Kuten kuvasta näkyy, tämä kirja oli luettavana jo kesällä :) Nappasin Ruttokellot mukaan, kun lähdimme päiväksi Yyteriin. Sen jälkeen kirjan lukeminen on edennytkin kovin hitaasti, kunnes joululomalla rykäisin sen loppuun. Viimeiset kappaleet piti lukea yhteen menoon keskellä yötä, kun en enää malttanut jättää kirjaa kesken. Kirjan alkupuolen tapahtumat ja henkilöt olivat jo unohtuneet, joten lopuksi piti vielä kertailla, mitä ihan alussa tapahtui.
En muistaakseni ole lukenut Remestä aikaisemmin, mutta toki olin kuullut hänen kirjoistaan. En siis tiedä, ovatko Remeksen kirjat aina tälläisiä vai onko Ruttokellot poikkeus. Tämä tuntui kovin kansainvälisestä dekkarilta, jossa oli raakoja yksityiskohtia enemmän kuin suomalaisissa dekkareissa yleensä. Pidin kyllä kirjasta, mutta ei se ihan parasta iltalukemista ollut. Erityisesti pidin siitä, että lopussa kaikki irralliset juonenpätkät punotaan yhteen ja pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä. Juonesta en taida kertoa nyt mitään, koska siinä on paljon käänteitä enkä osaa tiivistää sitä tarpeeksi :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan), 18 (kirja kertoo elokuvan tekemisestä), 41 (kirjan valitsin sattumanvaraisesti) ja 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti