Tähän ensi alkuun kuvallinen todiste, että joskus olen hyvä äiti:
Lapsukaisen pöytä oli sen verran siisti, että sille mahtui kynttelikkö. Rasiassa on marsipaanikarkkeja, joita näpersin lapsukaisen kanssa eräänä iltana. Lapsukainen teki pitkiä pötköjä, jotka kiersi rullalle. Minä tein helppoja pallukoita. Lopuksi koristelimme marsipaanit sulatetulla suklaalla. Marsipaanikarkkeja veimme tuon rasian lapsukaisen kummeille lahjaksi. Korttikin on itse tehty. Joulukorttien väkertäminen oli aika terapeuttista. Tein niitä eräänä lauantaina, kun olin huolesta sykkyrällä miehen vuoksi. Korttien tekemiseen keskityin niin hyvin, että unohdin hetkeksi huolet. Eikä sillä miehellä mitään hätää ollut...
* Marzipan candies, which I made with my son. Also Xmas card we've made together.
* Jag gjorde med min son marsipan godis och julkort till hans gudmoder och -fader.
Toinen asia, mihin olen tyytyväinen, tapahtui eilen. Näen aina silloin tällöin Täydellisen Naisen ja eilen olimme taas samaan aikaan blues-jameissa kuuntelemassa musiikkia. Täydellinen Nainen on vaan niin täydellinen, että en voi kuin ihailla ja kadehtia häntä. Eilen päätin tunkea kateus-fiilikset jonnekin ja mennä kertomaan Täydelliselle Naiselle, että en voi kuin ihailla häntä. En ilmeisesti vaikuttanut ihan täydeltä sekopäältä, koska hän kiitti sanoistani :) Ja minä olen tyytyväinen itseeni, että en jäänyt märehtimään kateutta tms, vaan kykenin aukaisemaan suuni ja ehkä sillä ilahduttaa myös tätä Täydellistä Naista. Nih! Kun en yleensä kovin helposti mene vieraille ihmisille puhumaan, niin siinäkin ylitin itseni, kun eilen uskaltauduin avaamaan suuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti