Joulupohdintoja

* No, it wasn't like this :) My husband-to-be spend Xmas Eve at his home and visited at neighbour's house as Santa. I spend whole day with my son, parents, grandmother and brother. But I got some presents, for example one knitting book and one crochet book. And mobile disk to my laptop. That was present which I wished most :)

* Det var inte som i denna bilden :) Jag var hela dagen med min son, mina föräldrar, min mormor och min bror. Och min blivande make var i hans egen hem och var också som julgubbe hos grannarna. Jag fick några fina julklappar, till exempel en virkning bok och en stickning bok. Stickning bok hade jag valde själv och min mamma köpte den till mig.

* Ihan kuvan mukaisesti ei mennyt jouluaatto :) En edes nähnyt miestäni koko päivänä, kun hän oli omassa kodissaan ja minä vanhempieni luona, jossa oli myös lapseni, mummuni ja veljeni. Sain kivoja lahjoja ja myös rahaa sen neulekirjan ostamiseen, mitä kukaan ei ollut ehtinyt ostamaan. Veljeni oli saanut työpaikaltaan upean herkkukorin, jota ei ollut ottanut edes pois paketista vaan antoi minulle suoraan. Kaikkia erikoisia herkkuja mustaherukkakastikkeesta hanhiterriiniin! Wow, en ole koskaan ennen saanut moista herkkukoria.

Vaikka jouluaatto lopulta sujui ihan kivasti, niin silti mietin, että ensi vuonna en ehkä tätä perinteistä joulua vanhempieni luona halua. Ihan liikaa kiirettä ja hössötystä ja kaikkea on pakko tehdä vain sen takia, että niin on aina ennenkin tehty. Ehkä karkaan ensi jouluksi jonnekin ulkomaille tai vietän joulun mieheni luona landella unohtaen kaikki pakot. Tänään kadehtien katselin naapureita, jotka lämmittivät ulkosaunaa. En niin kovasti saunasta yleensä välitä, mutta nyt olisi houkutellut nimenomaan ulkosauna. Sekin onnistuisi armaan mieheni luona. Ja koska rakas mieheni ei mikään joulufani ole, niin voisi unohtaa perinteiset jouluruuat ja tehdä jotain oikeasti hyvää ruokaa. Joo, jouluruuat on ihan hyviä ja perinteen vuoksi niitä pitää syödä. Mutta toisaalta voisi syödä edes jonain jouluna jotain muuta hyvää ruokaa. Lapsukaiselleni näyttäisi sopivan myös vähän sovellutettu joulupöytä. Tänään hänen lautaselta katosi vain kinkku, italiansalaatti, feta ja suolakurkut. Laatikot ja perunasalaatti jäi lautaselle, rosollia ei edes ottanut. Ehkä lapsukaisen rosollin välttely johtuu omasta rosolli-inhostani. Tai en minä rosollia inhoa, pystyn kyllä syömään sitä, mutta se vaan on mielestäni ihan turha ruoka. Tämän julistin myös tänä aamuna ja äitini suuttui tietysti siitä... Mutta kun olen peruslaiska, niin rosollin tekeminen tuntuu turhan työläältä lopputulokseen verrattuna. Ei se ole niin hyvää, että sen tekemiseen viitsisin käyttää aikaani. Mutta kun on äidin tarjoaman joulupöydän äärellä, niin ei ehkä kannattaisi tätä julistaa. Tosin silloinkin kun vietin joulua kolmistaan exäni ja lapsukaiseni kanssa, niin ostimme rosollia jouluksi. Söimme kyllä perinteisiä jouluruokia muutenkin, mutta ihan kaupan valmisversioina. Edelleen haluaisin jouluna keskittyä muuhun kuin keittiössä hikoiluun. Ehkä sitten ensi vuonna vietän mieleiseni joulun. Lapsukainen on vuoden päästä joulun isällään ja siksikin olen "vapaampi" viettämään omaa jouluani. Nämä kun ovat ehkä viimeisiä jouluja mummuni kanssa, niin sen vuoksi lapsukaisen kanssa haluan tulla vanhempieni luokse jouluksi, vaikka se vähän omaa pinnaa kiristää. Tai joskus vähän enemmänkin... Tuntuu, että tämä kiire ja hermoilu vain pahenee vuosi vuodelta.