Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Moni kehui tätä kirjaa tämän ilmestyessä ja minunkin piti kuunnella tämä äänikirjana jo aikaisemmin, mutta se jäi kesken. Kun nyt keväällä oli taas äänikirjapalvelu käytössä ja Avioliittosimulaattori löytyi sieltä kirjahyllyyni tallennettuna, niin otin sen kuunteluun. Olihan tämä hauska ja mielelläni tämän kuuntelin. Toisaalta karrikoidut hahmot olivat paikoitellen melkein ärsyttäviä :) Ehkä tähän vaikuttaa se, että olen Varsinais-Suomessa asuva hämäläinen, joka arvostaa omaa tilaa ja rauhaa ja Avioliittosimulaattorin päähenkilön kaltaiset kaikille kaikkialla höpöttävät karjalaiset voivat tuntua jopa vähän ahdistavilta :D Kirja seuraa rakkauden perässä itärajalta toiselle puolen Suomea lähtevää Ainoa, jolla on sopeutumista miehensä jäyhään sukuun ja Varsinais-Suomen elämänmenoon.

Opin kirjasta muuten uuden sanan! Olen kuvitellut, että suomen kieleen ruotsista tulleet lainasanat ovat itselleni tuttuja, mutta Avioliittosimulaattorissa oli uusi sana: trekoli. Ymmärsin merkityksen kyllä asiayhteydestä, mutta enpä ole ennen kenenkään kuullut käyttävän tuota sanaa. Googlaamisen jälkeen opin, että trekoli on (ollut) käytössä Vakka-Suomen murteessa.

Lukuhaasteessa Avioliittosimulaattori sopii kohtiin: 2 (iloinen kirja), 31 (kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla), 38 (kirjan kannessa on puu), 41 (kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan) ja 45 (esikoiskirja).

Banana Yoshimoto: NP

Lainasin tämän kirjan jo reilusti viime vuoden puolella, kun usein käyttämäni kirjasto oli muuttamassa ja kirjoille sai pitkän laina-ajan. Olin etsimässä jotakin toista Yoshimoton kirjaa, joka olisi sopinut viime vuoden lukuhaasteeseen, mutta muistin etsimäni kirjan väärin ja lainasin tämän :) Muistelen lukeneeni tästä kirjasta jotakin jo silloin, kun tämä ilmestyi. Se, että muistin kirjan vuosien takaa tuntui lupaavalta. En edes vilkaissut kirjan takakantta sitä lainatessani, koska tosiaan luulin lainaavani ihan toista kirjaa, joka olisi sopinut viime vuoden haasteeseen.
NP ei ollut helppolukuinen kirja eikä joka kohdasta ollenkaan miellyttävä, mutta silti se imaisi mukaansa niin, että luin sen lopulta aika nopeaan tahtiin. Kirjassa ei ole kovin montaa henkilöä, joten siinä mielessä sitä on helppo seurata ja tapahtumista kerrotaan vain yhden päähenkilön kautta. Kaikkia henkilöitä yhdistää tavalla tai toisella novellikokoelma, jonka viimeisen osan kääntäminen on osoittautunut vaaralliseksi. Tämä viimeinen novelli on ikäänkuin kirottu ja kaikki sen kääntämistä yrittävät päätyvät itsemurhaan. Itsemurhien lisäksi kirjassa on muitakin synkkiä ja inhottavia asioita, mutta myös onnellisia hetkiä ja rakkautta.
Kirjasta jäi hämmentynyt olo, mutta kiinnostaisi lukea lisääkin Yoshimoton kirjoja. Valitettavasti vaan niitä ei taida olla montaakaan suomennettu enkä ole ihan varma, miten sujuvasti lukisin esimerkiksi englanniksi tämän verran "erikoisempia" kirjoja.
Lukuhaasteessa N.P. sopii kohtiin 7 (kirjassa rikotaan lakia - ainakin Suomen lakia rikottaisiin, olettaisin, että myös Japanin lakia), 9 (kirjassa kohdataan pelkoja), 16 (kirjalla on kirjassa tärkeä rooli), 22 (kirjassa on epäluotettava kertoja - ainakin minä koin näin), 26 (kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö), 29 (Japaniin liittyvä kirja), 30 (kirjassa pelastetaan ihminen), 32 (kirja on alunperin julkaistu kielellä, jota en osaa) ja 33 (kirjassa tapahtuu muodonmuutos).

Kauko Röyhkä: Et kuitenkaan usko

Olen tämän kirjan kerran ennenkin kuunnellut äänikirjana, mutta kuuntelin nyt uudemman kerran kuitenkin. Toki tämä kannattaisi myös lukea ihan fyysisenä kirjana, koska silloin pääsisi katsomaan kirjaa varten otetut valokuvat. Ehkä siis lainaan kirjan vielä joskus ihan vain valokuvien vuoksi. Koska olin kuunnellut kirjan aikaisemminkin, niin otin tämän nyt iltakuunneltavaksi. Eli ajastin yleensä puoli tuntia kuunneltavaksi ja nukahdin kirjaa kuunnellen ja seuraavana iltana kelailin taaksepäin, että mihin saakka muistin kuulleeni tarinaa :)
Et kuitenkaan usko on ensimmäinen osa Kauko Röyhkän kirjoittamasta Ville Haapasalon elämäkerrasta ja alkaa siitä, kun Haapasalo muuttaa Leningradiin opiskellakseen taideakatemiassa. Hän ei puhu venäjää ja on koulunsa ensimmäinen ulkomaalainen oppilas. Pian Neuvostoliitto hajoaa ja opiskelukaupungin nimi muuttuu taas Pietariksi. Asunnot ovat kurjia, opiskelu rankkaa ja ryöstöt arkipäivää. Toisaalta kirjassa on paljon hauskoja sattumia ja juttuja sekä uskomattomia käänteitä.
Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 7 (kirjassa rikotaan lakia), 13 (kirjassa eksytään), 22 (kirjassa on epäluotettava kertoja - ja tämä ei haittaa ollenkaan, vaikka jotkin jutut vähän väritettyjä olisivatkin), 24 (kirjailija on kirjoittanut yli 20 kirjaa), 33 (kirjassa tapahtuu muodonmuutos), 37 (ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa) ja 39 (kirjassa lennetään).