Tämä kirja löytyi pokkarina taloyhtiömme roskakatoksesta. Samalla löytyi monta muutakin kirjaa, mutta Metsäjätti pääsi ensimmäisenä luettavaksi ja ahmin sen nopeasti. Kirjan tunnelmat olivat tuttuja, koska siinä ollaan pienellä teollisuuspaikkakunnalla ja sellaiselta olen itsekin kotoisin. Hyvin monessa kohtaa henkilöt, tapahtumat ja sanavalinnat tuntuivat todella tutuilta. Sisäänpäinlämpiävästä paikkakunnasta on hauska lukea huumorilla höystettyä tekstiä, mutta toisaalta kirja sai tuskailemaan, että juuri tuollaista se oli. Tai on edelleenkin, mutta itse olen muuttanut paikkakunnalta pois.
Kirjan päähenkilö on elämässä hyvin menestynyt Pasi, joka on muuttanut pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin, menestynyt elämässä ja pyyhkinyt mielestään menneisyytensä. Pasi joutuu kuitenkin palaamaan synnyinpaikkakunnalleen hoitamaan paikallisen vaneritehtaan tehostamista ja irtisanomisia. Tutut paikat ja ihmiset pakottavat Pasin miettimään menneisyyttään eikä tuttujen ihmisten irtisanominen tietenkään ole helppoa. Välillä kertojana on Pasin vanha ystävä Janne, joka on vaneritehtaalla töissä. Paljon muitakin henkilöhahmoja on ja vaikka osa heistä on karrikoityja, niin uskottavilta he kaikki tuntuvat.
Pidän Miika Nousiaisen huumorista ja Metsäjättiä lukiessakin välillä nauroin ääneen. Mutta Metsäjätti ei mene niin överiksi kuin Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja osa hauskaksi tarkoitetuista jutuista oli itselleni niin aitoja ja todellisia, että ei tuntunut sopivalta nauraa niille. Kirjasta pidin kaiken kaikkiaan todella paljon ja lukuhaasteessa se sopii kohtiin: 17 (kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa), 19 (kirja käsittelee vanhemmuutta), 33 (selviytymistarina), 34 (kirjassa luodaan tai syntyy jotain uutta), 41 (valitsin kirjan sattumanvaraisesti) ja 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana).
