keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Nyyhkyn nyyhkyn

http://i35.photobucket.com/albums/d184/Free_at_Last/housewife-773019.jpg

Kuinka tyhmä sitä voikaan olla? Itkeskelin jo muutenkin ikävääni ja haaveista luopumista. Sitten menin vielä lukemaan vanhoja, rakkautta tihkuvia tekstareita ihan kuin maksimoidakseni ikävän ja pettymyksen. Onneksi ulkona paistaa aurinko, niin voi pitää aurinkolaseja eikä kaikki näe itkusta turvonneita silmiäni. Jos olisin järkevä, niin uppoutuisin rästihommiin enkä selailisi nyyhkyrunoja. Olen teiniaikoina kerännyt runoja ja nyt tuli mieleen mm. tuo alla oleva runo. Valitettavasti en ole yleensä kirjoittanut ylös runon kirjoittajaa.

Sinä päivänä
taivaskin itkee.
Silloin linnutkin
lauvat surullisina.
Sitten, kun
irrotan otteeni sinusta,
kun lähden.
Sinä päivänä
kaipaus astuu päiväkirjaani.
Mutta joskushan
se täytyy tehdä,
joskus on lähdettävä.
Sinun kanssasi en jaksa,
en ilman rakkauttasi.

1 kommentti:

Sari kirjoitti...

Ihana runo. Murheellinen mutta kaunis.w