Lukuhaaste, mennyttä ja tulevaa

Vuosi sitten kirjoitin blogipostauksen ihan samalla otsikolla ja nyt on taas tälläisen postauksen aika. Vuonna 2017 tavoitteenani oli, taas kerran, lukea kirja viikossa eli 52 kirjaa vuodessa ja samalla saada Helmet-lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen. Lukuhaasteessa sain loppujen lopuksi kaikki kohdat täyteen, mutta vieläkään en pysynyt kirja viikossa tahdissa, jota olen tavoitellut monta vuotta. Vuosi alkaa aina hyvin ja ajattelen, että on ihan helppo homma lukea kirja viikossa. Kesään mennessä lukutahti hiipuu ja syksyllä olen monesti tilanteessa, että voisin lukea jotain, mutta ei ole mitään sopivaa kirjaa käsillä. Vuonna 2017 luin 42 kirjaa eli jäin tavoitteestani 10 kirjaa. Osa lukemistani kirjoista oli melko ohuita ja nopeasti luettuja, useamman kuuntelin äänikirjana ja mitään kovin paksuja opuksia en lukenut ollenkaan eli lukutahtini oli vain hidas.

Vuonna 2018 tavoitteeni lukemisen suhteen on samat kuin ennenkin eli vuodessa 52 luettua kirjaa ja lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen. Lukuhaaste kuulostaa mukavan monipuoliselta ja joululoman aikana sekä hankin että sain uusia kirjoja, joten ainakin alkuvuodeksi pitäisi olla luettavaa. Heti alkuvuodesta en erityisemmin suunnittele lukuhaasteen kohtien täyttämistä, vaan luen, mitä huvittaa ja mitä eteen sattuu. Kesällä voin sitten katsella, miten hyvin haastekohdat ovat täyttyneet ja minkä verran olen kirjoja lukenut. Vaikka asetan itselleni lukemisen suhteen tavoitteita, niin kovin vakavasti en niihin suhtaudu enkä stressaa, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Silti, olisi kiva jonain vuonna nämä tavoitteet saavuttaa. Jospa huomenna alkava vuosi olisi se vuosi :)

Tarquin Hall: Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus

Koska tämän vuoden lukuhaasteeseen piti lukea jotakin, mikä kertoo Intiasta, päätin lukea jonkin Vish Puri -kirjan. Kirjan lainaaminen ja lukeminen vain jäi ihan loppuvuoteen. Olen aikaisemmin lukenut yhden Vish Puri -kirjan ja siitä pidin kovasti, tämä Lemmenkommandojen tapaus ei sykähdyttänyt ihan niin paljon. Ehkä toisessa kirjassa alkoi jo vähän ärsyttää tekstiin ripotellut lainasanat, joiden merkitystä pitäisi etsiä kirjan takaosan sanastosta. Toisaalta on hauskaa, että Intia ja sen kielet näkyvät tekstissä, mutta en erityisemmin pidä siitä, että kesken lukemisen pitäisi selata sanastoa. Tämä ei ollut ainoa asia, mikä tässä kirjassa harmitti, vaan myös se vähensi ihastusta, että kirja lähtee kovin verkkaisesti käyntiin ja erilaiset sivujuonet vievät paljon tilaa. Kirjaan oli mielestäni hankala päästä mukaan. Ei tullut sellaista oloa kuin ensimmäisen Vish Puri -kirjan kohdalla, että haluan ahmia kirjaa. Ihan mukavaa luettavaa tämä kuitenkin oli ja varmaan joskus luen taas lisääkin näitä Vish Puri -kirjoja.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 28 (kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 30 (kirjan nimessä on tunne), 33 (kirja kertoo Intiasta), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

Nappasin tämän kirjan kirjastosta mukaani lähinnä sen takia, että kansi sopi lukuhaasteeseen :) Vilkaisin takakanttakin ja kirja vaikutti lupaavalta kasarimuistelulta. 80-luvun nostalgisointiin kirja sopiikin oikein hyvin, mukaan oli mahdutettu paljon yksityiskohtia kasarilta. Minun makuuni ehkä vähän liikaakin, koska joissakin kohdissa ne tuntuivat hieman "päälleliimatuilta". Ihan hauska kirja kuitenkin, joka kertoo kirjastoautoa ajavasta Katista, hänen miesystävän etsinnästä ja hänen järjestämästä festarireissusta. Henkilöhahmot, vaikka vähän karrikoituja ovatkin, voi helposti kuvitella mielessään ja kaiken kaikkiaan kirja oli mukava ja nopea lukukokemus.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Tämänkin kirjan lainasin lähinnä sen takia, että saan vielä puuttuvia lukuhaasteen kohtia täytettyä, mutta olen myös pidemmän aikaa halunnut lukea tämän kirjan. Muistan, kun tämä kirja tuli myyntiin ja se kuulosti kovin houkuttelevalta. Vasta nyt sain sen luettua ja luinkin nopeasti. Ehkä olin kasannut kirjalle vähän liikaa odotuksia vuosien aikana, koska ei se ollut niin hyvä kuin odotin. Miellyttävää luettavaa kyllä, mutta jotenkin kirja jäi pinnalliseksi. Odotin jotain sykähdyttävämpää. Tyttö ja helmikorvakoru kertoo kuvitteellisen tarinan, miten Johannes Vermeerin maalaus Turbaanipäinen tyttö on syntynyt. Se on maalattu noin 1665, mutta paljon muuta siitä ei tiedetäkään maalarin lisäksi. Tracy Chevalier on kehittänyt maalauksen ympärille tarinan, miten nuori tyttö tulee Vermeerin perheeseen töihin ja päätyy taiteilijan maalattavaksi.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (toisen taideteoksen inspiroima kirja), 22 (kuvitettu kirja), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles

Lainasin tämän kirjan lähinnä kannen takia, koska se oli mielestäni kaunis ja sopi siksi lukuhaasteen kohtaan, joka vielä oli täyttämättä. Loppuvuodesta kun koitan lähes epätoivoisesti täyttää lukuhaasteen tyhjiä kohtia :) Pidin kyllä itse kirjastakin, en pelkästään sen kannesta. Kirja kertoo pienen pojan silmin hänen hieman erikoisesta perheestään. Vanhemmat tykkäävät kutsua ihmisiä kylään, juhlia ja tanssia. Isä kertoo uskomattomia tarinoita ja äiti teitittelee kaikkia. Mukana kaakattaa perheen lemmikki, eksoottinen lintu. Arki on perheen elämästä kaukana, poika ei aina muista mennä ajallaan kouluun ja vanhemmat päättävät ottaa hänet kotiopetukseen. Iloinen juhlinta kuitenkin päättyy, kun perheen äiti otetaan psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Tule takaisin, Mr Bojangles on koko ajan siinä rajalla, että voisiko tarina olla totta vai ei ja siksi pidin siitä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 16 (ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Christian Rönnbacka: Rikospaikka Pasila 9: Hautalehdon joulu

Luin tämän e-kirjan jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta muistan kirjoittaa siitä. Lyhyt ja nopealukuinen tarina, josta kuitenkin pidin erityisesti sen huumorin takia. Nyt tämän voisi lukea vaikka uudemman kerran joulun aikaan, koska olisi ajankohtaan sopiva :) Harvinainen rikoskirja, koska kukaan ei kuole ja loppu on onnellinen.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään 4 sanaa), 19 (yhdenpäivänromaani), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Petri Tamminen: Suomen historia

Luin tämän e-kirjana ja pariinkin kertaan, kun en heti huomannut kirjoittaa siitä tänne blogiini ja ehdin unohtaa, millainen kirja olikaan :) Nopealukuinen kirja, johon kuitenkin sisältyy paljon. Suomen historian merkkitapahtumia käydään läpi pienten, henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Odotin kirjan olevan paljon kuivakkaampi ja totisempi, mutta moni tarina sai hymyilemään tai liikuttumaan. Tykkäsin :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 8 (Suomen historiasta kertova kirja), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Ken Follett: Haamulento

Teini-ikäinen poikani osti tämän kirjan itselleen luettavaksi kirpparilta ja kun taas oli tilanne, ettei minulla ollut mitään luettavaa, niin tartuin tähän. Kirjassa eletään vuotta 1941 ja liikutaan Iso-Britanniassa ja miehitetyssä Tanskassa, maalla ja ilmassa. Tarinaa viedään eteenpäin niin tanskalaisen koulupojan, brittien tiedustelupalvelun kuin Tanskan vastarintaliikkeen edustajien avulla. Loppuratkaisu on melko uskomaton, mutta pidin siitä, että tässä kirjassa nuoret naiset ovat ratkaisevassa roolissa sinänsä miehisessä sotaympäristössä. Lopun "pakollinen" romantiikkaosuus tuntui kyllä kovin turhalta ja tarinaa latistavalta eli sen olisi voinut jättää lukematta.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 37 (kirjailijan tuotantoon kuuluu yli 20 teosta) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

Alex Kershaw: Dachaun vapauttaja

Miehelläni oli tämä kirja lainassa kirjastosta ja kun itselläni ei ollut mitään luettavaa juuri silloin, niin luin sitten tämän tutustumatta kirjaan etukäteen mitenkään. Toki kirjan nimestä jo voi päätellä ettei mitään kevyttä luettavaa ole tiedossa. Kirja kertoo yhdysvaltalaisen upseerin Felix Sparksin elämästä, keskittyen toki toiseen maailmansotaan, jolloin Sparks joukkoineen taisteli Euroopassa, mutta myös ajasta ennen sotaa ja sen jälkeen kerrotaan. Taisteluista on kerrottu tarkasti, mikä ei olekaan ihme, koska kirjan kirjoittaja on historiantutkija. Omaan makuuni yksityiskohtia taisteluista on vähän liikaakin ja jossain kohdin jäin kaipaamaan enemmän kerronnallista osuutta. Dachaun keskitysleirin vapauttamisesta kertovan osan lisäksi kirjasta jäi erityisesti mieleen pieni tarina, miksi sodan aikaisemmassa vaiheessa saksalaiset sotilaat säästivät Sparksin hengen ja miten Sparks eläkeikäisenä oli ajamassa tiukempia aselakeja.
Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Röyhkä, Haapasalo, Metso: Et kuitenkaan usko

Olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea Ville Haapasalosta kertovat kirjat, mutta nyt kuuntelin sen ensimmäisen äänikirjana. Et kuitenkaan usko -kirjan alaotsikkona on: Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä ja nimensä mukaisesti kirja kertoo uskomattomista elämänkäänteistä, joita Haapasalo koki Venäjälle muutettuaan. Monia tarinoita on vaikea uskoa, mutta monia on myös helppo kuvitella mielessään ihmettelemättä yhtään, että onko se voinut mennä näin. Mielenkiintoisia ovat kaikki tarinat ja ehdottomasti haluan lukea myös kirjan toisen osan Et muuten tätäkään usko. Jos se on kirjoitettu samaan tyyliin kuin tämä ensimmäinen osa, niin lukeminen on varmasti parempi vaihtoehto kuin kuunteleminen. Ainakin tässä kirjassa on haluttu säästää haastattelumaisuus. Kauko Röyhkän kysymykset ja kommentit on säilytetty sellaisenaan ja niitä seuraa usein laveat Ville Haapasalon vastaukset. Kysymyksen tai vastauksen edessä on aina sen nimi, joka äänessä on. Luettuna tämä varmaan toimii hyvin, mutta kuunneltuna se oli ajoittain häiritsevää. Pitkien, tarinoivien vastausten aikana asian ehti unohtaa kunnes taas seuraava kysymys muistutti asiasta. Toinenkin hyvä syy kirjan lukemiseen perinteisenä paperiversiona on se, että kirja on kuulemma kuvitettu hienosti Juha Metson valokuvilla. Tämä puoli jäi nyt itseltäni kokonaan kokematta tämän kirjan kohdalla.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 22 (kuvitettu kirja), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia - Ville puhuu venäjää), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pidempään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Tim Walker: Lost in Suomi

Nyt on käynyt kuten usein ennenkin, hyvin alkanut lukutahti hiipuu syksyn tullen ja en saa kirjoitettua edes luetuista/kuunnelluista kirjoista. Tämän postauksen olen koittanut aloittaa jo kerran, siitä on pari kuukautta. Sen jälkeen luettua kirjoja on kertynyt yksi... Mutta kerrotaan nyt tästä kirjasta, jonka kuuntelin äänikirjana, kun oli BookBeat-palvelun ilmainen kokeilujakso. Kuuntelin silloin useamman kirjan peräkkäin ja totesin, että on hyviä ja vähemmän hyviä äänikirjojen lukijoita ja myös tekninen toteutus voi olla vaihtelevaa. Tämän kirjan lukija olisi voinut olla parempi. Tai ehkä vain eläytyä vähän enemmän. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta monessa muussa äänikirjassa on ollut mielestäni sopivampi lukija.
Lost in Suomi kertoo amerikkalaisen Tim Walkerin havaintoja Suomesta ja suomalaisista. Jo hänen lapsuuden kotinsa naapurissa asui suomalainen perhe, joka monissa asioissa poikkesi kovasti amerikkalaisista perheistä. Mutta suomalaisuuteen Tim Walker pääsi varsinaisesti sisälle vasta tavattuaan tulevan vaimonsa ja muutettuaan tämän perässä Suomeen. Kirja on periaatteessa kevyt ja kepeä, mutta sisältää paljon mielenkiintoista asiaa, miltä suomalaiset tavat näyttävät ihmisestä, joka muuttaa tänne muualta. Pidin kirjasta paljon, koska kertoo miten itselle päivänselvät asiat ovat eksoottisia ja erikoisia jonkun toisen mielestä.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirja lisää hyvinvointiani - se oli hauska ja piristävä), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 41 (kirjan kannessa on eläin), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Max Manner: Demi-Sec

Kesällä nappasin tämän kirjan mukaani kirjaston poistohyllystä. Kotimaiset dekkarit kiinnostaa ja Max Manner oli ihan uusi tuttavuus. Luin tämän vasta syksyllä ja yhdellä kertaa. En saanut unta syyslomareissulla ja ajattelin hetken lukea, mutta luin aina seuraavan ja seuraavan kappaleen ja lopulta kirjakin vei ne yöunet. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Turusta, jossa päähenkilö työskentelee poliisina. Hänen työt sekoittuvat lomamatkaan, kun Turussa alkaneet tapahtumat tulevat vastaan Luxemburgin lomallakin. Pidin kirjan alusta, ehkä senkin vuoksi, että siinä oltiin tutuissa paikoissa Turussa. Loppua kohden kirjan vauhti kiihtyi ja tarina meni mielestäni vähän liiankin hulluksi lopussa. Silti jäi sellainen olo, että voisin lukea saman kirjailijan teoksia enemmänkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Raymond Khoury: Merkki

Taas kerran oli tilanne, ettei minulla ollut kotona mitään luettavaa. Miehen kirjakasasta valitsin tämän kirjan, koska se kuulosti ainoalta vähänkään kiinnostavalta :) Taas kerran tapahtui myös se, että luin kirjaa myöhään illalla ja väsyneenä oli vaikea pysyä mukana henkilöhahmoissa varsinkin kirjan alussa. Välillä jouduin selaamaan kirjan alkuun takaisin, että kukas tämä tyyppi nyt olikaan. Alkukankeudesta päästyäni Merkki oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni se keikkui koko ajan siinä rajalla, että voisiko näin tapahtua oikeasti. Kirjan lopussa olevat sitaatit USA:n presidenteiltä, presidenttiehdokkailta ja muutamilta muilta poliitikoilta saavat kyllä ajattelemaan, että nyt ollaan melko lähellä sitä, että kirjan tapahtumat voisivat olla totta. En osaa tiiviistää kirjan juonta mitenkään fiksusti, mutta jos Merkki ei ole tuttu, niin sen juoni kietoutuu USA:n uskonnollisuuden ja uskonnollisten johtajien ympärille ja miten heidän kauttaan voisi maailmaa johtaa.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Jenni Sarras: Tavarataidot

Kuva BookBeat-sivustolta: https://www.bookbeat.com/fi/kirja/tavarataidot-27765

Kun sain BookBeat-palvelun käyttööni, niin ensimmäisten tallentamieni kirjoja joukossa oli kaksi "raivausopasta". Tavarataidot ehdin kuunnella ja kuuntelin sen itse asiassa melko tiiviiseen tahtiin. Välillä raivasin tavaraa samalla, kun kuuntelin :) Olen lukenut muitakin kodinraivausoppaita, käynyt kuuntelemassa luentoja asiasta ja osallistunut lyhyelle kurssillekin. Mitään mullistavaa uutta Tavarataidot ei siis tarjonnut, mutta silti se oli mukava kuunnella. Tiukan asian lomassa oli esimerkkejä oikeasta elämästä, välillä hauskojakin. Suomeksi on kirjoitettu jo useita kodinraivausoppaita ja tykkään niistä kyllä enemmän kuin siitä tunnetuimmasta, japanilaisesta oppaasta. Koitin sitäkin lukea taas kerran BookBeat-palvelusta, mutta en vieläkään saanut luettua. Minulle ainakin sopii paremmin nämä kotimaiset oppaat, joissa asiaa käsitellään kuten Tavarataidoissa, arkijärjellä.

Lukuhaasteessa saan tämän sopimaan vain yhteen kohtaan = nro 4 eli kirja lisää hyvinvointiani.

Tapani Bagge (toim.) Tykki

Kesälomareissulla paikallisen kirjaston poistomyynnistä hankittu kirja, joka osoittautui yllättävän hyväksi. Kirjaan on kirjoittanut aina yhden kappaleen kaksitoista suomalaista rikoskirjailijaa. Tarinoita yhdistää Lahti 35 -sotilaspistooli, joka kulkee kirjassa vuosikymmeneltä toiselle ja rikoksesta toiseen. Osassa tarinoista ase siirtyy hyvinkin sujuvasti seuraavaan tarinaan, mutta kaikissa sen liikkeet eivät ole niin selviä ja tämä vähän häiritsi. Kirjan hienous on mielestäni siinä, että sen ansiosta luin montaa kirjailijaa, jota en ole aikaisemmin lukenut ja nyt tiedät monta kirjailijaa, joita haluan lukea lisää ja myös muutamia, joita en todellakaan halua lukea lisää.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 24 (kirjassa selvitetään rikos) ja 47
 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Mika Wickström: Shefki Kuqi - Kosovon härkä

Kuva Book Beat -sivustolta: https://www.bookbeat.com/fi/kirja/shefki-kuqi-kosovon-harka-42232

Sain Book Beat -palvelun kuukaudeksi kokeilukäyttöön ja melkein ensimmäiseksi tallensin sen kirjastooni juuri ilmestyneen Shefki Kuqin elämäkerran. Muutoin en ehkä tähän kirjaan olisi tarttunut, mutta Kuqi oli suosikkijalkapallojoukkueeni valmentajana vuoden verran ja siksi kiinnosti lukea hänestä lisää. Juuri kirjan julkistamisen alla hän kyllä sai potkut Turun Interin päävalmentajan paikalla ja erityisen kiinnostavaa oli siksi kuunnella kirjan viimeisiä sivuja. Tallensin Kosovon härän siis äänikirjana ja kuuntelin sitä lähinnä kävelylenkeillä, mutta joskus myös kotitöitä tehdessä. Olen aika vähän kuunnellut äänikirjoja, mutta totesin, että kävelyn viihdykkeeksi ne sopivat loistavasti. 

Koska Shefki Kuqi on samanikäinen kanssani, tuli monta kertaa mieleen, että hän on kyllä ehtinyt niin paljon enemmän ja varmaan siksi vaikuttaa paljon vanhemmalta :) Kirja muistutti monesta asiasta, jotka olin unohtanut, vaikka suomalaista jalkapalloa olen aikaisemminkin seurannut. Vaikka kirja kertoo paljon Shefkin Englannin vuosista, niin minua kiinnosti vielä enemmän hänen ura Suomessa. Monta hauskaa tarinaa toki oli Englannistakin ja paljon myös surullisia tarinoita niiltä vuosilta. Kirjan loppupuoli valmentajan työstä Suomessa oli ehkä se mielenkiintoisin, koska se oli itselleni tutuinta asiaa. Kun Shefki sai potkut Interin valmentajan paikalta, niin totesin, että se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, sillä minä ihan pidin hänestä valmentajana :) Heti potkujen jälkeen ja nyt tästä kirjasta tuli esiin asioita, jotka hieman käsitystäni muuttivat. Mutta se käsitys ei  mihinkään muuttunut, että värikäs elämä tällä persoonalla on ollut ja siksi kirja todellakin kannatti lukea - tai siis kuunnella.

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 37 (kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu vähintään 20 kirjaa), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja). 

Rauli Virtanen: Reissukirja

Kuva Elisa Kirjan sivulta: https://kirja.elisa.fi/ekirja/reissukirja#

Luin Reissukirjan e-kirjana ja lähinnä sitä tuli luettua iltaisin. Monta kertaa kävi niin, etten seuraavana iltana muistanut kaikkea lukemaani ja lukemiseen tuli myös pitkiä taukoja. Osan kirjasta olen siis lukenut moneen kertaan, kun on pitänyt kerrata, että mitä siinä sanottiinkaan :) Reissukirjan lukeminen on ollut mielessä pitkään ja ehkä siksi odotin siltä vähän enemmän. Tai sitten vain luin liian väsyneenä enkä huomannut kaikkia kirjan hienouksia. Pidin erityisesti kirjan alkupuolesta, jossa Rauli Virtanen kertoo ensimmäisistä ulkomaanmatkoistaan, joista kirjoitti lehtijuttuja. Niistä kerrottiin laveammin kuin monista myöhemmistä matkoista. Yhteen kirjaan ei tietenkään mahdu yksityiskohtaisia tarinoita kymmeniltä vuosilta, mutta loppua kohden tarinoinnin tahti tuntui kiihtyvän. Hyvin mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja mielelläni olisin lukenut vielä monta kymmentä sivua lisääkin :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja - vaikka Rauli Virtanen on kirjoittanut työkseen, niin mielestäni toimittaja on eri asia kuin kirjailija), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisin oppia - hän osaa kirjoittaa lehtijuttuja ja toimittaja oli joskus haaveammattini), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

Carl Hiaasen: Onnen koukussa

Toinen keväällä dyykkaamani Hiaasenin kirja oli tämä Onnen koukussa. Pääosassa kirjassa on lottokuponki, jonka suurella voitolla pitäisi lunastaa maa-alue, jotta se pysyisi rakentamattomana. Lottokuponki kuitenkin varastetaan ja sen varastaneita pikkurikollisia päätyy jahtaamaan varastetun lottokupongin oikea omistaja häntä haastattelemaan tulleen toimittajan kanssa. Tärkeässä osassa on myös pikkukaupungin uskonnolliset ihmeet, kilpikonnat ja rosvojen jäljillä olevan toimittajan vaimo.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 30 (kirjan nimessä on tunne), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Leena Putkonen, Mari Koistinen: Ruokamysteerit

Saimme Ruokamysteerit jo alkuvuodesta toiselta sen kirjoittajista, mutta vasta nyt kesällä sain kirjan luettua loppuun. Ruokamysteerit-kirjassa käsitellään ruokaa ja sen tuotantoa todella monipuolisesti ja kirjaan on mahdutettu paljon asiaa. Tämä ei siis ollut ihan keveintä iltalukemista ja monesti piti seuraavana päivänä kerrata, että mitä olinkaan väsyneenä edellisenä iltana lukenut. Monimutkaisia ja välillä vaikeaselkoisia asioita käsitellään kuitenkin hyvin ymmärrettävästi ja kirja herättää halun etsiä lisää tietoa monesta asiasta. Jokaisen kappaleen loppuun on kerätty tiivistelmä käsitellystä asiasta ja pidin tästä todella paljon. Samoin jokaisen kappaleen lopussa kirjoittajat kertovat lyhyesti millaisia valintoja he tekevät juuri käsitellyn asian suhteen ja mitä asiasta ja omista valinnoistaan ajattelevat. Mitä minä jäin erityisesti miettimään kirjan luettuani? Omaa kahvinjuontiani ja suklaanhimoani, että mitä vaikutuksia niillä on.

Lukuhaasteessa tämä sopii vain kohtaan 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Carl Hiaasen: Myyräntyötä

Taloyhtiömme roskakatokseen oli taas joku tyhjentänyt kirjahyllynsä sisällön. Siististi muovipusseihin pakatuista kirjoista nappasin mukaani kaksi Hiaasenin dekkaria, koska olen lukenut näitä ennenkin ja pitänyt niistä. Myyräntyötä-kirjan luin jo jokin aikaa sitten ja juuri se sai minut pohtimaan, että tämä amerikkalainen mieskirjailija saa miten naurahtelemaan ääneen dekkareidensa äärellä, mutta en muista pitkään aikaan lukeneeni yhtäkään suomalaista mieskirjailijaa, jonka huumori olisi oikeasti naurattanut.

Hiaasen yhdistää dekkareihinsa aina luontonäkökulman ja Myyräntyössä oli niin luonnonsuojelua kuin rahan tekemistä harvinaisilla eläimillä. Eläinpuistosta varastetaan kaksi sinikielistä myyrää, lajinsa viimeiset ja puiston PR-työntekijä kirjoittaa tapahtuneesta tiedotteen. Hän kuitenkin alkaa ihmetellä ja kyseenalaistaa eläinpuiston kummallisia tapahtumia ja sotkeutuu vyyhtiin, jossa on niin mafiapomoja kuin aseistettuja mummoja. Sanoisin, että taattua Hiaasenia tämä kirja: mahdottomia tapahtumia, jotka melkein voisivat olla totta ja kaikki menee juuri sen verran överiksi, että tapahtumiin voi suhtautua huumorilla.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 41 (kirjan kannessa on eläin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit)