Olin jo aikaisemmin alkanut lukea toista Erlend Loen kirjaa, joka oli loppuhuipennusta vaille valmis, kun nappasin Tosiasioita Suomesta matkalukemiseksi syyslomareissulle. Osasin siis odottaa hieman omaperäistä kerrontatapaa. Minun pitäisi varmaankin pitää Loen kirjoitustyylistä, joka on välillä melkoista tajunnanvirtaa ja pitkiä virkkeitä ja toisena hetkenä taasen hyvinkin lyhyitä ja ytimekkäitä lauseita. Itse taidan välillä kirjoittaa vähän samaan tapaan :) Mutta nyt hyppelin pisimpien virkkeiden ja pahimpien mielen harhailujen yli.
Päähenkilö on oslolainen mies, joka saa tehtäväkseen laatia norjalaisia Suomeen houkuttelevan matkailuesitteen. Hän ei tiedä mitään Suomesta ja päätyy käyttämään esitteen pohjana National Geographic:in vanhaa artikkelia Suomesta. Faktojen ajankohtaisuutta hän ei tietenkään tarkista ja kirjoittelee esitteeseen tekstiä myös omien ennakkoluulojensa perusteella. Esitteen laatimisen lomassa päähenkilö ihastuu naiseen ja tekee tämän vuoksi melkein mitä vaan ja esitteen laatiminen meinaa unohtua. Loppuratkaisu on... hmm, erikoinen. Sen vuoksi mietin jo, että mitenkähän oudosti se toinen vielä luettavana oleva Loen kirja päättyy.
Tosiasioita Suomesta on ainakin suomalaiselle enimmäkseen hauskaa luettavaa, jos pitkien tajunnanvirtavirkkeiden ei anna häiritä. Melkein kahden luetun kirjan jälkeen en edelleenkään tiedä, että tykkäänkö Loen kirjoista vai en :) Ehkä pitää lukea seuraavaksi hänen tunnetuin kirja eli Supernaiivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti