En näköjään ehdi kirjoittaa niinä viikkoina, kun olen kakkoskodissa ja ahkeroin töissä. Ja tuskin olisi kovin mielenkiintoista tekstiä edes. "Tänään lyhensin kahdet farkut ja kolme trikoopaitaa, paikkasin viidet työhaalarit ja ompelin yhden kapan". Viime viikolla oli pitkästä aikaa kiva fiilis töissä. Vaikka on kamala kiire, niin nyt olen päässyt taas siihen olotilaan, että kiire lähinnä vain naurattaa. Jos 50 tyllihametta odottaa tekijäänsä ja sitä ennen pitäisi lyhentää kymmeniä housuja ja paikata kymmeniä työhaalareita, niin en voi enää muuta kuin nauraa. Sitten jaksaa iloita pienistä asioista kuten siitä, että höyrysilityssysteemi tuli vihdoin huollosta takaisin. Helpottaa ja nopeuttaa uskomattoman paljon, kun ei tarvitse hinkuttaa tavallisella silitysraudalla.
Mukavan työviikon jälkeen viikonloppu ei ollutkaan enää niin mukava. Tai viikonloppu alkoi ihan mukavasti. Perjantaina tapasin päivällä pari kaveria ja illalla kyläili lapsukaisen kummit. Olin ihan ylittänyt itseni ja leiponut vieraita varten :) Lauantaina kävin lapsukaisen kanssa ulkoilemassa pariin kertaan ja "meidän" rannassa ottamassa kuvia. Joutsenpariskunta oli taas tullut takaisin. Ainakin luulen, että sama joutsenpari pesii joka kesä tuossa rannassa. Piti mennä kävelemään ja kuvaamaan vielä läheiselle mäennyppylälle, mutta oli jotenkin voimaton ja kumma olo. Hiphei, vatsatautihan se iski taas... Hyvät suunnitelmat ulkoilua täynnä olevasta viikonlopusta kariutuivat sitten siihen. Onneksi pahin vaihe meni aika äkkiä ohi, mutta voimattomaksi se silti veti. Ja kipeenä taidan olla ylitunteellinen. Sorruin naputtamaan tunteellisen tekstiviestin exälle. Nyt jo vähän kaduttaa. Pitäisi pysyä koko ajan liikkeessä ja tehdä jotain, ettei ehtisi ajatella. Mutta kun en jaksanut liikahtaa sängyn pohjalta mihinkään, niin oli liikaa aikaa ajatella ja ikävöidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti