Lukuhaaste, mennyttä ja tulevaa

Vuosi sitten kirjoitin blogipostauksen ihan samalla otsikolla ja nyt on taas tälläisen postauksen aika. Vuonna 2017 tavoitteenani oli, taas kerran, lukea kirja viikossa eli 52 kirjaa vuodessa ja samalla saada Helmet-lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen. Lukuhaasteessa sain loppujen lopuksi kaikki kohdat täyteen, mutta vieläkään en pysynyt kirja viikossa tahdissa, jota olen tavoitellut monta vuotta. Vuosi alkaa aina hyvin ja ajattelen, että on ihan helppo homma lukea kirja viikossa. Kesään mennessä lukutahti hiipuu ja syksyllä olen monesti tilanteessa, että voisin lukea jotain, mutta ei ole mitään sopivaa kirjaa käsillä. Vuonna 2017 luin 42 kirjaa eli jäin tavoitteestani 10 kirjaa. Osa lukemistani kirjoista oli melko ohuita ja nopeasti luettuja, useamman kuuntelin äänikirjana ja mitään kovin paksuja opuksia en lukenut ollenkaan eli lukutahtini oli vain hidas.

Vuonna 2018 tavoitteeni lukemisen suhteen on samat kuin ennenkin eli vuodessa 52 luettua kirjaa ja lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen. Lukuhaaste kuulostaa mukavan monipuoliselta ja joululoman aikana sekä hankin että sain uusia kirjoja, joten ainakin alkuvuodeksi pitäisi olla luettavaa. Heti alkuvuodesta en erityisemmin suunnittele lukuhaasteen kohtien täyttämistä, vaan luen, mitä huvittaa ja mitä eteen sattuu. Kesällä voin sitten katsella, miten hyvin haastekohdat ovat täyttyneet ja minkä verran olen kirjoja lukenut. Vaikka asetan itselleni lukemisen suhteen tavoitteita, niin kovin vakavasti en niihin suhtaudu enkä stressaa, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Silti, olisi kiva jonain vuonna nämä tavoitteet saavuttaa. Jospa huomenna alkava vuosi olisi se vuosi :)

Tarquin Hall: Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus

Koska tämän vuoden lukuhaasteeseen piti lukea jotakin, mikä kertoo Intiasta, päätin lukea jonkin Vish Puri -kirjan. Kirjan lainaaminen ja lukeminen vain jäi ihan loppuvuoteen. Olen aikaisemmin lukenut yhden Vish Puri -kirjan ja siitä pidin kovasti, tämä Lemmenkommandojen tapaus ei sykähdyttänyt ihan niin paljon. Ehkä toisessa kirjassa alkoi jo vähän ärsyttää tekstiin ripotellut lainasanat, joiden merkitystä pitäisi etsiä kirjan takaosan sanastosta. Toisaalta on hauskaa, että Intia ja sen kielet näkyvät tekstissä, mutta en erityisemmin pidä siitä, että kesken lukemisen pitäisi selata sanastoa. Tämä ei ollut ainoa asia, mikä tässä kirjassa harmitti, vaan myös se vähensi ihastusta, että kirja lähtee kovin verkkaisesti käyntiin ja erilaiset sivujuonet vievät paljon tilaa. Kirjaan oli mielestäni hankala päästä mukaan. Ei tullut sellaista oloa kuin ensimmäisen Vish Puri -kirjan kohdalla, että haluan ahmia kirjaa. Ihan mukavaa luettavaa tämä kuitenkin oli ja varmaan joskus luen taas lisääkin näitä Vish Puri -kirjoja.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 28 (kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 30 (kirjan nimessä on tunne), 33 (kirja kertoo Intiasta), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

Nappasin tämän kirjan kirjastosta mukaani lähinnä sen takia, että kansi sopi lukuhaasteeseen :) Vilkaisin takakanttakin ja kirja vaikutti lupaavalta kasarimuistelulta. 80-luvun nostalgisointiin kirja sopiikin oikein hyvin, mukaan oli mahdutettu paljon yksityiskohtia kasarilta. Minun makuuni ehkä vähän liikaakin, koska joissakin kohdissa ne tuntuivat hieman "päälleliimatuilta". Ihan hauska kirja kuitenkin, joka kertoo kirjastoautoa ajavasta Katista, hänen miesystävän etsinnästä ja hänen järjestämästä festarireissusta. Henkilöhahmot, vaikka vähän karrikoituja ovatkin, voi helposti kuvitella mielessään ja kaiken kaikkiaan kirja oli mukava ja nopea lukukokemus.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Tämänkin kirjan lainasin lähinnä sen takia, että saan vielä puuttuvia lukuhaasteen kohtia täytettyä, mutta olen myös pidemmän aikaa halunnut lukea tämän kirjan. Muistan, kun tämä kirja tuli myyntiin ja se kuulosti kovin houkuttelevalta. Vasta nyt sain sen luettua ja luinkin nopeasti. Ehkä olin kasannut kirjalle vähän liikaa odotuksia vuosien aikana, koska ei se ollut niin hyvä kuin odotin. Miellyttävää luettavaa kyllä, mutta jotenkin kirja jäi pinnalliseksi. Odotin jotain sykähdyttävämpää. Tyttö ja helmikorvakoru kertoo kuvitteellisen tarinan, miten Johannes Vermeerin maalaus Turbaanipäinen tyttö on syntynyt. Se on maalattu noin 1665, mutta paljon muuta siitä ei tiedetäkään maalarin lisäksi. Tracy Chevalier on kehittänyt maalauksen ympärille tarinan, miten nuori tyttö tulee Vermeerin perheeseen töihin ja päätyy taiteilijan maalattavaksi.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (toisen taideteoksen inspiroima kirja), 22 (kuvitettu kirja), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles

Lainasin tämän kirjan lähinnä kannen takia, koska se oli mielestäni kaunis ja sopi siksi lukuhaasteen kohtaan, joka vielä oli täyttämättä. Loppuvuodesta kun koitan lähes epätoivoisesti täyttää lukuhaasteen tyhjiä kohtia :) Pidin kyllä itse kirjastakin, en pelkästään sen kannesta. Kirja kertoo pienen pojan silmin hänen hieman erikoisesta perheestään. Vanhemmat tykkäävät kutsua ihmisiä kylään, juhlia ja tanssia. Isä kertoo uskomattomia tarinoita ja äiti teitittelee kaikkia. Mukana kaakattaa perheen lemmikki, eksoottinen lintu. Arki on perheen elämästä kaukana, poika ei aina muista mennä ajallaan kouluun ja vanhemmat päättävät ottaa hänet kotiopetukseen. Iloinen juhlinta kuitenkin päättyy, kun perheen äiti otetaan psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Tule takaisin, Mr Bojangles on koko ajan siinä rajalla, että voisiko tarina olla totta vai ei ja siksi pidin siitä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 16 (ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Christian Rönnbacka: Rikospaikka Pasila 9: Hautalehdon joulu

Luin tämän e-kirjan jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta muistan kirjoittaa siitä. Lyhyt ja nopealukuinen tarina, josta kuitenkin pidin erityisesti sen huumorin takia. Nyt tämän voisi lukea vaikka uudemman kerran joulun aikaan, koska olisi ajankohtaan sopiva :) Harvinainen rikoskirja, koska kukaan ei kuole ja loppu on onnellinen.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään 4 sanaa), 19 (yhdenpäivänromaani), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Petri Tamminen: Suomen historia

Luin tämän e-kirjana ja pariinkin kertaan, kun en heti huomannut kirjoittaa siitä tänne blogiini ja ehdin unohtaa, millainen kirja olikaan :) Nopealukuinen kirja, johon kuitenkin sisältyy paljon. Suomen historian merkkitapahtumia käydään läpi pienten, henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Odotin kirjan olevan paljon kuivakkaampi ja totisempi, mutta moni tarina sai hymyilemään tai liikuttumaan. Tykkäsin :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 8 (Suomen historiasta kertova kirja), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Ken Follett: Haamulento

Teini-ikäinen poikani osti tämän kirjan itselleen luettavaksi kirpparilta ja kun taas oli tilanne, ettei minulla ollut mitään luettavaa, niin tartuin tähän. Kirjassa eletään vuotta 1941 ja liikutaan Iso-Britanniassa ja miehitetyssä Tanskassa, maalla ja ilmassa. Tarinaa viedään eteenpäin niin tanskalaisen koulupojan, brittien tiedustelupalvelun kuin Tanskan vastarintaliikkeen edustajien avulla. Loppuratkaisu on melko uskomaton, mutta pidin siitä, että tässä kirjassa nuoret naiset ovat ratkaisevassa roolissa sinänsä miehisessä sotaympäristössä. Lopun "pakollinen" romantiikkaosuus tuntui kyllä kovin turhalta ja tarinaa latistavalta eli sen olisi voinut jättää lukematta.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 37 (kirjailijan tuotantoon kuuluu yli 20 teosta) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

Alex Kershaw: Dachaun vapauttaja

Miehelläni oli tämä kirja lainassa kirjastosta ja kun itselläni ei ollut mitään luettavaa juuri silloin, niin luin sitten tämän tutustumatta kirjaan etukäteen mitenkään. Toki kirjan nimestä jo voi päätellä ettei mitään kevyttä luettavaa ole tiedossa. Kirja kertoo yhdysvaltalaisen upseerin Felix Sparksin elämästä, keskittyen toki toiseen maailmansotaan, jolloin Sparks joukkoineen taisteli Euroopassa, mutta myös ajasta ennen sotaa ja sen jälkeen kerrotaan. Taisteluista on kerrottu tarkasti, mikä ei olekaan ihme, koska kirjan kirjoittaja on historiantutkija. Omaan makuuni yksityiskohtia taisteluista on vähän liikaakin ja jossain kohdin jäin kaipaamaan enemmän kerronnallista osuutta. Dachaun keskitysleirin vapauttamisesta kertovan osan lisäksi kirjasta jäi erityisesti mieleen pieni tarina, miksi sodan aikaisemmassa vaiheessa saksalaiset sotilaat säästivät Sparksin hengen ja miten Sparks eläkeikäisenä oli ajamassa tiukempia aselakeja.
Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Röyhkä, Haapasalo, Metso: Et kuitenkaan usko

Olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea Ville Haapasalosta kertovat kirjat, mutta nyt kuuntelin sen ensimmäisen äänikirjana. Et kuitenkaan usko -kirjan alaotsikkona on: Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä ja nimensä mukaisesti kirja kertoo uskomattomista elämänkäänteistä, joita Haapasalo koki Venäjälle muutettuaan. Monia tarinoita on vaikea uskoa, mutta monia on myös helppo kuvitella mielessään ihmettelemättä yhtään, että onko se voinut mennä näin. Mielenkiintoisia ovat kaikki tarinat ja ehdottomasti haluan lukea myös kirjan toisen osan Et muuten tätäkään usko. Jos se on kirjoitettu samaan tyyliin kuin tämä ensimmäinen osa, niin lukeminen on varmasti parempi vaihtoehto kuin kuunteleminen. Ainakin tässä kirjassa on haluttu säästää haastattelumaisuus. Kauko Röyhkän kysymykset ja kommentit on säilytetty sellaisenaan ja niitä seuraa usein laveat Ville Haapasalon vastaukset. Kysymyksen tai vastauksen edessä on aina sen nimi, joka äänessä on. Luettuna tämä varmaan toimii hyvin, mutta kuunneltuna se oli ajoittain häiritsevää. Pitkien, tarinoivien vastausten aikana asian ehti unohtaa kunnes taas seuraava kysymys muistutti asiasta. Toinenkin hyvä syy kirjan lukemiseen perinteisenä paperiversiona on se, että kirja on kuulemma kuvitettu hienosti Juha Metson valokuvilla. Tämä puoli jäi nyt itseltäni kokonaan kokematta tämän kirjan kohdalla.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 22 (kuvitettu kirja), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia - Ville puhuu venäjää), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pidempään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Tim Walker: Lost in Suomi

Nyt on käynyt kuten usein ennenkin, hyvin alkanut lukutahti hiipuu syksyn tullen ja en saa kirjoitettua edes luetuista/kuunnelluista kirjoista. Tämän postauksen olen koittanut aloittaa jo kerran, siitä on pari kuukautta. Sen jälkeen luettua kirjoja on kertynyt yksi... Mutta kerrotaan nyt tästä kirjasta, jonka kuuntelin äänikirjana, kun oli BookBeat-palvelun ilmainen kokeilujakso. Kuuntelin silloin useamman kirjan peräkkäin ja totesin, että on hyviä ja vähemmän hyviä äänikirjojen lukijoita ja myös tekninen toteutus voi olla vaihtelevaa. Tämän kirjan lukija olisi voinut olla parempi. Tai ehkä vain eläytyä vähän enemmän. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta monessa muussa äänikirjassa on ollut mielestäni sopivampi lukija.
Lost in Suomi kertoo amerikkalaisen Tim Walkerin havaintoja Suomesta ja suomalaisista. Jo hänen lapsuuden kotinsa naapurissa asui suomalainen perhe, joka monissa asioissa poikkesi kovasti amerikkalaisista perheistä. Mutta suomalaisuuteen Tim Walker pääsi varsinaisesti sisälle vasta tavattuaan tulevan vaimonsa ja muutettuaan tämän perässä Suomeen. Kirja on periaatteessa kevyt ja kepeä, mutta sisältää paljon mielenkiintoista asiaa, miltä suomalaiset tavat näyttävät ihmisestä, joka muuttaa tänne muualta. Pidin kirjasta paljon, koska kertoo miten itselle päivänselvät asiat ovat eksoottisia ja erikoisia jonkun toisen mielestä.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirja lisää hyvinvointiani - se oli hauska ja piristävä), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 41 (kirjan kannessa on eläin), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Max Manner: Demi-Sec

Kesällä nappasin tämän kirjan mukaani kirjaston poistohyllystä. Kotimaiset dekkarit kiinnostaa ja Max Manner oli ihan uusi tuttavuus. Luin tämän vasta syksyllä ja yhdellä kertaa. En saanut unta syyslomareissulla ja ajattelin hetken lukea, mutta luin aina seuraavan ja seuraavan kappaleen ja lopulta kirjakin vei ne yöunet. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Turusta, jossa päähenkilö työskentelee poliisina. Hänen työt sekoittuvat lomamatkaan, kun Turussa alkaneet tapahtumat tulevat vastaan Luxemburgin lomallakin. Pidin kirjan alusta, ehkä senkin vuoksi, että siinä oltiin tutuissa paikoissa Turussa. Loppua kohden kirjan vauhti kiihtyi ja tarina meni mielestäni vähän liiankin hulluksi lopussa. Silti jäi sellainen olo, että voisin lukea saman kirjailijan teoksia enemmänkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Raymond Khoury: Merkki

Taas kerran oli tilanne, ettei minulla ollut kotona mitään luettavaa. Miehen kirjakasasta valitsin tämän kirjan, koska se kuulosti ainoalta vähänkään kiinnostavalta :) Taas kerran tapahtui myös se, että luin kirjaa myöhään illalla ja väsyneenä oli vaikea pysyä mukana henkilöhahmoissa varsinkin kirjan alussa. Välillä jouduin selaamaan kirjan alkuun takaisin, että kukas tämä tyyppi nyt olikaan. Alkukankeudesta päästyäni Merkki oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni se keikkui koko ajan siinä rajalla, että voisiko näin tapahtua oikeasti. Kirjan lopussa olevat sitaatit USA:n presidenteiltä, presidenttiehdokkailta ja muutamilta muilta poliitikoilta saavat kyllä ajattelemaan, että nyt ollaan melko lähellä sitä, että kirjan tapahtumat voisivat olla totta. En osaa tiiviistää kirjan juonta mitenkään fiksusti, mutta jos Merkki ei ole tuttu, niin sen juoni kietoutuu USA:n uskonnollisuuden ja uskonnollisten johtajien ympärille ja miten heidän kauttaan voisi maailmaa johtaa.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Jenni Sarras: Tavarataidot

Kuva BookBeat-sivustolta: https://www.bookbeat.com/fi/kirja/tavarataidot-27765

Kun sain BookBeat-palvelun käyttööni, niin ensimmäisten tallentamieni kirjoja joukossa oli kaksi "raivausopasta". Tavarataidot ehdin kuunnella ja kuuntelin sen itse asiassa melko tiiviiseen tahtiin. Välillä raivasin tavaraa samalla, kun kuuntelin :) Olen lukenut muitakin kodinraivausoppaita, käynyt kuuntelemassa luentoja asiasta ja osallistunut lyhyelle kurssillekin. Mitään mullistavaa uutta Tavarataidot ei siis tarjonnut, mutta silti se oli mukava kuunnella. Tiukan asian lomassa oli esimerkkejä oikeasta elämästä, välillä hauskojakin. Suomeksi on kirjoitettu jo useita kodinraivausoppaita ja tykkään niistä kyllä enemmän kuin siitä tunnetuimmasta, japanilaisesta oppaasta. Koitin sitäkin lukea taas kerran BookBeat-palvelusta, mutta en vieläkään saanut luettua. Minulle ainakin sopii paremmin nämä kotimaiset oppaat, joissa asiaa käsitellään kuten Tavarataidoissa, arkijärjellä.

Lukuhaasteessa saan tämän sopimaan vain yhteen kohtaan = nro 4 eli kirja lisää hyvinvointiani.

Tapani Bagge (toim.) Tykki

Kesälomareissulla paikallisen kirjaston poistomyynnistä hankittu kirja, joka osoittautui yllättävän hyväksi. Kirjaan on kirjoittanut aina yhden kappaleen kaksitoista suomalaista rikoskirjailijaa. Tarinoita yhdistää Lahti 35 -sotilaspistooli, joka kulkee kirjassa vuosikymmeneltä toiselle ja rikoksesta toiseen. Osassa tarinoista ase siirtyy hyvinkin sujuvasti seuraavaan tarinaan, mutta kaikissa sen liikkeet eivät ole niin selviä ja tämä vähän häiritsi. Kirjan hienous on mielestäni siinä, että sen ansiosta luin montaa kirjailijaa, jota en ole aikaisemmin lukenut ja nyt tiedät monta kirjailijaa, joita haluan lukea lisää ja myös muutamia, joita en todellakaan halua lukea lisää.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 24 (kirjassa selvitetään rikos) ja 47
 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Mika Wickström: Shefki Kuqi - Kosovon härkä

Kuva Book Beat -sivustolta: https://www.bookbeat.com/fi/kirja/shefki-kuqi-kosovon-harka-42232

Sain Book Beat -palvelun kuukaudeksi kokeilukäyttöön ja melkein ensimmäiseksi tallensin sen kirjastooni juuri ilmestyneen Shefki Kuqin elämäkerran. Muutoin en ehkä tähän kirjaan olisi tarttunut, mutta Kuqi oli suosikkijalkapallojoukkueeni valmentajana vuoden verran ja siksi kiinnosti lukea hänestä lisää. Juuri kirjan julkistamisen alla hän kyllä sai potkut Turun Interin päävalmentajan paikalla ja erityisen kiinnostavaa oli siksi kuunnella kirjan viimeisiä sivuja. Tallensin Kosovon härän siis äänikirjana ja kuuntelin sitä lähinnä kävelylenkeillä, mutta joskus myös kotitöitä tehdessä. Olen aika vähän kuunnellut äänikirjoja, mutta totesin, että kävelyn viihdykkeeksi ne sopivat loistavasti. 

Koska Shefki Kuqi on samanikäinen kanssani, tuli monta kertaa mieleen, että hän on kyllä ehtinyt niin paljon enemmän ja varmaan siksi vaikuttaa paljon vanhemmalta :) Kirja muistutti monesta asiasta, jotka olin unohtanut, vaikka suomalaista jalkapalloa olen aikaisemminkin seurannut. Vaikka kirja kertoo paljon Shefkin Englannin vuosista, niin minua kiinnosti vielä enemmän hänen ura Suomessa. Monta hauskaa tarinaa toki oli Englannistakin ja paljon myös surullisia tarinoita niiltä vuosilta. Kirjan loppupuoli valmentajan työstä Suomessa oli ehkä se mielenkiintoisin, koska se oli itselleni tutuinta asiaa. Kun Shefki sai potkut Interin valmentajan paikalta, niin totesin, että se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, sillä minä ihan pidin hänestä valmentajana :) Heti potkujen jälkeen ja nyt tästä kirjasta tuli esiin asioita, jotka hieman käsitystäni muuttivat. Mutta se käsitys ei  mihinkään muuttunut, että värikäs elämä tällä persoonalla on ollut ja siksi kirja todellakin kannatti lukea - tai siis kuunnella.

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 37 (kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu vähintään 20 kirjaa), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja). 

Rauli Virtanen: Reissukirja

Kuva Elisa Kirjan sivulta: https://kirja.elisa.fi/ekirja/reissukirja#

Luin Reissukirjan e-kirjana ja lähinnä sitä tuli luettua iltaisin. Monta kertaa kävi niin, etten seuraavana iltana muistanut kaikkea lukemaani ja lukemiseen tuli myös pitkiä taukoja. Osan kirjasta olen siis lukenut moneen kertaan, kun on pitänyt kerrata, että mitä siinä sanottiinkaan :) Reissukirjan lukeminen on ollut mielessä pitkään ja ehkä siksi odotin siltä vähän enemmän. Tai sitten vain luin liian väsyneenä enkä huomannut kaikkia kirjan hienouksia. Pidin erityisesti kirjan alkupuolesta, jossa Rauli Virtanen kertoo ensimmäisistä ulkomaanmatkoistaan, joista kirjoitti lehtijuttuja. Niistä kerrottiin laveammin kuin monista myöhemmistä matkoista. Yhteen kirjaan ei tietenkään mahdu yksityiskohtaisia tarinoita kymmeniltä vuosilta, mutta loppua kohden tarinoinnin tahti tuntui kiihtyvän. Hyvin mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja mielelläni olisin lukenut vielä monta kymmentä sivua lisääkin :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja - vaikka Rauli Virtanen on kirjoittanut työkseen, niin mielestäni toimittaja on eri asia kuin kirjailija), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisin oppia - hän osaa kirjoittaa lehtijuttuja ja toimittaja oli joskus haaveammattini), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

Carl Hiaasen: Onnen koukussa

Toinen keväällä dyykkaamani Hiaasenin kirja oli tämä Onnen koukussa. Pääosassa kirjassa on lottokuponki, jonka suurella voitolla pitäisi lunastaa maa-alue, jotta se pysyisi rakentamattomana. Lottokuponki kuitenkin varastetaan ja sen varastaneita pikkurikollisia päätyy jahtaamaan varastetun lottokupongin oikea omistaja häntä haastattelemaan tulleen toimittajan kanssa. Tärkeässä osassa on myös pikkukaupungin uskonnolliset ihmeet, kilpikonnat ja rosvojen jäljillä olevan toimittajan vaimo.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 30 (kirjan nimessä on tunne), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Leena Putkonen, Mari Koistinen: Ruokamysteerit

Saimme Ruokamysteerit jo alkuvuodesta toiselta sen kirjoittajista, mutta vasta nyt kesällä sain kirjan luettua loppuun. Ruokamysteerit-kirjassa käsitellään ruokaa ja sen tuotantoa todella monipuolisesti ja kirjaan on mahdutettu paljon asiaa. Tämä ei siis ollut ihan keveintä iltalukemista ja monesti piti seuraavana päivänä kerrata, että mitä olinkaan väsyneenä edellisenä iltana lukenut. Monimutkaisia ja välillä vaikeaselkoisia asioita käsitellään kuitenkin hyvin ymmärrettävästi ja kirja herättää halun etsiä lisää tietoa monesta asiasta. Jokaisen kappaleen loppuun on kerätty tiivistelmä käsitellystä asiasta ja pidin tästä todella paljon. Samoin jokaisen kappaleen lopussa kirjoittajat kertovat lyhyesti millaisia valintoja he tekevät juuri käsitellyn asian suhteen ja mitä asiasta ja omista valinnoistaan ajattelevat. Mitä minä jäin erityisesti miettimään kirjan luettuani? Omaa kahvinjuontiani ja suklaanhimoani, että mitä vaikutuksia niillä on.

Lukuhaasteessa tämä sopii vain kohtaan 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Carl Hiaasen: Myyräntyötä

Taloyhtiömme roskakatokseen oli taas joku tyhjentänyt kirjahyllynsä sisällön. Siististi muovipusseihin pakatuista kirjoista nappasin mukaani kaksi Hiaasenin dekkaria, koska olen lukenut näitä ennenkin ja pitänyt niistä. Myyräntyötä-kirjan luin jo jokin aikaa sitten ja juuri se sai minut pohtimaan, että tämä amerikkalainen mieskirjailija saa miten naurahtelemaan ääneen dekkareidensa äärellä, mutta en muista pitkään aikaan lukeneeni yhtäkään suomalaista mieskirjailijaa, jonka huumori olisi oikeasti naurattanut.

Hiaasen yhdistää dekkareihinsa aina luontonäkökulman ja Myyräntyössä oli niin luonnonsuojelua kuin rahan tekemistä harvinaisilla eläimillä. Eläinpuistosta varastetaan kaksi sinikielistä myyrää, lajinsa viimeiset ja puiston PR-työntekijä kirjoittaa tapahtuneesta tiedotteen. Hän kuitenkin alkaa ihmetellä ja kyseenalaistaa eläinpuiston kummallisia tapahtumia ja sotkeutuu vyyhtiin, jossa on niin mafiapomoja kuin aseistettuja mummoja. Sanoisin, että taattua Hiaasenia tämä kirja: mahdottomia tapahtumia, jotka melkein voisivat olla totta ja kaikki menee juuri sen verran överiksi, että tapahtumiin voi suhtautua huumorilla.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 41 (kirjan kannessa on eläin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit)

Sara Razai: Olen etsinyt sinua

Kirjaston poistohyllystä napattu kirja, joka takakannen perusteella viehätti erityisesti siksi, että sen tapahtumat sijoittuvat nykyiseen kotikaupunkiini Turkuun. Kirjan tapahtumiin oli helpompi eläytyä, kun tiesi, millaisissa maisemissa siinä liikuttiin. Turku-kuvauksista ja kauniista lauseista pidin tässä kirjassa, mutta itse tarinasta en oikein saanut kiinni. Kirja kertoo, miten suomenruotsalainen Annika ja Samim-niminen nuori maahanmuuttajamies kohtaavat ja tutustuvat. Yhteistä heillä on ainoastaan se, että molemmat puhuvat huonosti suomea ja molempien kaverit varoittelevat, ettei suhteesta tule mitään. Sara Razai kirjoittaa kauniisti hyvinkin arkipäiväisistä asioista ja siitä pidin, mutta silti en saa tätä kirjaa sopimaan suosikkikirjojeni joukkoon, vaikka haluaisin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjablogissa kehuttu kirja), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Harri Hietala: Mustanmeren valssi

Lomareissulla tuli käytyä myös lomailupaikkakunnan kirjastossa ja erityisesti houkutteli siellä oleva poistohylly. Hyväkuntoisia ja melko uusia kirjoja sai ihan ilmaiseksi. Useammasta sieltä löytyneestä kirjasta luin ensimmäisenä Mustanmeren valssin. Kirja perustuu kirjoittajan kokemuksiin rahtilaivalta, jossa hän oli nuorena poikana töissä. Mustanmeren valssi oli monellakin tapaa mielenkiintoista luettavaa: olen aina ollut kiinnostunut työstä merellä ja sen lisäksi tämä kirja antoi kiinnostavan ajankuvan: 60-luvun lopussa teini-ikäinen poika pääsi laivalle töihin ilman koulutusta. Kirjan lopussa ollut merimiesslangin sanasto tuli kyllä tarpeeseen, vaikka suurimman osan sanoista pystyi päättelemään :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjan nimi on mielestäni kaunis - tosin se on tainnut saada nimensä samannimisestä laulusta), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa - kyllä merikin on luontoa), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Kajsa Ingemarsson: Vettä vaan

Jokunen vuosi sitten ostin tämän kirjan kirpparilta, mutta nyt vasta sain sen luettua. Tällä kertaa takakansi ei pettänyt eli tämä oli mukavan kevyttä hömppää. Päähenkilö Stella on dekkarikirjailija, jonka elämä näyttää ulospäin täydelliseltä: komea ja menestynyt poikaystävä, kaunis ja tyylikäs ulkonäkö, hieno koti ja varaa tehdä, mitä huvittaa. Dekkarisarjansa viimeistä osaa kirjoittaessaan Stella kuitenkin joutuu luopumaan kauniista kodistaan vesivahingon takia ja poikaystäväkin paljastuu petturiksi. Julkisuudessa elävän naisen elämää riepotellaan juorulehdissä ja tarinaan sekaantuu myös liian innokas fani. Lopulta Stella joutuu miettimään, onko tärkeintä pitää kulissit kunnossa ja mitä hän oikeasti haluaa elämältään. Päähenkilö ei ole erityisen rakastettava, mutta hänen lähipiirinsä on vielä raivostuttavampia persoonia, joten kirjassa on sopivan karrikoituja henkilöhahmoja. Mikään muu tässä kirjassa ei ärsyttänyt kuin se, että joko käännöksessä tai jo alkuperäisessä kirjassa on sekaannuksia nimissä. Välillä Stellaa kutsutaan kirjojensa päähenkilön nimellä tai toisinpäin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos tai paremminkin kirja kertoo kirjasta, jossa selvitetään rikos), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisin oppia - hän osaa kirjoittaa kirjoja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Joanne Harris:Appelsiinin tuoksu

Olen varmaankin ostanut tämän pokkarin kirpparilta sen enempää miettimättä. Muistelin, että Joanne Harris on ehkä kirjoittanut jotain kivaa Ranskaan sijoittuvaa hömppää, jossa ruoka on tärkeässä osassa. Kyllähän tässä kirjassa ruuasta puhutaan, mutta suurempi osa on kirjan päähenkilön lapsuuden/nuoruuden tapahtumissa ja miten ne ovat hänen elämäänsä vaikuttaneet. Samalla kun käydään läpi päähenkilön äidin jättämää muistikirjaa aukenee vanhat tapahtumat miehitetystä Ranskasta ja erään saksalaissotilaan vaiheet siellä. En ollut pettynyt, vaikkei Appelsiinin tuoksu ollutkaan kevyttä hömppää, vaan se oli melkein kuin salapoliisiromaani, missä vuosikymmenten takaiset asiat selviävät pala palalta.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 23 (käännöskirja), 26 (sukutarina), 28 (olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain yhden kirjan - muistaakseni), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

Kirjastossa oli näkyvästi tyrkyllä tämä pieni kirja ja koska olin kuullut siitä, niin otin sen luettavakseni. Nopeasti luettu, vaikka tämä pitäisi lukea ajatuksen kanssa ja miettiä, mitä kirjailija oikeasti sanoo. Kirjan esimerkit koskevat afrikkalaista kulttuuria, mutta asiat olivat ainakin itselleni tuttuja, vaikka erilaisessa kulttuurissa olen kasvanut. Tätä kirjaa tai paremminkin esseetä on kritisoitu kovasti sen jälkeen, kun se päätettiin jakaa Suomessa kaikille 9-luokkalaisille luettavaksi. Luulen, että kovaäänisimmät kritisoijat eivät ole tätä lukeneet, vaikka kannattaisi.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Reidar Palmgren: Kirpputori

Tämä taisi olla kirjastossa jossakin telineessä erityisesti tyrkyllä ja nappasin sen mukaani, kun takakannen perusteella kirja kuulosti hauskalta ja humoristiselta. Sitä se varmaan onkin jonkun mielestä... Kirpputoria lukiessani mietin, että koska viimeksi olisin lukenut suomalaista mieskirjailijaa, jonka teksti on huvittanut tai jopa naurattanut. Tämä ei siis huvittanut eikä varsinkaan naurattanut. Ehkä itsekeskeisen, ikuisesti muusikon urasta haaveilevan aikuisen miehen pohdinnat ja toilailut on tosiaan jonkun mielestä hauskoja, mutta minä luin kirjan vähän väkipakolla loppuun. Toki siellä lopussa on valaistuminen, miten päähenkilö yht'äkkiä ymmärtääkin asioita ja muiden ihmisten tunteita, mutta se ei lukukokemusta parantanut. Tulipahan luettua kuitenkin :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Timur Vermes: Täällä taas

Tämä kirja osui silmiin kirjastossa käydessäni ja nappasin mukaani takakannen perusteella. Tarinassa Hitler herää henkiin vuonna 2011 Berliinissä ja ryhtyy jatkamaan tehtäviään siitä, mihin jäi kuollessaan. Hän päätyy television viihdeohjelmaan esittämään itseään, saa oman työhuoneen ja sihteerin, joka opastaa hänet  mm. internetin ihmeelliseen maailmaan. Aluksi kirja huvitti, mutta nyt loppua kohden mietin entistä enemmän, että noinko sujuvasti Hitler sujahtaisi 2010-luvun elämänmenoon ja saisi toteuttaa ajatuksiaan.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 32 (kirja on inspiroinut muuta taidetta - siitä on tehty elokuva), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala

Olen pitkään suunnitellut tämän kirjan lukemista ja kun se löytyi taloyhtiömme roskakatoksesta, niin nappasin tietysti mukaani. Malalan tarina on varmaan monelle tuttu. Hän oli kotimaassaan Pakistanissa tyttöjen oikeuksien puolestapuhuja ja korosti tyttöjen oikeutta koulunkäyntiin. Taliban-liike oli uhkaillut Malalaa jo aikaisemmin ja eräällä koulumatkalla häntä ammuttiin päähän. Aluksi Malalaa hoidettiin hänen kotimaassaan, mutta jatkohoitoon hän pääsi Englantiin, johon hänen perhekin pääsi myöhemmin ja he ovat asettuneet sinne asumaan. Malalan ampuminen oli ainakin itselleni tutuin osuus kirjassa, mutta suurin osa kirjasta kertoo tapahtumista sitä ennen. En aikaisemmin tiennyt, kuinka Malala on päätynyt tyttöjen oikeuksien puolestapuhujaksi, mutta kirjasta selvisi, että hänen isänsäkin oli kansalaisaktivisti, joka puolusti mm. tyttöjen oikeutta koulutukseen.

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 43 (olen suunnitellut kirjan lukemista pidempään), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Dan Brown: Meteoriitti

Taloyhtiömme roskakatokseen oli joku tyhjentänyt kirjahyllynsä :( Mieli olisi tehnyt pelastaa kaikki kirjat, mutta otin vain pari pokkaria luettavakseni ja tämä on niistä toinen. Olen lukenut Meteoriitin muistaakseni heti, kun se oli julkaistu, mutta en muistanut kirjan tapahtumista paljoakaan. Tarina on ehkä monelle tuttu: NASA on löytänyt napajäätiköltä meteoriitin, joka sisältää maapallon ulkopuolisia fossiileja ja tätä tutkimaan on kutsuttu eri alojen asiantuntijoita. Taustalla käydään kamppailua USA:n seuraavan presidentin paikasta ja erilaiset sekä siviilialan että armeijan yksiköt sotkeutuvat vyyhtiin. Vaikka jotain kirjasta muistinkin, niin jännittävää luettavaa tämä oli toisellakin kerralla :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 12 (politiikasta kertova kirja), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Reko Lundan, Tina Lundan: Viikkoja, kuukausia

Ostin tämän kirjan jo viime vuoden puolella kirpparilta ihan vain lukuhaastetta varten. En muista, mikä lukuhaasteen kohta tällä kirjalla silloin piti täyttää, mutta joka tapauksessa luin tämän vasta nyt ja tänäkin vuonna Viikkoja, kuukausia sopii moneen haastekohtaan.
Kirja etenee päähenkilöinä olevan avioparin, Akin ja Minnan, kirjoittamien päiväkirjamaisten merkintöjen kautta. Ajattelin jo kirjan ostaessani, että kirjailijat ovat aviopari, mutta vasta kirjan luettuani varmistin asian ja myös sen, että kirja on todellisiin muistiinpanoihin perustuva. Kirjailijapari kertoo omasta elämästään ja ajatuksistaan, kun aviomiehellä todetaan aivokasvain. Sairaalajaksoja ja parempia kausia katsotaan siis sekä sairastuneen että aviopuolison näkövinkkelistä. On hankala kirjoittaa oikein mitään tästä kirjasta, koska tuntuu väärältä sanoa, että tuskastumisia ja huonoja fiiliksiä aviopuolisoa kohtaan on molemmin puolin. Toisaalta juuri se tekee kirjasta suorastaan raadollisen rehellisen eikä tätä voi lukea vain romaanina.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Pauli Alankoja: Korkea laki ja oikeus

Silloin tällöin luen samoja kirjoja kuin lapseni, yleensä ne ovat olleet scifiä tai fantasiaa. Tämänkin kirjan lapseni luki ensin, vaikkei tämä kuulu noista mainituista kumpaankaan kategoriaan :) Lastani kiinnosti tämä kirja, koska kirjoittaja on hänen sukulaisensa. Kyseessä on omaelämäkerta, jossa edetään lapsuudesta monivaiheisiin opiskelukuvioihin ja siitä sitten asianajajan uran erilaisiin vaiheisiin. Omien opiskelu- ja työkuvioiden seassa on myös jonkin verran ajankuvaa ja on sinne väliin onnistuttu ihan sulavasti kertomaan myös jotain historian tapahtumia, joita kirjoittaja ei ole itse kokenut. Olisinpa lukenut kirjan aikaisemmin, niin olisin tämän vuoden alkupuolella tiennyt baarivisassa vastauksen kysymykseen, missä Melbournen -56 olympialaisten hevoslajit järjestettii. Sillä sekin selviää tästä kirjasta :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 36 (elämäkerta), 38 (kirjassa mennään naimisiin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Vicki Myron: Kirjastokissa

Aikeissa oli lukea Kirjastokissa jo viime vuoden lukuhaasteeseen kirjana, joka sijoittuu kirjastoon. Kaverini lupasi lainata kirjan, mutta sitten asia unohtui ja luinkin jotain ihan muuta siihen viime vuoden kirjasto-kohtaan. Kun tämän vuoden haasteessa sitten oli kirjan kansi, jossa on eläin, niin ajattelin, että nyt voisin Kirjastokissan lukea. Ennenkuin kysyin kirjaa kaveriltani, niin varmistin, että onhan kansikuvassa sitten kissa :)
Olen Kirjastokissasta kuullut paljon ja monet sitä lukivat viime vuoden haasteeseen jo. Ehkä odotin hieman liikoja, kun olin niin paljon hyvää kirjasta kuullut. Siis onhan kirjaston palautusluukusta löytyneen Dewey-kissan tarina ihana, mutta odotin jotakin vielä enemmän. Ainakin odotin kirjan keskittyvän enemmän kissaan, mutta paljon esillä oli myös Deweyn löytänyt kirjastonhoitaja ja hänen elämänsä jo ennen Deweyn löytymistä. Vaikka kuinka kissoista pidän ja meillä kotona on ollut kissoja enemmänkin, niin hieman häiritsi sekin, kun olin tulkitsevinani rivien välistä, että kaikkien pitäisi hyväksyä kirjastossa kiertelevä kissa. Kaikki eivät kissoista tai muistakaan eläimistä pidä, joku voi niitä pelätä ja moni on allerginen, siksi julkisissa tiloissa olevat eläimet voivat rajoittaa tälläisten ihmisten liikkumista. Tämän takia tuo rivien välistä tulkitsemani asia häiritsi, vaikka haluaisin itsekin edelleen kissaa tai kissoja pitää, allergia vain estää sen ja pakottaa ottamaan lääkettä aina kun kissa- tai mihinkään muuhunkaan eläintalouteen menen.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 41 (kirjan kannessa on eläin), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 50 (kirjaston henkilökunnan suosittelema - löytyy Lumo-kirjastojen suosituksista 2016).

Kate Morton: Hylätty puutarha

Kuva Elisan sivuilta: https://kirja.elisa.fi/ekirja/hylatty-puutarha#

Luin tämän e-kirjana, jonka sain ilmaiseksi vastattuani johonkin kyselyyn tms. Kirjan lukeminen kesti melko kauan, koska välillä unohdin sen. En ole erityisen ihastunut e-kirjojen lukemiseen, mutta joskus kun jonkin e-kirjan ilmaiseksi saa, niin voin sellaisen lukea. 

Hylätty puutarha kertoo englantilais-australialaisen suvun tarinaa naisten kautta. Isoäiti Nell on pikkutyttönä löydetty Australiassa satamalaiturilta sen jälkeen, kun sinne oli saapunut Englannista laiva. Isoäiti ei elinaikanaan paljasta salaisuuttaan, vaan se alkaa selvitä hänen tyttärentyttärelle Cassandralle vasta Nellin kuoleman jälkeen. Cassandra matkustaa Australiasta Englantiin katsomaan isoäidiltään perimäänsä taloa ja samalla yrittää selvittää Nellin salaisuuksia ja ketä tämän vanhemmat olivat. 

Hylätty puutarha on sinänsä mielenkiintoinen ja loppua kohden tarina sai vauhtia ja loppuratkaisua saattoi arvuutella hyvän aikaa. Sadan vuoden ajalle sijoittuvia tapahtumia oli välillä hieman hankala seurata, koska henkilöhahmoja oli paljon ja nykypäivästä saatettiin hypätä sadan vuoden taakse ja ehkä kertojaan, joka oli ensimmäistä kertaa äänessä ja piti miettiä, että mitäs sukua hän onkaan kirjan muille hahmoille. Muutoin Hylätty puutarha oli miellyttävä lukukokemus ja lukuhaasteessa se sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 26 (sukutarina), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 46 (oseanialaisen kirjailijan kirjoittama) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

Jan Guillou: Tie Jerusalemiin

Hiihtolomalla ei ollut mitään luettavaa, vaikka olin käynyt kirjastossa :) Lainasin vain käsityökirjoja ja ostin poistomyynnistä venäjän oppikirjoja. Mies ehdotti kirjaa, jonka oli ostanut joululomalla kirpparilta ja joka oli kiertänyt luettavana jo hänen veljelläkin. Takakannen perusteella Tie Jerusalemiin ei innostanut ollenkaan, mutta ajattelin, että kai tämän parissa on helppo nukahtaa. Väärässä olin. Kirja tempaisi mukaansa ja se tuli luettua nopeasti. Tie Jerusalemiin on Ristiretki-trilogian ensimmäinen osa ja nyt tietysti haluaisin lukea kaksi muutakin osaa. Ensimmäisessä osassa kerrotaan Arn Magnussonin lapsuudesta ja miten hän päätyy kasvatettavaksi luostariin. Luostarista palattuaan hän ehtii tehdä paljon kotikartanonsa hyväksi, kunnes rakkaus johtaa syntiin ja Arn tuomitaan pitkään katumusharjoitukseen ja hänen rakastettunsa suljetaan luostariin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 26 (sukutarina), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 48 (kirja aiheesta, josta tiedän hyvin vähän - ristiretket).

Olli: Mustapartainen mies herättää pahennusta

Miettiessäni lukuhaastetta varten sala/taiteilijanimellä kirjoitettua kirjaa, tuli mieleen Olli, jonka kirjoja luin joskus teininä. Muistan nauraneeni hänen kirjojen sanaleikeille ja ajattelin, että nyt olisi hyvä samalla lukea jotakin hauskaa kirjahaasteeseen. Joko aika on kullannut muistot tai sitten valitsin sellaisen kirjan, joka ei ole erityisen hauska. Heti alussa oli sellaisia sanaleikkejä, joista pidän ja jotka huvittivat, mutta kirjan loppupuolta kohden ne vähenivät äkkiä. Tulipahan silti luettua :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (suomalainen klassikkokirja - ainakin minun mielestäni), 7 (sala/taiteilijanimellä kirjoitettu kirja), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 22 (kuvitettu kirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Raimo Lavikainen: Venelauluja

Taas kirja, jonka lainasin ihan vain lukuhaastetta varten :) Olin katsellut, että lukuhaasteessa tämä sopii moneen kohtaan. Erityisesti taisin ajatella kohtaa nro 19. yhdenpäivänromaani. En kuitenkaan voi tätä siihen kohtaan laittaa, koska ainakin minun laskujeni mukaan kirjan tapahtumat vievät noin puolitoista vuorokautta. Ei silti yhtään harmita, että tämän luin :)
Kaksi suomalaista ja yksi ulkomaalainen (tai kaksi maailmanmatkaajaa ja yksi aina kotiseudullaan asunut) päätyvät viettämään yhdessä kesäistä päivää ja iltaa Savonlinnaan järven rannalle hyvän ruuan ja juoman kanssa. Taustalla soi tarkoin valittu musiikki, saunomisen lomassa keskustellaan syntyjä syviä ja juomat saavat kielenkannat irtoamaan. Paljon ei kirjassa tapahdu, mutta sen lukemisesta jäi hyvä mieli.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirja lisää hyvinvointiani), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 34 (kirja kertoo ikääntymisestä), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Erlend Loe: Maria & José

Ihan pelkästään lukuhaasteen vuoksi lainasin ja luin tämän kirjan :) Luin suosituksia kuvitetuista kirjoista ja tämä oli yksi niistä. Olen lukenut yhden Erlend Loen kirjan aikaisemmin ja halusin lukea lisää, koska en oikein tiennyt ensimmäisen kirjan jälkeen, mitä mieltä olen kirjailijasta. En oikein tiedä vieläkään eli pitää varmaan lukea lisää Loen kirjoja. Maria & José on nopealukuinen kirja, jossa on mielestäni omituinen tarina ja vasta kirjan keskivaiheilla tajusin, että kirjan nimi viittaa paljon vanhempaan tarinaan, jossa on samannimisiä henkilöhahmoja ja tapahtumia. Mitäpä tästä voi sanoa... ihan hauska lukukokemus, mutta en tiedä, kenelle tätä voisin koskaan suositella.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 22 (kuvitettu kirja), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 28 (olen lukenut kirjailijalta vain yhden kirjan aikaisemmin), 31 (fantasiakirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Chuck Palahniuk: Fight Club

Etsiessäni lukuhaasteen eri kohtiin sopivia kirjoja, näytti Fight Club sopivan moneen kohtaan. Olen aikaisemmin lukenut yhden Palahniukin kirjan ja jo silloin ajattelin, että ehkä myös Fight Club pitäisi lukea. Nyt sitten lainasin sen kirjastosta, lähinnä vain siinä mielessä, että sopii lukuhaasteessa moneen kohtaan. En ole nähnyt Fight Club -elokuvaa, ainoastaan lyhyen mainoksen siitä eikä elokuva sinänsä ole koskaan kiinnostanut, mutta kirja ehkä vähäsen.
Aikaisemmin lukemani Palahniukin kirja oli vähän outo, Fight Club oli vähän enemmän outo :) En erityisemmin nauttinut sen lukemisesta, muttei se erityisen vastenmielistäkään ollut. Pelkäsin, että kirjassa vielä enemmän mässäillään väkivallalla, mutta ehkä ennemminkin ahdisti synkät ajatuskiemurat kuin se väkivalta, jota oli vähemmän kuin odotin. Juoni on ehkä monelle tuttu: kaverukset järjestävät tappelutapahtumia, toimintaa laajenee ja laajenee, tappelijoista koulutetaan järjestöä ja samaiset järjestön jäsenet tekevät töitäkin kaverusten saippuafirmassa. Mukana on tietysti myös yksi nainen, joka sotkee kaverusten suhteita. Loppua kohden tarina menee aina vaan omituisemmaksi, mutta jonkinlaiseen loppuratkaisuun tässä kirjassa kuitenkin päädytään eikä jätetä lukijaa miettimään, että mitenkäs asiat nyt menikään.
Tulipahan luettua, ei jäänyt sellaista oloa, että Palahniukia pitää lukee vielä lisää. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 20 (kirjassa on vakavasti sairas henkilö), 23 (käännöskirja), 28 (olen lukenut kirjailijalta aikaisemmin vain yhden kirjan), 32 (kirja on inspiroinut muuta taidetta - siitä on tehty elokuva), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - oikeasti viiden).

Juha Vuorinen: Painajainen piparitalossa

Ostin tämän kirjan kirpparilta, kun halvalla sai enkä ole aikaisemmin lukenut Juha Vuorista. Vilkaisin takakantta sen verran, että tiesin tämän olevan jonkinlainen rikosromaani ja melko erikoisilla henkilöhahmoilla höystetty. Rikos tässä selvitetäänkin ja tarina liikkuu Suomen ja Espanjan välillä. Juonesta en sen enempää kerro, mutta ilmeisesti samoja henkilöitä on ollut jo aikaisemmissakin Vuorisen dekkareissa. Lukukokemus on hieman ristiriitainen. Tykkäsin hullunkurisista henkilöistä, tarina oli vauhdikas ja huumoria sen verran, että muutaman kerran naureskelin ääneen. Toisaalta jossain kohtaa alkoi kyllästyttää alapäähuumori ja muutkin seksijutut. En pidä itseäni erityisen ahdasmielisenä, mutta päähenkilöiden naisseikkailuista en olisi välittänyt lukea eivätkä ne mielestäni liittyneet kirjan juoneen ollenkaan. Ehkä en vaan kuulu Vuorisen tuotannon kohderyhmään :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 37 (kirjailijan tuotantoon kuuluu yli 20 teosta) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Magne Hovden: Viisuviikingit

Tämä on heräteostoksena miehelleni joululahjaksi hankittu kirja. Olin ihan muita kirjoja etsimässä, kun silmiin osui ale-pöydässä tämä. Pitihän se ostaa, koska mieheni on euroviisufani :) Luin kuitenkin kirjan ennen miestäni, koska hän sai joululahjaksi useamman kirjan eikä aloittanut lukemista Viisuviikingeistä.

Entinen musiikkialan tähti Stavros haluaa palata huipulle ja kokoaa ympärilleen bändin, jonka tavoitteena on Euroviisujen voitto. Teemakseen bändi valitsee viikingit, jonka ympärille niin musiikki kuin koko esitys rakennetaan. Taustalla häärää myös kaksi tsekkiläistä, Norjaan muuttanutta pikkurikollista. Kirja oli parempi kuin odotin ja useampaan kertaan naurahdin ääneen sitä lukiessani. Tietynlaiset vitsit toistuvat kirjassa, mutta ne kuitenkin sopivat hyvin kokonaisuuteen. Välillä bändin jäsenten herkemmätkin puolet pääsevät esiin, mutta sitten taas juttu lopetetaan hullunkuriseen juonenkäänteeseen.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirja lisää hyvinvointiani - koska sitä lukiessa sai nauraa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit). 

Ostoslistoja vuodelta 2015?

Vielä löytyy arkistoistani muutamia ostoslistoja vuodelta 2015 ja sitten pääsenkin päivittämään viime vuoden ostoslistoja tänne. Ja ehkä joskus taas siihen tilanteeseen, että lisään ostoslistat heti löytymisensä jälkeen :) Alla olevat listat ovat luultavasti vuodelta 2015, en ollut niihin vuosilukua merkannut. Yhtä luultavaa on, että ovat löytyneet lähikaupastani.

 Lennokkaalla käsialalla kirjoitettu, mutta kaikesta sain kuitenkin selvää :) Viimeinen on vähän vaikea kyllä, mutta luulen siinä lukevan: kukkia.

Tämä taasen on hyvin selkeästi kirjoitettu lappu, sopii siksi hyvin pariksi tuon ensimmäisen kanssa :)

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Kirjaston poistohyllystä löytynyt kirja, jonka ostin, koska halusin vihdoinkin lukea jotain Sofi Oksasen kirjoittamaa. En katsonut edes takakantta, mutta muistelin kirjassa olevan paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Kirjassa kulkee monta eri tarinaa: päähenkilö Annan nykyhetki syömishäiriöiden kanssa. Annan lapsuus, miten Annan äiti tapasi suomalaisen miehensä ja Annan sukulaisten elämä 40-50-lukujen Neuvosto-Virossa. Eri tarinat vuorottelevat kirjassa, mutta silti niiden juonien kehittymistä on helppo seurata. Stalinin lehmät on monelta osin ahdistavakin kirja, mutta silti sitä teki mieli lukea vain eteenpäin ja eteenpäin. Luinkin kirjan lähes kerrallaan. Se ei tainnut kuitenkaan olla parasta mahdollista ilta/yölukemista, sillä näin varsin ahdistavia unia sen jälkeen. Stalinin lehmät on kuitenkin myös monella tapaa mielenkiintoinen kirja ja kun osittain sen tapahtumat ovat tuttuja, niin niitä oli helpompi ymmärtää. Miten se koulun ainoa virolainen tyttö oli kovin eksoottinen 80- ja 90-lukujen taitteessa pikkukaupungissa: pitkä, hoikka ja erikoisesti pukeutuva. Tai miten lehdissä kerrottiin virolaisista maksullisista naisista samaan aikaan. Ja miten sekä sukulaisissa että tuttavissa oli hyvinkin itäänpäin kallellaan olevia ihmisiä ja miten toiset kertoivat sukkahousujen, purkan ja farkkujen suuresta arvosta itään matkatessa. Toisena tärkeänä asiana Stalinin lehmät käsittelee syömishäiriöitä. Ne ovat minulle vieraampi aihe, mutta mielestäni kirja onnistui hyvin valottamaan, mitä syömishäiriöinen ajattelee ja miten hän peittelee jälkiään. Stalinin lehmät luettuani haluan lukea muutakin Sofi Oksasen tuotantoa. Olin ehkä luullut hänen kirjoitustyyliä vaikeaselkoisemmaksi, mutta ainakaan tämä kirja ei ennakkoluuloani tukenut.

Kirjahaasteessa tämä tänä vuonna kolmas luettu kirja sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö - mielestäni syömishäiriö on vakava sairaus), 26 (sukutarina), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - oikeasti kahdeksan). Laitan tämän kirjan sekä kohtiin 40 että 45, koska kirjailija on maahanmuuttajan lapsi ja hänen arkeensa on vaikuttanut vahvasti toinen kulttuuri, vaikka hän sitten kirjoittaa omaa tarinaansa suomalaisena naisena Suomessa. 

Alaa al-Aswani: Yacoubian talon tarinat

Nappasin tämä kirjan kirpparilta mukaani, kun halvalla sai ja ajattelin, että se sopii kirjahaasteessa varmasti johonkin kohtaan. Takakanttakin luin ja sen perusteella oli joitakin odotuksia kirjalle. Takakannessa lupailtiin huumoria ja iloa, mutta myös elämän nurjia puolia. Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen totesin, että ennakkokäsitykseni kirjasta taitavat olla vääriä, erityistä iloisuutta tai huumoria en ollut siihen mennessä löytänyt, mutta yllättävän paljon erotiikkaa. Sama jatkui kirjan loppuun saakka ja kirjasta jäi vähän hämmentynyt olo, kun se ei vastannut oikein ollenkaan odotuksiani. Ihan mukava lukukokemus kuitenkin: nopeasti luettu kirja, joka kertoi Egyptistä asioita, joita en ennestään tiennyt. Luvattua huumoria en löytänyt ollenkaan, vaan paljon melko synkkiä ihmiskohtaloita, vehkeilyä ja valheita. Takakannen perusteella en osannut odottaa, kuinka paljon kirja pyörii erotiikan ympärillä. Odotin enemmän tarinointia kairolaisten julkisesta elämästä, en niinkään siitä, mitä makuuhuoneissa tapahtuu.
Vuoden toinen luettu kirja sopii kirjahaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 23 (käännöskirja), 32 (kirja on inspiroinut muuta taidetta - sen pohjalta on tehty elokuva), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja - tässä käsitellään pariakin uskontoa ja niiden eri puolia) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - tai siis seitsemän haastekohdan).

Esa Mäkijärvi: Pyhä peli

Kaverin kirjahyllystä on lainattu tämä kirja. Lainasin, koska jonkinlaiseksi jalkapallofaniksi voin itseäni nimittää ja erityisen ihastunut olen italialaiseen jalkapalloon. Se taas johtuu siitä, että Italiaan suuntautui ensimmäinen varsinainen ulkomaan matkani ja vielä Italian MM-kisoja edeltävänä vuonna. Tulevat kisat näkyivät maassa jo silloin ja kun muutenkin tykkäsin kovasti tuosta maasta, niin heidän kotikisoissaan olin tietysti Italian kannattaja, kun niitä mummuni kanssa seurasin :) Myöhemmin innostuin opiskelemaan italiaa ja maassa tuli käytyä useamman kerran ja joskus teininä sitten tutustuttua siellä myös milanolaisiin poikiin, joiden kanssa piti tietysti puhua jalkapallosta ja heidän ansiosta päädyin fanittamaan erityisesti milanolaisjoukkueita. Inter Milan oli muutoin suosikkini, kun siellä pelasi joku mielestäni niin ihana pelaaja, mutta AC Milanilla oli kivemman väriset paidat :) Se omasta fanitushistoriastani :D
Pyhä peli käy läpi koko Italian jalkapallohistorian ja siinä sivussa kertoo myös yleistä asiaa maasta. Olen joskus ihmetellyt, miksi vaikkapa milanolaisjoukkueiden nimissä ei ole kaupungin nimeä italiaksi, vaan englanniksi. Nyt selvisi sekin, pelin ovat tuoneet Italiaan englantilaiset ja ensimmäisten seurojen nimet ovat olleet englanniksi. Senkin opin tästä kirjasta, että Italiassa ei ole kovin pitkään saaneet ulkomaalaiset pelaajat pelata ja heidänkin määrää per joukkue on rajoitettu tarkoin aluksi. Ihan opettavainen kirja siis ja tosiaan paljon yleistäkin tietoa Italiasta kerrottiin. Erityisesti pidin siitä, että jalkapallokannattajien merkityksestä kirjoitettiin paljon. Tai siis ultrien toiminnasta ja merkityksestä kerrottiin paljon ja oma käsitykseni ultra-sanasta muuttui hieman. Yleensä sillä on ollut mielestäni negatiivinen sävy. Ultrat on mielestäni olleet niitä, joille ei niinkään ole pelillä merkitystä, vaan tärkeintä on päästä riehumaan. En tosin tiedä, että onko se sitten sen parempi, että Italiassa ultrat pääsevät vaikuttamaan niin pelaaja- kuin valmentajavalintoihin ja otteluiden ajankohtiin. Pyhä peli antaa kovin synkän kuvan italialaisesta jalkapallosta. Kaikki vehkeilee jotakin, kaikki ovat lahjottavissa, mafiarahat ovat tärkeitä, jalkapallojoukkueita käytetään omiin poliittisiin tarkoituksiin ja fanien tappeluissa tulee ruumiita. Toisaalta siinä todetaan, että Italian maajoukkue pelaa sitä paremmin, mitä enemmän heitä arvostellaan ja taustalla on selvittämättömiä sotkuja. Kaltaiseni Italia-fani ei kuitenkaan mitenkään ilolla tätä kirjaa lukenut, mutta mielenkiintoinen se oli!
Vuoden ensimmäinen luettu kirja sopii kirjahaasteessa tämä sopii kohtiin: 13 (kirja kertoo minusta - koska rakastan Italiaa ja pidän kovasti italialaisesta jalkapallosta), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 15 (kirjassa harrastetaan tai se kertoo harrastuksesta - jalkapallo ja sen fanittaminen on harrastuksia, vaikka kirja kertookin enimmäkseen ammattilaispelaajista) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - oikeasti kolmen kohdan).

Lukuhaaste 2017

Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa on listattu 50 eri teemaa, joiden mukaisia kirjoja pitäisi lukea. Pyrin täyttämään kaikki haastekohdat ja henkilökohtaisena tavoitteenani on lisäksi lukea kirja viikossa eli 52 kirjaa vuodessa. En vielä kertaakaan ole tähän tavoitteeseen päässyt niinä vuosina, kun olen lukemiani kirjoja laskenut :) En myöskään ole saanut lukuhaasteen kaikkia kohtia täytettyä niinä kahtena vuonna, kun olen haasteeseen osallistunut. Mutta tästä en ole masentunut :) Lukuhaasteen myötä tulee kuitenkin luettua vähän erilaisia kirjoja kuin muuten lukisin ja se myös yllyttää lukemaan enemmän. Sama kirja voi käydä useampaan haastekohtaan ja merkitsen kirjan yleensä kaikkiin mahdollisiin haastekohtiin, joihin se mielestäni sopii. Päivitän alla olevaa listaa sitä mukaan, kun kirjan saan luettua ja siitä kirjoitettua jotakin tänne blogiini. Haastekohdan täyttyessä merkkaan sen plussalla + ja näitä plussia voi siis olla montakin yhden kohdan perässä. Tänä vuonna kirjoitin kirjahaasteen kohdat myös kalenteriini ja suunnittelin samalla jo joitakin kirjoja, jotka aion vuoden aikana lukea. Muutama kohta tuntuu vielä hankalalta, mutta enköhän vuoden aikana niihinkin jotain sopivaa keksi.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis +

2. Kirjablogissa kehuttu kirja +

3. Suomalainen klassikkokirja +

4. Kirja lisää hyvinvointiasi ++++

5. Kirjassa liikutaan luonnossa ++++++

6. Kirjassa on monta kertojaa ++++++++++++

7. Salanimellä tai taitelijanimellä kirjoitettu kirja +

8. Suomen historiasta kertova kirja +

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja +

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis ++

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja +++

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja +

13. Kirja "kertoo minusta" +

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella +++++++++++

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen +

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja +

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista ++++++++++

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa +++++++

19. Yhdenpäivänromaani +

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö ++

21. Sankaritarina ++++

22. Kuvitettu kirja ++++

23. Käännöskirja +++++++++++++++++++

24. Kirjassa selvitetään rikos ++++++++

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole ++++++++++

26. Sukutarina ++++

27. Kotipaikkaasi liittyvä kirja +++

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan +++

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia +++

30. Kirjan nimessä on tunne ++

31. Fantasiakirja +

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta +

33. Kirja kertoo Intiasta +

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt ++++++++

35. Kirjan nimessä on erisnimi +++++++++++++

36. Elämäkerta tai muistelmateos ++++++++

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta +++

38. Kirjassa mennään naimisiin +++++

39. Ikääntymisestä kertova kirja +

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä +++++

41. Kirjan kannessa on eläin +++

42. Esikoisteos +++++++

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään +++++

44. Uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja +++++

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja ++++

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja +

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit ++++++++++++++++++++++++++++++++++++

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän +

49. Vuoden 2017 uutuuskirja +++++

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja +

Lukuhaaste, mennyt ja tuleva

Viime vuoden Helmet-lukuhaasteessa oli 50 kohtaa ja sain täytettyä niistä 45. Täyttämättä jäi viisi melko helppoa kohtaa: kannesta voi tehdä kirjanaaman, näytelmä, eläkeläisen suosittelema kirja, vuonna 2016 julkaistu kirja ja kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Omana tavoitteenani oli lukea kirja viikossa eli vuodessa 52 kirjaa ja myös tästä tavoitteesta jäin. Taisin lukea 40 kirjaa eli kolmen kuukauden kirjat jäi lukematta. Jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi pitänyt paremmin varata kotiin luettavaa, koska lukuinnon iskiessä ei käsillä välttämättä ollut mitään luettavaa. Haasteen kohtiin sopivia kirjoja olisi pitänyt myös alkaa etsiä järjestelmällisemmin jo ennen syksyä. Nyt luin pitkälle syksyyn mitä sattui käsiin osumaan ja vain kerran kävin kirjastosta varta vasten etsimässä haasteeseen sopivia kirjoja.
Vuoden 2017 lukuhaaste on julkaistu. Äkkiseltään katsottuna haastekohdat näyttävät "vapaammilta" kuin viime vuoden haasteessa, mikä on sekä hyvä että huono asia. Kun oli pakko lukea kirja, jossa esiintyy esim. Marilyn Monroe tai Pablo Picasso, niin oli myös pakko lukea kirjoja, joihin ei olisi muutoin tarttunut ja jotkin niistä olivat iloisia yllätyksiä. Eniten ajatuksia ensilukemalla herätti kohta 27 = kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja. Ajattelin heti vain synnyinpaikkakuntaani ja etten tiedä mitään siihen liittyvää kirjaa, jonka haluaisin lukea. Onneksi sitten tuli mieleen, että voinhan lukea jotakin nykyiseen kotipaikkakuntaan liittyvää ja se onkin jo paljon helpompaa :) Samoilla tavoitteilla ja tavoilla mennään kuin viime vuonna eli pyrin lukemaan kirjan viikossa ja saamaan jokaiseen haastekohtaan jonkin kirjan. Lukemani kirjat merkitsen kaikkiin niihin haastekohtiin, joihin ne sopivat.