin paljon tykkäsin siitä ensimmäisestä lukemastani. Yhden aiemmin luetun Wallander-kirjan kokemuksella voin jo sanoa, että myös Ennen routaa on taattua laatua omassa sarjassaan. Hauska yhteensattuma oli se, että olin juuri lukenut vanhasta Historia-lehdestä Kansan temppeli -uskonlahkosta ja sitten nappasin vanhempieni kirjahyllystä juuri sen Mankellin dekkarin, jossa kerrotaan tästä uskonlahkosta ja sen joukkoitsemurhasta. Ennen routaa on hetkittäin hyvinkin pelottava, mutta en silti yöunia menettänyt, vaikka vain iltaisin tätä luin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 25 (kirjassa on yli 500 sivua - siinä on juurikin 501 sivua...), 37 (kirjan nimi viittaa vuoden aikaan) ja 44  (kirjassa joku kuolee). 

Henning Mankell: Ajan rannalla

Sain tämän lainaksi ystävältäni, jolta olen monta muutakin kirjaa saanut. Tällä ystävälläni on jokin Afrikka-vaihe menossa, koska tämä on aika mones häneltä saatu Afrikka-aiheinen kirja :) Mutta mitäpä tästä sanoisin... Tykkään Mankellin kirjoista, myös näistä ei-dekkareista, mutta tähän kirjaan en oikein missään vaiheessa päässyt mukaan. Irralliset tarinat kyllä liittyvät yhteen, se ei ollut lopulta ongelma. Mutta mikään tarina ei vaan temmannut mukaansa. Taas voin todeta, että tulipahan luettua :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 16 (en ollut ennen kuullut kirjasta) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Joan D. Vinge: Lost in Space - Matkalla avaruuteen

Nappasin tämän kirjan vanhempieni kirjahyllystä, jossa se on varmaan veljeni jäljiltä. Ajattelin, että saan tällä kuitattua avaruuteen sijoittuvan kirjan. Mieheni huomasi kirjan, luki takakannen ja kysyi, että miksi minä tälläisen aion lukea. Kerroin perusteluni ja mieheni totesi, että hän kyllä voisi suositella montaa muuta ja paljon parempaa avaruuteen sijoittuvaa kirjaa. Siinä kävi sitten niin, että mies toi eteeni toisen avaruuteen sijoittuvan kirjan, josta kerron myöhemmin ja luki ensin itse tämän :) Ei hän nyt tätä kirjaa haukkunut täysin, mutta totesi, että samalta kirjailijalta ja varsinkin kirjailijan puolisolta löytyisi parempiakin kirjoja. Minä aloitin sitä toista kirjaa, mutta kun se ei heti edennyt, niin otin kuitenkin tämän kirjan luettavakseni. Matkalla avaruuteen alkoi ihan lupaavasti ja ehdin jo ajatella, ettei tämä niin huono olekaan. Mutta sitten tuli tunne, että kirjassa koitetaan nopeasti kiitää tapahtumien läpi eikä oikein mihinkään ole aikaa paneutua ja äkkiä pitää saada tarina kerrottua loppuun. Lisäksi häiritsi, että kirjan keskivaiheilla alettiin yllättäen puhua päähenkilöperheen vanhemmista mammana ja isinä, kun siihen saakka heistä oli käytetty etunimiä. Lost in Space - Matkalla avaruuteen perustuu samannimisen elokuvan käsikirjoitukseen ja nimensä mukaisesti siinä ollaan eksyksissä avaruudessa. En ole elokuvaa nähnyt ja kirjan luettuani en taida edes haluta nähdä :) Ehkä elokuvassa henkilöt ovat uskottavampia samoin kuin heidän perhekeskeisyytensä, kirjassa henkilöt jäivät kovin karrikoiduiksi ja perhekeskeisyys esitettiin jotenkin päälleliimatun oloisesti. Niin ja ne päähenkilöperheen ulkopuoliset hahmot: hullu tohtori ja niljakas lentäjäpoika... Paras etten sano heidän uskottavuudesta yhtään mitään :) Mutta tulipahan luettua yksi avaruuteen sijoittuva kirja. Hyvin harvoin jätän mitään kirjaa kesken, vaikka useinkin sitä harkitsen. Tämän luin loppuun, koska huomasin, että se on nopeasti hoidettu homma.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (matkakertomus), 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa), 16 (en ollut ennen kuullut kirjasta), 30 (viihteellinen kirja) ja 35 (kirjassa ollaan avaruudessa).

Carla Neggers: Kylmä kuukausi

Nappasin tämän kirjan talomme roskiskatoksesta, jonne aina välillä jätetään yhteen nurkkaan kierrätystavaraa. Muistelin, että olisin lukenut saman kirjailijan dekkarin ennenkin, mutta tämä muistikuva osoittautui vääräksi. Kansikin kertoo, että tämä kirja on romanttista jännitystä. Romanttinen sivujuoni on ihan ok, mutta ilman sitäkin kirja olisi toiminut hyvin. Mitäpä muuta voisin juonesta kertoa? On vaativia olosuhteita vuoristossa, kaiken osaavia laskuvarjopelastajia, kaidalta polulta eksyneitä turvamiehiä ja tapahtumia ehkä vähän liiankin kanssa. Viihdyttävää luettavaa kuitenkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa), 16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 30 (viihteellinen kirja), 32 (kirjassa on myrsky), 37 (kirjan nimi viittaa vuodenaikaan) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona

Sain tämän kirjan ystävältäni lainaksi muutaman muun Afrikkaan liittyvän kirjan kanssa, hänellä on selvästi ollut Afrikka-innostus :) Luin vasta viime vuoden lopussa ensimmäistä kertaa Mankellin kirjoittaman dekkarin, aikaisemmin olin lukenut hänen kirjoittaman Nimeltään Tea-Bag -teoksen. Eli Valkoinen naarasleijona oli vasta kolmas Mankellin kirja, jonka luin ja ensimmäinen Wallander-sarjaan kuuluva kirja, jonka luin. Mankellia olisi kyllä helposti saatavilla, koska isäni on hankkinut kaikki hänen kirjoittamat dekkarit kirjahyllyynsä :)
Nyt ymmärrän, miksi ihmiset pitävät niin paljon Wallander-kirjoista, tämä ensimmäinen sai minut ihastumaan niihin ja myös miettimään, että miksi luen niin vähän dekkareita tai jopa suorastaan välttelen niiden lukemista. Tokihan tässä on raakaa väkivaltaa ja pelottavia kohtia, mutta samalla opin jotakin uutta Etelä-Afrikasta. Tarina etenee useamman kertojan kautta, mutta sitä on silti helppo seurata. Ja se tempaa mukaansa. Loppuratkaisun lähestyessä minulla olisi ollut kaikenlaista kiireellisempää tekemistä, mutta en malttanut lopettaa kirjan lukemista :) Jos nyt jotain huonoa pitäisi keksiä, niin ehkä loppupuolella oli liiankin epäonninen faksi, jonka lähettäminen ei meinannut sujua sitten millään. Tokihan epäonninen faksin lähetys kohotti jännitystä enkä tosiaan mitään muuta huonoa kirjasta keksi :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 25 (kirjassa on yli 500 sivua) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Adichie on yksi suosikkikirjailijoistani. Löysin hänet vähän vahingossa, kun sain ystävältäni Adichien esikoisteoksen Purppuranpunainen hibiskus. Ystäväpiirissäni on sen jälkeen kiertänyt Adichien kirjat ahkerasti, en siis ole ainoa joka hänen teoksiin on ihastunut. Tämäkin kirja on taas ystävältäni lainaksi saatu.
Koska Adichien kirjoissa on monasti synkeitäkin asioita, en ihan heti uskaltanut tätä kirjaa iltalukemiseksi ottaa. Kotiinpalaajat on kuitenkin hieman kevyempi kuin muut lukemani Adichien kirjat. Tässä kirjassa ei ole nälänhätää, sotaa tai väkivaltaisia vanhempia. Mutta rasismia ja muunkinlaista syrjintää on. Kotiinpalaajat kertoo Ifemelun ja Obinzen tarinan. He tutustuivat koulussa, rakastuivat ja päättivät aloittaa opiskelun samassa yliopistossa. Ifemelu sai mahdollisuuden muuttaa Yhdysvaltoihin, johon Obinzen piti seurata perässä. Yhteydenpito kuitenkin katkesi, Obinze päätyi laittomaksi siirtolaiseksi Lontooseen ja kotimaahansa Nigeriaan palautuksen jälkeen onnistui rakentamaan itselleen yltäkylläisen elämän vaimon ja lapsen kanssa suuressa talossa. Kolmentoista USA:ssa vietetyn vuoden jälkeen myös Ifemelu palaa Nigeriaan ja entiset rakastavaiset voivat taas tavata toisensa.
Vaikka Kotiinpalaajat on aiheeltaan kevyempi kuin moni muu Adichien kirja, niin se antaa hyvin paljon ajattelemisen aiheita eikä ole siinä mielessä ollenkaan kevyttä luettavaa, vaan pakottaa lukijan pohtimaan rotua ja rasismia ja miten nämä voi nähdä hyvinkin monesta eri näkövinkkelistä. Ja vaikka Kotiinpalaajat pakottaa pohtimaan syvällisiä, niin se on aivan ihana kirja ja erittäin miellyttävää luettavaa.

Lukuhaasteessa Kotiinpalaajat sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 24 (Kirjasammon päivän täkynä ollut kirja), 25 (kirjassa yli 500 sivua), 27 (afrikkalaisen kirjailijan teos),

Ostoslistoja vaihteeksi

Kerään edelleen ostoslistoja ja viime ajat olen löytämiini merkinnyt säntillisesti mistä ja koska ne ovat löytyneet. Aina en ole ollut yhtä täsmällinen enkä ole kovin ahkerasti tänne päivittänyt löytämiäni. Jokusen olen jakanut Facebookin Löydetyt kauppalaput -ryhmässä, mutta haluan silti jakaa nämä edelleen blogissani. Nyt muutama lappunen kolmen vuoden takaa!

15.1.2013 olen löytänyt tämän lapun Jyväskylässä. 

Toukokuussa 2013 tämä on löytynyt lähikaupastani eli Majakkarannan S-marketista. Ensin mietin, että ompas sekavaa käsialaa, kun en ymmärrä mitään, mutta tämähän onkin kaksikielinen lappu. Kuuklailin sanoja ja ymmärtääkseni tässä on suomen lisäksi turkkia?! Ensimmäinen sana tarkoittaa suolaa ja kolmas fetaa :)

Vuonna 2013 on tämäkin lappu löytynyt, mitään muita tietoja siitä ei ole ylhäällä. Mutta tämän on pakko olla lähikaupastani, koska ihan samanlaisia keltaisia lappuja samanlaisella pienellä käsialalla täytettynä olen löytänyt sieltä ennenkin :) 

Mihail Berg: Kirje presidentille

Ostin Kirjeen presidentille itselleni joululahjaksi samalla, kun tilasin muille joululahjakirjoja. Etukäteen kirja vaikutti mielenkiintoiselta: Putinin kanssa samoilla kulmilla ja samana vuonna syntynyt kirjoittaja kertoo, miten eri suuntiin heidän elämänsä ovat kulkeneet ja mitä yhteisiä piirteitä niissä kuitenkin on. Mihail Berg päätyi underground-kirjallisuuteen ja Vladimir Putin KGB:n kautta presidentiksi. En kuitenkaan saanut kirjasta paljoakaan irti. Ehkä en vain osannut lukea Bergin pitkiä ja polveilevia virkkeitä. Aihe sinänsä on mielenkiintoinen ja jotain uuttakin kirjasta opin, mutta se itseäni kiinnostava arkinen ajankuva jäi jonnekin pitkien pohdintojen taakse. Hieman harmittaa, että sillä odotin tältä kirjalta paljon. Ehkä Kirje presidentille pitää lukea joskus uudestaan. Nyt käytin monta iltaa tämän lukemiseen ja tämä kyllä toimi hyvin nukuttajana :) Seuraavana päivänä en yleensä muistanut lukemastani paljoakaan ja luin taas uudestaan samat pohdinnat.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 26 (elämäkerta tai muistelmateos), 42 (2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua - sivuja on merkitty 155, mutta niistä 3 on liitteitä ja teksti alkaa sivunumerosta 5).

Tuomas Kyrö: Kunkku

Mies sai tämän kirjan joululahjaksi, mutta minä nappasin sen pian luettavakseni :) En ole Tuomas Kyröä ennen lukenut, mutta hänen Mielensäpahoittaja on kyllä tuttu, koska niitä tarinoita on ollut töissä kuuntelemani Radio Suomen Pikkujuttu-sarjassa. Kunkku kertoo Suomen kuninkaasta Penasta, hänen valtakaudesta ja vaiheista monarkian kaatumisen jälkeen. Kunkussa Suomi on menestyvä maa, joka on mukana valloittamassa avaruutta ja koittaa auttaa synkistelevää ja syrjäänvetäytyvää naapurimaataan Ruotsia. Kuningas itse ei niin välittäisi olla kuningas, vaan haluaisi olla vapaa ja vaikka pelata tennistä, joka on koko kansan urheilulaji. Kuninkaan erinäisten sekoilujen jälkeen monarkia kaatuu ja entisestä kuninkaasta tulee tukityöllistetty elektroniikkaliikkeen varastolle. Vähitellen ex-kuningas opettelee normaalia elämää ja lopulta näkee myös, miten valtakunnan ongelmia on piiloteltu ja mitä kaikkea on kiiltävien kulissien takana. Kunkku ei heti temmannut mukaansa ja välillä Penan piirteet vain ärsyttivät, mutta loppujen lopuksi tykkäsin kirjasta paljonkin. Useamman kerran naurahdin ääneen ja niitä kuninkaan ärsyttäviä luonteenpiirteitäkin oppi sietämään kirjan loppuun mennessä. Mutta... taas kerran kirjan viimeiset lauseet lässäyttivät lukukokemusta. Tähän törmään melko usein kirjoissa, että odotan loppuratkaisun jo olevan selvillä ja sitten on vielä viimeinen sivu, jossa kerrotaankin jotain uutta ja loppu ei olekaan odottamani.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksia), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan), 25 (kirjassa on yli 500 sivua), 30 (viihteellinen kirja), 31 (olympialaisista kertova kirja - vaikka ne tässä kirjassa ovatkin kuvitteellisia), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja).

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Sain tämän kirjan ystävältäni ja hän oli tykännyt tästä kovasti. Itse en oikein innostunut. Afrikkalaisten lasten kärsimykset eivät olleet ihan kevyttä iltalukemista ja vaikka kirjassa on paljon myös kauniita asioita, niin itselläni jäi päällimmäiseksi mieleen kirjan lasten kokemat pelot ja kamaluudet. Kirjassa on kaksi kertojaa: afrikkalainen Esther ja eurooppalainen Paul, joiden tarinat nivoutuvat yhteen. Paul on viettänyt lapsuutensa Estherin kotimaassa ja palaa sinne aikuisena ja elämäänsä pettyneenä. Molempien tarinat siirtyvät nykyhetkestä menneisyyteen ja taas takaisin ja molempien tarinoihin liittyy julmia ja kylmiä aikuisia, tosin eri tavoin julmia ja kylmiä. Sitkeästi luin kirjan loppuun ja ajattelin, että viimeisen sivun jälkeen ymmärtäisin, että mistä kirja loppujen lopuksi kertoi. Mutta en oikein ymmärtänyt. Enkä halua lukea kirjaa uudestaan, koska se oli niin ahdistava.

Lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan) ja 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Rosemary Timperley: Tapahtui Moskovassa

Joskus jostakin kirpparilta mukaan tarttunut kirja, joka ehti jokusen vuoden varmaan majailla kirjahyllyssäni ennenkuin tähän tartuin. Tämä olikin yllättävän kiva kirja! Nimensä mukaisesti kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan ja siinä seurataan pienen turistiryhmän ja heidän oppaansa vaiheita lyhyen loman aikana 1960-luvulla. Moskovan nähtävyyksistäkin jotain kerrotaan, mutta pääpaino on turistiryhmän erikoisissa ihmisissä. Henkilöhahmot ovat hieman karrikoituja, mutta se sopii kirjan tyyliin. Itseäni kyllä hivenen häiritsi ensirakkauden pauloissa riutuva teinityttö, ajattelin ettei ne tulisesti rakastuneet teinit nyt ihan noin hulluja ole :) Kirja onnistuu olemaan kepeää luettavaa, vaikka siinä tapahtuu hyvin synkkiäkin asioita. 1960-luvun Neuvostoliiton omituisuudet ehkä antavat sitä kepeyttä myös. 

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (matkakertomus), 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut) ja 44 (kirjassa joku kuolee).