Lainasin tämän kirjan jo reilusti viime vuoden puolella, kun usein käyttämäni kirjasto oli muuttamassa ja kirjoille sai pitkän laina-ajan. Olin etsimässä jotakin toista Yoshimoton kirjaa, joka olisi sopinut viime vuoden lukuhaasteeseen, mutta muistin etsimäni kirjan väärin ja lainasin tämän :) Muistelen lukeneeni tästä kirjasta jotakin jo silloin, kun tämä ilmestyi. Se, että muistin kirjan vuosien takaa tuntui lupaavalta. En edes vilkaissut kirjan takakantta sitä lainatessani, koska tosiaan luulin lainaavani ihan toista kirjaa, joka olisi sopinut viime vuoden haasteeseen.
NP ei ollut helppolukuinen kirja eikä joka kohdasta ollenkaan miellyttävä, mutta silti se imaisi mukaansa niin, että luin sen lopulta aika nopeaan tahtiin. Kirjassa ei ole kovin montaa henkilöä, joten siinä mielessä sitä on helppo seurata ja tapahtumista kerrotaan vain yhden päähenkilön kautta. Kaikkia henkilöitä yhdistää tavalla tai toisella novellikokoelma, jonka viimeisen osan kääntäminen on osoittautunut vaaralliseksi. Tämä viimeinen novelli on ikäänkuin kirottu ja kaikki sen kääntämistä yrittävät päätyvät itsemurhaan. Itsemurhien lisäksi kirjassa on muitakin synkkiä ja inhottavia asioita, mutta myös onnellisia hetkiä ja rakkautta.
Kirjasta jäi hämmentynyt olo, mutta kiinnostaisi lukea lisääkin Yoshimoton kirjoja. Valitettavasti vaan niitä ei taida olla montaakaan suomennettu enkä ole ihan varma, miten sujuvasti lukisin esimerkiksi englanniksi tämän verran "erikoisempia" kirjoja.
Lukuhaasteessa N.P. sopii kohtiin 7 (kirjassa rikotaan lakia - ainakin Suomen lakia rikottaisiin, olettaisin, että myös Japanin lakia), 9 (kirjassa kohdataan pelkoja), 16 (kirjalla on kirjassa tärkeä rooli), 22 (kirjassa on epäluotettava kertoja - ainakin minä koin näin), 26 (kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö), 29 (Japaniin liittyvä kirja), 30 (kirjassa pelastetaan ihminen), 32 (kirja on alunperin julkaistu kielellä, jota en osaa) ja 33 (kirjassa tapahtuu muodonmuutos).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti