Kröhöm...

Pitäkää peukkuja etten huomisaamuna vain köhi ja röhise, kun pitäisi kertoa Vaakasta vartin verran alakoulun oppilaille. Luultavasti jänskättäisi paljon vähemmän, jos menisin puhumaan jollekin aikuisryhmälle. Mutta ainakin olen koittanut valmistautua hyvin. Pohdin sanomiseni valmiiksi, valitsin muutamat kuvat näytettäväksi ja tänään testasin esitykseni otolliselle yleisölle:
Lapsukaiseni rakkain pehmolelu on tuo nalle, nimeltänsä Nutkutti. Ostin nallen jo ennen poitsun syntymää. Ihan alkuun se ei niin kiinnostanut lapsukaistani, mutta hyvin pian Nutkutti reissasi hänen mukana aina ja kaikkialla. Automatkoilla Nutkutti yleensä istuu poitsun sylissä ja sille esitellään maisemia. Tätä kirjoittaessani Nutkutti on jo nukkumassa, poitsun kainalossa tietenkin. Nutkutin tiikeriystävä muutti meille viime syksynä Venäjältä saakka. Kuvassa nämä kaverukset ovat talonsa parvekkeella :) Lapsukaiseni rakentelee näille kaveruksille taloa tyynyistä, tuoleista ja mistä milloinkin. Tässä uusimmassa versiossa on hyödynnetty myös kaljakärryjä ja niiden avulla saatu rakennettua monta eri tasoa.

* Tomorrow morning I'll tell about Vaaka-association in elementary school. I'm a little bit nervous. I think it would be easier for me to talk to adults than children. But I tried to prepared well. Today I wrote down what I'll say, chose some pictures and performed my presentation to test-audience. Audience was my sons stuffed animals :)