Turhaan mietin ennen mökkilomaa, että miten saan tarpeeksi luettavaa mukaan, varsinkin kun lähin kirjasto on hyvin harvoina päivinä lomamme aikana auki. Unohdin ihan kokonaan, että naapurikaupungin kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta on ennenkin löytynyt hyviä kirjoja halvalla. Tämän kirjan olen suunnitellut lukevani ja olen ajatellut, että tämä pitää käydä kirjastosta etsimässä. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta 0,20 euron hintaan :)
Anu Mylläri kertoo kirjassa, millaista on ollut varttua pienen paikkakunnan ainoana erinäköisenä lapsena ja millaisiin ennakkoluuloihin hän on myös myöhemmin törmännyt. Hänen alakoulun opettajat ovat olleet käsittämättömän ajattelemattomia ja osa hyvinkin rasistisia. Koulunkäyntiä ei ole ollenkaan helpottanut, että alakoululaisena Anu menetti äitinsä ja juuri täysi-ikäiseksi tultuaan myös isänsä. Yhtenä positiivisena kokemuksena Anu Mylläri mainitsee armeijan, jossa tunsi olevansa samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Ainakin kirjan ilmestymisen aikoihin Anu Mylläri on ollut aktiivisesti mukana opastamassa adoptioperheitä ja kirjasta jääkin olo, että nykyisin adoptioon saa paljon paremmin tukea ja opastusta kuin 80-luvun alussa, jolloin Anun vanhemmat hänet adoptoivat.
Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 10 (aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 23 (oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja = Anu oli ensimmäisiä ulkomailta Suomeen adoptoituja ja ensimmäinen tummaihoinen nainen Suomen armeijassa) ja 26 (elämäkerta tai muistelmateos).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti