Karo Hämäläinen, Alexander Stubb: Alex

 

Alexander Stubbin elämäkerta on ollut pitkään itselläni äänikirjana. Kerran jo aloin kuunnella sitä, mutta jostain syystä se jäi kesken. Kun koronakevään kävelylenkeille kaipasin kuunneltavaa, niin tämäkin tuli vihdoin kuunneltua. Stubb on ollut niin näkyvä hahmo suomalaisessa politiikassa, että jonkinlainen ennakkokäsitys hänestä tietysti oli. Olikin todella mielenkiintoista kuulla hänen elämästään ja miten hän lopulta päätyi politiikkaan mukaan. Hauskat yksityiskohdat keventävät sopivasti politiikkouran raskaita ja vaikeitakin käänteitä. Kuten että Stubb arvelee olleensa maailman ainoa ulkoministeri, joka asuu vanhempansa luona :) Kirjan alkupuoli oli todella mielenkiintoinen, mutta loppua kohden kiinnostukseni vähän herpaantui, kun käsiteltiin poliittisia tapahtumia ja miten ne eivät aina niin kauniita ole. Toki tämäkin on mielenkiintoista, mutta kirjan loppu oli jotenkin paljon synkempi kuin alkupuoli.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (suhtauden ennakkoluuloisesti kirjaan), 14 (urheiluun liittyvä kirja), 35 (kirjassa käytetään somea), 39 (kirjassa lennetään) ja 42 (kirjassa on isovanhempia). 

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina

 

Kuuntelin tämän äänikirjana ja usein tämä oli kuulokkeissa kävelylenkeillä ollessani. Välillä nauratti niin, että taisi joku vastaantulija vähän ihmetellä :) Kirja on ihana sekoitus faktaa, hauskoja tarinoita ja omakohtaista ihmettelyä uudesta kotimaasta. Kirjassa on ihan valtavasti mielenkiintoista asiaa, joka houkutteli etsimään lisätietoja ja hankalammatkin asiat, kuten talouskriisi, kuvaillaan ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti. Islannin talouskriisistäkin tosin etsin lisätietoja tämän kirjan innoittamana. Kirjan tarinoista välittyy hyvin asenne, että voi tehdä, mitä haluaa, välittämättä luonnonoloista ja muista ympäristön rajoituksista. Esimerkiksi grillata voi talvella ja käyttää kauniita vaatteita vaikkeivat ne olisi säätilaan sopivia. 

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (iloinen kirja), 10 (kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa), 25 (kirjassa ollaan saarella), 39 (kirjassa lennetään) ja 45 (esikoiskirja).

Haapasalo, Röyhkä: Et muuten tätäkään usko

Kuuntelin aikaisemmin Ville Haapasalon elämänkerran ensimmäisen osan ja melkein perään kuuntelin tämän toisen osan. Tarinat ovat uskomattomia tässä toisessakin osassa, mutta eivät ihan yhtä värikkäitä ja vaihtelevia kuin ensimmäisessä kirjassa. Tässä toisessa osassa ehkä enemmän toistuu vähän samantyyppiset jutut. Toki toisto korostaa joitakin itäisen naapurimaan ihmeellisyyksiä, mutta en pitänyt tästä niin paljon kuin ensimmäisestä kirjasta. Tämä toinen kirja kertoo Ville Haapasalon elämästä 2000-luvun alussa Venäjällä, jossa hän on hyvin tunnettu. Samalla kerrotaan paljon vaurastuneesta valtiosta, jossa toisilla on varaa tehdä ihan mitä tahansa. Tarinoissa sivutaan myös hänen 30 päivää -ohjelmia ja kirjan kuunneltuani haluaisin katsoa niitä taas uudestaan :) Että mikä olikaan se tarpeeksi kaukainen paikka, jossa Haapasaloa ei tunnistettu :D

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 22 (kirjassa on epäluotettava kertoja - edelleen ajattelen, että tarinat ovat ainakin osittain vähän väritettyjä) ja 24 (kirjailija on kirjoittanut yli 20 kirjaa).

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

Tämänkin kirjan olin tallentanut jo aikaisemmin äänikirjapalvelun kirjahyllyyni. Muistaakseni tätä oli suositeltu viime vuoden lukuhaasteessa ainakin yhteen tiettyyn kohtaan ja sitä silmällä pitäen olen varmaan tämän tallentanut. Odotin hauskaa ja kepeää kirjaa, jossa kuitenkin olisi jotakin tyyliä ja mielenkiintoinen tarina. Heti kirjan aloitus sai miettimään, että ei tämä taida olla ihan sitä, mitä odotin. Tyylikkyys oli kaukana, kun tilan nuori emäntä puuhasteli salaa navetassa maitoa hakeneen nuorukaisen kanssa... Ei tainnut naurattaa kertaakaan kirjan aikana, henkilöhahmojen ajattelemattomuus ja suoranainen ilkeys toisian kohtaan herätti ihan muita tunteita. Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen vuorokauteen ja paljon sen aikana ehtii tapahtua. Sinänsä mielenkiintoinen tarina, jossa on monia puolia, mutta se tuntuu hukkuvan kaiken viinan, tappelun ja seksin alle. En pidä itseäni kovin ahdasmielisenä, mutta useamman kerran kirjaa kuunnellessa lähinnä ällötti viinan läträäminen ja seksin harrastaminen kaikkien muiden kuin oman puolison kanssa.
Tarina tosiaan on hyvä, henkilöhahmoista kuoriutuu vähitellen esiin uusia puolia ja menneisyyden asioiden vaikutukset nykypäivään tulevat pala palalta esiin. Vanha emäntä viettää 80-vuotispäiviään, sukua ja tuttavia kokoontuu sitä juhlimaan. Päivän aikana vanhan emännän lapset selvittävät monimutkaisia suhteitaan ja miten sota on heihin kaikkiin vaikuttanut. Muiden henkilöhahmojen taustoja kerrotaan ja miksi he ovat sellaisia kuin ovat, mutta tilan nuori emäntä jää vähälle huomiolle vaikka hän on tarinassa mukana alusta loppuun. Jäin kaipaamaan jotain taustaa sille, miksi hän toimii niinkuin toimii. Ainoa viite hänen taustastaan oli tympeä vihjaus, että kaikki kampaajat ovat maksullisia naisia.
Plussaa siitä, että Peter Franzén on itse lukijana ja tarina sinänsä on kiinnostava. En silti tiedä, voisinko suositella tätä kirjaa. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi ällötys, mikä on harmi, koska kaiken ällöttävän alla on hyvä tarina. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirjan kuvauksessa on monta ihmistä), 31 (kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla), 42 (kirjassa on isovanhempia) ja 46 (kirjassa on sauna).