Vuoden 2019 loput luetut kirjat

Hyvistä aikeista huolimatta tämä blogi ja lukuhaaste jäi taas loppuvuodesta hunningolle. Yritin ottaa lukuhaasteessa loppukirin, mutta ei se oikein onnistunut. Joitakin kirjoja kuitenkin sain luettua ja niillä täytettyä joitakin haastekohtia.

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi
Luin tämän e-kirjana ja tykkäsin kovasti. Teksti hymyilyttää ja naurattaakin, mutta siinä on kohtia, joihin voi samaistua ja pohjimmiltaan käsitellään vaikeitakin asioita. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 ja 25.

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus
Tämänkin luin e-kirjana ja vaikka kirja tuli luettua nopeasti, niin en pitänyt siitä niin paljon kuin odotin. Ehkei itselläni vain ollut sillä hetkellä otollisin aika lukea ihmissuhdedraamaa parinvaihto-ehdotuksineen. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11, 15 ja 18.

Anu Kaipainen: Naistentanssit
Nappasin kirjan vanhempieni kirjahyllystä luettavakseni ilman sen suurempia ajatuksia. Vaikka kirjassa seurataan monen eri henkilön elämää, niin niitä oli kuitenkin helppo seurata. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle ja mielestäni se kertoo hyvin erilaisten naisten elämästä tuolloin. Lukuhaasteessa Naistentanssit sopii kohtiin: 11, 15, 18, 24, 25, 35 ja 36.

Tapani Kinnunen: Päässä nykii
Kun kirjaston esittelytelineessä osui silmiin tuttu nimi, niin pitihän se kirja lainata. Jonkin verran käyn samoissa vapaa-ajan tapahtumissa kirjailijan kanssa ja kirjassa olikin tuttuja paikkoja ja jopa henkilöhahmoja :) Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 7, 18, 19, 25, 37, 49 ja 50.

Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää - Ruusun salaisuus
Enimmäkseen hyväntuulista luettavaa, vaikka välillä synkempiäkin asioita tuli esiin. Voisin lukea muitakin sarjan kirjoja. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2, 18, 35 ja 42.

Maija Joutjärvi: Jo' Buddyn laulumaat
Tämäkin kirja osui silmiin kirjaston uutuushyllyssä ja pakkohan se oli lainata, koska kertoo tutusta ihmisestä. Mielenkiintoinen kirja, joka toki kertoo paljon päähenkilöstään, mutta myös muista muusikoista ja tarjoaa pilkahduksia Yhdysvaltojen eteläosien elämästä. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 4, 18, 37 ja 49.

Antti Holma: Järjestäjä
Lainasin tämän kirjan, koska ajattelin, että sillä saan ainakin yhden kohdan lisää täytettyä lukuhaasteesta :) Pidin kirjasta suurimman osan ajasta ja luin sen nopeasti. Mutta Järjestäjän kanssa kävi samoin kuin monen muun kirjan kanssa: kirjan viehätystä vähentää loppuratkaisu, joka menee vähän överiksi. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 5, 15, 18, 21, 31, 32 ja 36.

Olga Kokko: Munametsä

Sain synttärilahjaksi Storytel:in kuukaudeksi käyttöön ja lomalla tuli luettua joitakin kirjoja sieltä. Kaipasin jotain kevyttä hömppää ja Munametsä kuulosti sellaiselta kirjalta :) Ja sitä se kyllä olikin. Päähenkilö Linnea on töissä mainostoimistossa (kuten myös kirjan kirjoittaja käsittääkseni) ja vapaa-ajallaan hän viihtyy juhlimassa ja etsii varsin suorasukaisesti seksiseuraa. Kirja oli paljon hauskempi kuin odotin ja vaikka siinä hyvin suorasukaisesti asioista puhutaan, niin kiusalliselta se ei tuntunut missään vaiheessa. En nyt muutoinkaan suorasanaista tekstiä pelästy, mutta joskus ne voivat olla vain kiusallisia ja myötähäpeää aiheuttavia. Tämä kirja tuntui hyvinkin aidolta :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirjailijan ainoa teos), 7 (kirja kertoo paikasta, jossa olen käynyt = Helsinki), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 19 (en pidä kirjan nimestä), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 29 (kirjassa nähdään unia), 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä) ja 49 (vuonna 2019 julkaistu kirja).

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Luin tämän e-kirjana ja kirjan lukemisessa oli pitkiä taukoja, kun välillä innostuin lukemaan aivan muita kirjoja. Olin kuullut tästä kirjasta paljon hyvää ja odotukset olivat korkealla. Ehkä jotakin kertoo se, etten lukenut kirjaa kovin tiiviiseen tahtiin. Loistava ystäväni ei siis imaissut minua mukaansa. Tulipahan luettua eikä tämä tietenkään huono ollut, mutten toisaalta saanut sellasia elämyksiä kuin moni muu tuntuu tästä saaneen.

Lukuhaastessa tämä sopii kohtiin: 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä) ja 43 (kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi).

Päivi Marita Alatalo: Vion Tarinat I: Pelko

Kirja on saatu arvioitavaksi kirjailijalta. 

Päivi Marita Alatalon Vion Tarinat –sarjan ensimmäinen osa on nimeltään Pelko ja se kuvaa kirjaa hyvin. Näkyvien pelottavien asioiden ohella kirjassa pelkoa aiheuttavat niin menneet kuin tulevat tapahtumat, ihmissuhteet ja niihin liittyen yleisesti hyväksyttyjen normien rikkominen. Pelko on scifiä, fantasiaa ja dystopiaa, mutta myös rakkaustarina - tai paremminkin monta yhteen kietoutuvaa rakkaustarinaa. Pelko on ensimmäinen suomalaisen kirjailijan kirjoittama scifiksi luokiteltava kirja, jonka olen lukenut ja se yllätti positiivisesti myös siinä genressä. Koska sain kirjan arvosteltavaksi erityisesti sen polyamoriaa sivuavan sisällön vuoksi, niin keskityn tässä arviossa pohtimaan enemmän ihmissuhteita kuin taistelua avaruusolioita vastaan.  

Sodan jälkeinen Vio on kuihtuva ja huonosti voiva maa. Ympäristö on saastunut, lapsia ei synny, väestön sukupuolijakauma on vinoutunut ja vähiä naisia varten on erityinen suojeluohjelma. Armeijan tutkimuksissa on selvinnyt uusi vaara, joka uhkaa tuhota sen, mitä Viosta on jäljellä. Sodan veteraaneista ja nuorista sotilaista kootaan pieni ryhmä estämään tämä tuho. Ryhmän koulutuksen ja operaation aikana tunteet meinaavat ottaa vallan myös kokeneista sotilaista, ihmissuhteet ja ihastumiset uhkaavat jopa tehtävän onnistumista. Operaation aikana moni sodan veteraaneista joutuu kohtaamaan vanhat pelkonsa ja painajaisensa uusien menetysten lisäksi. 

Merkittäviä henkilöitä tarinan kannalta on kirjassa monta, sotilaiden ryhmässä on yhdeksän jäsentä ja lisäksi on muita tarinaan oleellisesti vaikuttavia henkilöitä. Varsinaisiksi päähenkilöiksi nousee nuori naisluutnantti Adal “Sky” Rivers ja sodassa kapteenin arvon saavuttanut Sean Crosslake. Myös kahdella muulla miespuolisella veteraanisotilaalla, Jaelan Keys ja Dael Patek, on tärkeät osat tarinassa. Näiden neljän henkilön taustoista kerrotaan enemmän, mutta varsinaisesti tutuiksi tulevat vain Rivers ja Crosslake kahden muun hahmon jäädessä hieman ohuiksi. Kirjan muistakin henkilöistä kerrotaan taustoja, mutta varsinkin sotilasryhmän nuorista jäsenistä jäin kaipaamaan jotakin lisää. He ovat kuitenkin mukana ison osan tarinasta, mutta jäävät kovin sivullisiksi ja tuntemattomiksi. Hauska yksityiskohta on joidenkin hahmojen nimien merkitys: miten Keys on ratkaisun avain ja miten kaikkia kolmea miestä yhdistävä ja rakastava Sky on “kuin taivas, jota kohti vuori oli aina kohonnut, jota vesi heijasti ja jonka kumppani oli ikuinen tuuli”.  

Juonen kannalta oleellinen polyamoria antaa kirjaan aivan oman lisänsä. Polyamoria ei tunnu ns. päälle liimatulta, vaan se punoutuu osaksi tarinaa ja loppuratkaisua. Hahmot ovat mielestäni uskottavia tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Miten tuntuu sopimattomalta rakastaa useampaa tai miten mustasukkaisuus raastaa, kun ymmärtää ettei ole rakastettunsa maailmassa ainoa ihminen, jota kohtaan tämä tuntee romanttisia tunteita. Ja kuitenkaan kummassakaan tapauksessa ei tunnu olevan muita vaihtoehtoja kuin jatkaa, koska rakkauden tunteet ovat niin voimakkaita. “Hän oli ymmärtänyt, että hän ei voinut määrätä sydäntään. Että hän rakastaisi, rakastaisi koko sydämellään; tarkoitti se sitten mitä tahansa.” Pidin myös siitä, että kirjassa polyamoriaa ei ole ainoastaan tunteiden pohtimista, vaan siihen on myös käytännön syitä ja sitä pohditaan myös niiden kautta. 

Kaiken kaikkiaan tarina etenee sujuvasti. Joitakin kirjoitusvirheitä huomasin ja joitakin lauseita oli hieman hankala ymmärtää, mutta itseäni nämä eivät erityisemmin häirinneet eivätkä hankaloittaneet tarinan seuraamista. Kirjoitusvirheitä ollaan korjaamassa seuraavaan painokseen, joten jatkossa niistä ei ole enää haittaa. Pidin kirjan juonesta ja se piti otteessaan, joten kirja tuli luettua nopeasti. Tosin ihan viimeisten sivujen käänteistä en niin välittänyt, mutta sama ongelma on itselläni useasti kirjojen kanssa. Pidän siitä, että tarina vain loppuu eikä sen jälkeen enää kerrota, mitä kirjan hahmoille joskus tulevaisuudessa tapahtuu. Kirjan on kuvittanut hollantilainen Wietze Fopman ja olisin toivonut kuvitukselle enemmänkin tilaa. Luettuani kirjan piti selailla se läpi ja katsoa, että missä kohdissa kuvitusta oli, koska lukiessa nämä jotenkin jäivät itseltäni huomaamatta.  

Pelko voisi sopia luettavaksi niillekin, joille scifi/fantasia/dystopia ei ole kovin tuttua ja jotka suhtautuvat ehkä ennakkoluuloisesti näihin kirjallisuuden lajeihin. Olin itse pitkään ennakkoluuloinen näitä kirjallisuuden lajeja kohtaan ja vasta hyvinkin aikuisena tutustuin niihin ja voisin kuvitella, että tämä olisi sopivan pehmeä lasku, jos scifi/fantasia/dystopia on vielä vierasta. Pidin paljon siitä, miten polyamoria tuodaan kirjassa esiin ja koska se on melko hallitseva teema kirjassa, niin ehkä tämän voisi lukea pelkästään polyamoristisen sisällön vuoksi, jos se aihe erityisesti kiinnostaa. Toisaalta polyamoriaa ei mitenkään tuputeta, vaan se liittyy niin kiinteästi tarinaan, etten usko sen häiritsevän niitäkään, joille aihe on vieras. Ja kuten kirjailija itse sanoo, niin Pelko on omanlaisensa rakkaustarina, joten sen voi lukea myös rakkausromaanina, jossa on hieman erikoisempia lisämausteita :)

Michelle Obama: Minun tarinani

Michelle Obaman kirjasta olin kuullut paljon hyvää ja halusin ehdottomasti lukea sen. Mielenkiintoinen kirja tämä olikin. En aikaisemmin tiennyt paljoakaan Michelle Obaman elämästä ja kirja kertoi uutta myös hänen miehestään. Jotkin tapahtumat Barack Obaman presidenttikausilta olivat tuttuja tai muistuivat mieleen kirjaa lukiessa. Erityisen mielenkiintoista oli, miten eri tavoin Michelle Obama on yrittänyt tehdä tyttäriensä elämästä edes jollain tapaa normaalia, vaikka he ovat varttuneet hyvinkin erikoisessa ympäristössä eli Valkoisessa talossa. En voi kuin suositella kirjaa!

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 4 (kirjailijan ainoa teos), 10 (rodullistetun kirjailijan kirjoittama), 11 (käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 21 (julkkiksen kirjoittama kirja) ja 43 (seurataan lapsen kasvua aikuiseksi).

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Kaipasin jotain kevyttä luettavaa välillä ja valitsin Book Beat -jonostani luettavaksi tämän kirjan. Monelta olen kuullut tästä kirjasta, mutta silti ei ollut oikein minkäänlaisia ennakko-odotuksia suuntaan tai toiseen. Enkä lukemisen jälkeenkään tiedä, mitä mieltä kirjasta olisin. Hauskaa luettavaa Mielikuvituspoikaystävä kyllä oli eli lukukokemus kallistuu kuitenkin positiivisen puolelle.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (rakkausromaani), 15 (käsitellään tabua), 18 (eurooppalainen kirjailija), 25 (en ole lukenut aikaisemmin kirjailijan tuotantoa), 29 (kirjassa nähdään unia) ja 36 (kirjassa ollaan yksin).

Helmikuun tavarat

Päivitetäänpäs välillä, miten tavaroiden raivaus edistyy. Helmikuun tavaraliikenteestä on pitänyt kirjoittaa jo pari kuukautta sitten, mutta vaikka olen tämän Bloggerin avannut, niin en ole muistanut tätä postausta kirjoittaa. Mutta nyt koitan kiriä myös näiden tavarapäivitysten kanssa. Vaikka nämä kiinnostaisivat vain itseäni :)

Ainoat varsinaiset tavarat, jotka kotiini tuli helmikuun aikana, ovat kuvassa. Kynsilakka, meikkivoide ja urheiluhousut. Näiden lisäksi tuli kyllä lankaa 8 kerää :) Eli kotiin tuli yhteensä 11 tavaraa. Poistin helmikuun aikana 64 tavaraa, joista suurin osa on lankakeriä, mutta muutakin lähti kuten kirjoja ja säilytysrasioita. Tavara väheni kodissani helmikuun aikana siis 53 kappaleella, mikä on mielestäni oikein hyvin. 

Tammikuussa tavara väheni 10 kappaleella ja helmikuussa 42 kappaleella. Helmikuun jälkeen kodissani oli siis jo 52 tavaraa vähemmän kuin vuoden alussa :) 

Hassan Blasim: Allah99

Otin taas vähäksi aikaa Book Beat -palvelun käyttööni ja tämän kirjan luin tällä kertaa sieltä ensimmäiseksi. Lukuhaasteen Facebook-ryhmässä oli mainittu tämä kirja ja se kuulosti mielenkiintoiselta. Luin etukäteen myös Hesarin artikkelin kirjailijasta. Jonkin verran ennakkokäsityksiä siis oli, ainoana negatiivisena se, että kirjan kerrottiin pomppivan nykyhetkestä menneisyyteen ja tarinan kertojahahmotkin kuulemma vaihtelee. Tokihan jokainen kappale oli oma tarinansa ja jokainen kappale alkoi kirjeen/viestin muotoon kirjoitetulla osuudella, joka ei liittynyt sitä seuraavaan tarinaan. Kirjeosiot kuitenkin muodostivat keskenään yhtenäisen ja kronologisesti etenevän tarinan. Kirjassa liikutaan eri maissa, siinä esiintyy kymmeniä eri henkilöitä ja suomalaisesta baarista tarina voikin hypätä kymmenien vuosien takaiseen Bagdadiin. Joidenkin mielestä kirja on sekava, mutta itse pidin sitä ihan järjestelmällisenä ja helposti seurattavana :) Vaikka Irak on uutisista tuttu kymmenien vuosien ajalta, niin ihmisten arkisesta elämästä siellä en tiedä mitään, mutta Allah99 tarjosi välähdyksiä tästä arjesta. Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kirja, jonka luin ahmien ja ehkä pitäisi lukea se vielä uudestaan vähän rauhallisempaan tahtiin.
Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 2 (kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä), 10 (rodullistetun kirjailijan kirjoittama), 15 (kirjassa käsitellään jotain tabua), 16 (kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajalla), 20 (kirja käsittelee minulle vierasta kulttuuria), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 38 (jossain päin maailmaa kielletty kirja) ja 49 (vuonna 2019 julkaistu kirja).

Kimmo Miettinen: Pitkäjano

Tämä kirja oli ns. täsmälainaus, jolla saan kaksikin kohtaa täytettyä lukuhaasteessa. Menin kirjastossa sen kaunokirjallisuushyllyn kohdalla, jossa kirjailijoiden sukunimet alkavat M-kirjaimella ja silmät kiinni valitsin hyllystä kirjan. Sen verran tunnustelin, etten mitään valtavan paksua kirjaa ota :) Käteen sattui siis Kimmo Miettisen kirjoittama Pitkäjano ja tämä oli yllätävänkin hyvä kirja silmät kiinni valituksi.
Kirjassa seuraillaan kymmenen päivän ajan kahden musiikkitoimittajakaveruksen alkoholintäytteistä matkailua ympäri Suomea ja ehtivät heti Tukholmassakin käydä välillä. Välillä puhutaan syvällisiä, välillä vongataan naisia ja välillä on rahat loppu. Humalaisten miesten sanailu oli hetkittäin vähän rasittavaa luettavaa, mutta se kuulosti kyllä hyvinkin aidolta ja ehkä juuri siksi olikin rasittavaa :) Erityisen ärsyttävää se ei kuitenkaan luettuna ollut, koska kirjasta jäi kaiken kaikkiaan positiivinen mielikuva. Kiivaankin sanailun takana on ystävyyttä ja välittämistä.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimeni), 18 (eurooppalainen kirjailija), 24 (sokkona hyllystä valittu kirja) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut ennen).

Äni Jaatinen: My Rosy Road

Kävin lainaamassa kirjastosta joitakin kirjoja ihan vain sen takia, että sopivat lukuhaasteen eri kohtiin. Mitään suurempaa suunnitelmaa ei ollut, mutta esimerkiksi tämän kirjan lainasin sen vuoksi, että sopii kohtaan "3. kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota en yleensä lue". Luen sarjakuvakirjoja todella harvoin, joten marssin kirjaston sarjakuvaosastolle ja nappasin mukaan ensimmäisen sarjakuvakirjan, joka vaikutti kiinnostavalta.

My Rosy Road kertoo tekijänsä tarinan, millaista nuoren naisen elämä oli ennen vakavaa sairautta, miten hän selvisi sairaudesta ja miten se muutti hänen elämänsä. En ole ennen lukenut näin henkilökohtaista ja tositapahtumiin perustuvaa sarjakuvakirjaa. My Rose Road oli hyvä valinta edustajaksi kirjallisuuden lajista, mitä en yleensä lue, koska se ei ollut mielestäni ihan perinteinen sarjakuva ja sai ajattelemaan, että ehkä noita sarjiksia voisi lukea useamminkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 3 (sellainen kirjallisuuden laji, jota en yleensä lue), 4 (kirjailijan ainoa teos), 18 (eurooppalainen kirjailija), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 37 (pienkustantamon julkaisu) ja 47 (kirjassa on alle 100 sivua).

Tuula Saarikoski: Armi Ratia - legenda jo eläessään

Löysin tämän kirjan omasta kirjahyllystäni! Olen ostanut tämän joskus kirjaston poistomyynnistä, mutta siitä saattaa olla jo vaikka parikymmentä vuotta :) En muista lukeneeni kirjaa koskaan aikaisemmin, mutta nyt sain sen luettua. Kirjassa on paljon kuvia ja teksti on isoa, joten se oli nopeasti luettu. Aihe sinänsä on kiinnostava, mutta kirjoitustyylistä en erityisemmin pitänyt. Lyhyempinä teksteinä tyyli varmasti toimii, mutta kokonaisena kirjana se oli jotenkin raskaslukuista. Kiinnostava kirja kuitenkin ja kannatti lukea.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin) ja 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä).

Mika Kulju: Raatteen tie

Lapseni oli lainannut tämän toiselta papaltaan ja edelleen minä lainasin sen lapseltani :) Olen vasta lapseni historia-innostuksen myötä kiinnostunut historiasta ja koska hän on erityisen kiinnostunut Suomen sotahistoriasta, niin minunkin on pitänyt perehtyä siihen. Nykyisin kyllä luen näitä ihan mielelläni, ei todellakaan ole mitään pakkopullaa. Vuosia on suunniteltu, että joskus käydään Raatteen tien taistelu- ja muistopaikoilla, joten hyvä oli tutustua niihin tapahtumiin tämän kirjan muodossa. Pidän historiaa käsittelevistä kirjoista, joissa suurten tapahtumien lomaan kerrotaan pienistä yksityiskohdista ja yksittäisistä ihmisistä. Tässäkin kirjassa oli pieniä yksityiskohtia, mutta välillä ne tuntuivat enemmän irrallisilta luetteloilta eivätkä "uponneet" tarinaan. Tarinoita kerrottiin myös yksi kerrallaan eivätkä ne edenneet useampi rinnakkain yhtä aikaa. Itseäni tämä hieman häiritsi, kun aina palattiin ajassa päivä-pari taaksepäin. Kokonaisuuteena kirja kuitenkin oli hyvä ja siinä oli paljon tietoa tarinallisessa muodossa.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (alle 18-vuotiaan suosittelema kirja), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Tammikuun tavarat

En asettanut tälle vuodelle niin suuria tavarapoistotavoitteita kuin viime vuodelle. Hetken aikaa se harmitti, kun tammikuun alussa tuntui, että tavaraa lähtee reippaaseen tahtiin nurkista pois. Toki sitä tavaraa myös tuli varastoon ja suurin osa tulleesta tavarasta on yllä olevassa kuvassa. Sain yhteensä 40 lankakerää, osa täysinäisia ja osa vajaita. Ainoa ostos, jonka itse tein, oli punainen paljettirusetti miehelleni :) Ajattelin, että se on sopiva asuste niin tuleviin jouluihin kuin Euroviisu-juhlintaan.

Nurkista poistui enimmäkseen lankakeriä, mutta myös joitakin kirjoja, vaatteita ja hyvin sekalaista tavaraa ikivanhasta kansiosta yhtä vanhaan tekonahkapussukkaan. Kaiken kaikkiaan poistoja oli 51 kappaletta eli sain nollattua tulleet tavarat ja vähän ylikin. Lisäksi lähti parikin muovikassillista tavaraa, jotka ovat odottaneet sopivaa kohdetta viime vuodesta saakka. Nämä olin kuitenkin jo laskenut viime vuonna poistoihin, mutta ne eivät olleet vielä poistuneet asunnostani :) Olen koittanut pitää sellaista periaatetta, että joka viikko pitää saada konkreettisesti jotakin pois nurkista. Helposti noita poistettuja, mutta kohdetta odottavia kertyy nurkkiin ja ne vievät ainakin itseltäni intoa kodin raivaamiseen.

Célestine Vaite: Tahitin kukka

Aloitin jo viime vuonna kerran tämän lukemisen, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Kun taas oli hetki, ettei ollut mitään luettavaa, niin tartuin tähän ja luinkin Tahitin kukan melko nopsaan tahtiin. Kirjan pääosassa on vähän päälle nelikymppinen pariskunta, jonka elämä mullistuu, kun heidän ovelleen tuodaan lapsenlapsi, josta he eivät tienneet mitään. Lapsenlapsen hoito saa pariskunnan taas lähentymään toisiaan, mutta samalla se saa pariskunnan naisen miettimään entistä enemmän tuntematonta isäänsä. Kirja oli mielenkiintoinen kurkistus tahitilaiseen elämään, josta en tiedä mitään. Osa asioista hämmästytti, osa hieman kiukutti ja osa oli vain mielenkiintoisia. Loppujen lopuksi ihan harmitti, että kirja loppui.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjan kannessa on ihmiskasvot), 2 (kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 6 (rakkausromaani), 10 (rodullistetun kirjailijan kirjoittama), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 20 (kirja käsittelee minulle vierasta kulttuuria) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Peter Englund: Pultava

Mieheni sai tämän kirjan joululahjaksi ja heti, kun hän oli sen lukenut, niin minä tartuin siihen ja seuraavaksi tämä siirtyy lapseni luettavaksi :) Me tykkäämme historiaa käsittelevistä kirjoista ja itse pidän erityisesti niistä, joissa suurten tapahtumien lisäksi on pieniä yksityiskohtia ja yksittäisten ihmisten tarinoita. Näitä oli tässä kirjassa tarjolla runsaasti. Pultava on kirjailijan ensimmäinen teos ja hän kirjoitti sitä samaan aikaan väitöskirjansa kanssa (Uhattu talo), joka ilmestyi vuotta myöhemmin. Suurin osa kirjasta käsittelee yksittäista taistelua, mutta jonkin verran kerrotaan tapahtumista sitä ennen ja sen jälkeen. Pultavan taistelu on nimenä tuttu, koska suosikkibändini on tehnyt siitä biisin :) En kuitenkaan tiennyt taistelusta paljon tuota musiikkivideota enempää, joten kirjassa oli paljon uutta asiaa. En myöskään ollut aikaisemmin tutustunut silloiseen sodankäyntiin ja yllättävä asia oli mm. se, että varsinkin upseereilla saattoi olla perhettä tai palveluskuntaa mukana sodassa. Paljon muutakin opin ja kirja oli varsin mielenkiintoinen. Koska asia oli vieras, niin alkuun oli hieman vaikea päästä kirjaan mukaan, mutta sitten sen lukeminen eteni nopeasti. Vaikka yksityiskohtia oli paljon, niin ne oli kerrottu hyvin osana tarinaa eivätkä tuntuneet luettelolta irrallisia asioita, mikä joskus vaivaa samantyyppisiä kirjoja.

Lukuhaasteessa Pultava sopii kohtiin: 1 (kannessa ihmiskasvot), 18 (eurooppalainen kirjailija), 20 (käsittelee minulle vierasta kulttuuria - 1700-luvun alun Ruotsi ja varsinkin sen armeija on minulle vieraita ja mielestäni armeijassa on ollut ihan oma kulttuurinsa silloin), 25 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa) ja 37 (pienkustantamon julkaisu).

Viime vuoden tavararaivaus - joka meni pahasti pieleen

Viime vuoden alussa päätin tavoitella yhden tavaran poistamista joka päivä ja lisäksi piti "nollata" kaikki kotiin vuoden aikana tulevat tavarat. Tämä taisi tuntua liian helpolta, koska päätin, että myös kaikki joululahjaksi tulleet ja juuri ennen vuodenvaihdetta itse hankitut tavarat piti nollata. Ilman joululahjojen nollaamista olisin päässyt edes vähän kauniimpiin lukemiin, mutta nyt päädyin tulokseen, että tavaramääräni kasvoi yli yhdellä tavaralla joka päivä.

TAVARAMÄÄRÄ VUODEN LOPUSSA + 414

Viime vuoden alussa olen vielä reippaasti kuvannut kaikki hankinnat. Valitettavasti täytyy todeta, että nuo itselleni ostamat farkut kestivät puoli vuotta. Ensin kangas repesi toisesta lahkeesta ja kun se oli paikattu, niin toinenkin lahja hajosi. Ei siis kovin hyvä ostos ja nyt kaapissa on taas yhdet housut lisää, joita periaatteessa voi käyttää, mutta ei ne jalassa mihin tahansa kuitenkaan viitsi mennä. Vaikka nuo farkut on siististi paikattu, niin nyt mietin joka kerta, että jos niiden kangas taas repeää uudesta kohdasta ja sitten olen jossain julkisella paikalla rikkinäisissä housuissa. Tälläiset ostokset harmittaa suunnattomasti. Kun kerrankin löydän sopivat housut sopivaan hintaan, niin ne ovatkin niin huonolaatuiset, että kestävät vain puoli vuotta. Toki olen paljon kotona ja muutoin tilanteissa, joissa ei tarvita niin edustavia vaatteita, mutta yhdet siistimmät farkut olisi silti tarpeelliset. Viime vuosi kun oli muutoinkin ankara siistimmille housuilleni. Kesän auringonpaiste haalisti kahdet mustat housuni! Enpä muista, koska olisin vastaavasta ongelmasta kärsinyt, että aurinko haalistaa mustia vaatteita. Mustat vaatteet saa onneksi värjättyä uudelleen mustiksi. Viime vuoden aikana uusia vaatteita tuli kaappiini yllättävän paljon. Sain pitkästä aikaa ommeltua jotakin itselleni ja kirppareilta löytyi vaatteita melko hyvin. Joitain vaatteita ostin kaupastakin ja niistä jopa muutama oli erittäin hyviä ostoksia. Vaatekaappi on se, joka on itselleni yleensä helpoin raivattava. Raivasin viime vuoden lopulla ja tämän kevään aikana vaatekaappiani vieläkin innokkaammin, kun opiskelin pukeutumisneuvojaksi ja opin samalla, mitä itselleni sopimattomia vaatteita kaapissani olen pitänyt. Vaatekaapin raivaaminen on helpoimpia hommia kodin raivaamisessa ja varmaan pian taas käyn vaatekaappini läpi. Joka kerta sieltä löytyy jotain poistettavaa, vaikka mielestäni melko harkiten vaatteita hankin eikä virhehankintoja enää kovin usein tule. Muualla kodissa olisi kuitenkin paljon enemmän poistettavaa ja jonkinmoinen suunnitelma tässä pitäisi tehdä, että missä järjestyksessä kaappeja alan koluamaan. Jostain syystä haluaisin siivota kaappeja aina syksyllä, mutta silloin on yleensä vielä ulkona nätti ilma enkä malta pysyä sisällä kaappeja tonkimassa. Ehkä koitan siis jo nyt alkuvuodesta innostua raivaamisesta. Tähän vuoteen lähden vähän erilaisilla tavaran vähentämis- ja raivaussuunnitelmilla kuin viime vuoteen. Toivottavasti tänä vuonna suunnitelmani toimii paremmin. Jospa pystyn "nollaamaan" kaikki kotiin tulleet tavarat ja poistamaan lankavarastostani kerän päivässä, niin olen hyvin tyytyväinen. Jos onnistun poistamaan muuta tavaraa kuin lankakeriä enemmän kuin uutta tulee tilalle, niin olen ihan valtavan tyytyväinen. Viime vuodelta jäi niin paljon poistettavaa, että sille pitäisi jotain tehdä...

Tavoitteita tälle vuodelle

Uudelle vuodelle on tapana tehdä lupauksia ja tavoitteita ja minäkin aina vuoden vaihtuessa olen sellaisia tehnyt. Yleensä ne pysyvät vähän aikaa mielessä ja muutaman kuukauden jaksan seurata tavoitteiden toteutumista, kunnes unohdan koko asian. Näin kävi viime vuonnakin. Osasyynä oli se, että yhden tavoitteen täyttämiseen meni niin paljon aikaa. Viime vuoden tavoitteistani yksi oli valmistua pukeutumisneuvojaksi ajallaan ja siinä onnistuinkin. Muut tavoitteet eivät täyttyneet, mutta se ei estä tavoittelemasta samoja asioita tänä vuonna :)

* Luen 52 kirjaa vuodessa ja täytän Helmet-lukuhaasteen kaikki kohdat

Viime vuonna jäin näistä reippaasti, mutta samaa tavoittelen taas. Jokaisesta lukemastani kirjasta kirjoitan tänne blogiin edes muutaman sanan. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tänne yleistä lukuhaasteesta ja listauksen tämän vuoden haastekohdista.

* Tavaran vähentäminen
Tämä on ikuisuusprojekti, joka välillä sujuu paremmin. Viime vuonna se ei sujunut ollenkaan. Tavoittelin sitä, että vähennän vuoden aikana tavaran päivässä ja lisäksi vähennän jokaista kotiin tullutta tavaraa kohden yhden tavaran. Kunnianhimoisesti lisäsin tulleisiin tavaroihin joululahjat ja kun olin saanut PALJON lankakeriä lahjaksi, niin vähennettävää riitti. Vuoden aikana olisi pitänyt poistaa useita satoja tavaroita, mutta kotini tavaramäärä jäi reippaasti plussalle. Teen vielä erillisen postauksen, paljonko tavaramäärä jäi plussalle ja tähän vuoteen lähden vähän pienemmillä tai ainakin erilaisilla tavoitteilla. Kotiin tulleita tavaroita kohden pitää aina poistaa jotakin, jottei tavaramäärä kasva. Koitan taas kuvata kotiin tulleet uudet tavarat ja vaikkapa kerran kuussa tehdä postauksen niistä ja kertoa samalla, mitä olen poistanut. "Tavara päivässä pois" -tavoitteen muutan muotoon "Lankakerä päivässä pois". Käsityötavoitteistani olen tehnyt postauksen toiseen blogiini ja tästä tavoitteesta kerron enemmän siellä.
* Bloggaamiseen panostaminen
Ihan samaa tavoittelin viime vuonna ja tämäkin jäi, edes lukemistani kirjoista en saanut tänne kirjoitettua aina. Mutta tavoitteena tämä on tänäkin vuonna. Blogi on julkinen muistikirjani, josta löydän tiedot niin lukemistani kirjoista kuin hyviksi havaituista resepteistä. Mitään ruokapostauksia täällä ei ole ollut ikuisuuksiin, mutta itse kaivelen vanhoja postauksiani, kun haluan löytää vaikkapa helpon sämpyläreseptin :)
* Elämän parempi järjestys
Viime vuonna kirjoitin, että vielä en ole valmis siirtymään bullet journalin käyttäjäksi, vaan haluan jatkaa kalenterin ja erillisen muistivihon yhdistelmällä. Nyt kuitenkin aloitin bujoilun, mutta vielä en tiedä, mitä kaikkea siihen kirjoitan. Kalenteri se ainakin tulee olemaan ja joidenkin tavoitteiden, kuten lukuhaasteen, etenemisen kirjaan sinne. Päivittäisiä tavoitteita merkkaan bujoon myös tehtävien juttujen ja muistettavien asioiden lisäksi. Erilliset muistivihot ja -kirjat tulevat silti säilymään joillekin asioille. Kerroin yritykseni joulukalenterin eräässä luukussa jouluvihostani, johon olen parikymmentä vuotta kirjannut kaiken jouluun liittyvän. Samalla tuli puheeksi, että toiseen vihkoon kirjaan kaiken järjestämiini juhliin liittyvän. Pidän siitä, että tälläiset asiat ovat yksissä kansissa ja ehkäpä siirrän yleisestä muistivihosta asioita enemmän tälläisiin yhden asian muistivihkoihin. Käsityömuistiinpanoille on oma kirja olemassa ja varmaan videopodcast-jaksojeni muistiinpanot pääsevät jatkossa omaan vihkoonsa. Tykkään kirjoittaa asioita ylös, rakastan listoja ja on ihanaa ruksia tehtäviä, jotka olen saanut tehtyä. Muistivihkojen selailu on myös hauskaa ja joskus jopa tarpeellista. Esimerkiksi juhlavihostani voin tarkistaa, etten joka kerta samoille vieraille tee samoja tarjottavia :)
* En lupaa laihduttaa
...mutta bujoon merkitsen päivittäiset ulkoilut tai muut liikunnat. Tavoitteena on tehdä joka päivä vähintään puoli tuntia jotakin liikuntaan viittaavaa. Se voi olla kävelylenkki tai sitten jotain muuta. Tavoite ei ole suurensuuri, mutta siinä on ihan riittävästi tavoiteltavaa minulle, koska varsinkin talvella mieluiten nyhjäisin vain kotona enkä pistäisi nenääni ulos ollenkaan. 

Maeve Binchy: Illallistarinoita

Vuoden ensimmäinen luettu kirja oli Illallistarinoita, joka oli odottanut ainakin vuoden kirjahyllyssäni, luultavasti kauemminkin. Suurimman osan kirjasta luin yhden yön aikana, kun ei ensin uni tullut ja sitten en olisi malttanut jättää kirjaa kesken. Kirjassa kerrotaan useamman ihmisen elämäntarinaa, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella Dublinissa olevaan Quintins-ravintolaan. Välillä tarina poikkeaa Irlannin maaseudulle ja New Yorkiin, mutta onnelliset loppuratkaisut sijoittuvat taas Quintins-ravintolaan. Kirjassa on paljon henkilöhahmoja ja välillä oli vaikea muistaa, kuka kukin on. Eniten tilaa saavat Quintins-ravintolaa pitävä pariskunta ja ravintolassa jo pikkutyttönä ensimmäisen kerran käynyt Ella, jonka onneton rakkaustarina vie ison osan kirjasta. Illallistarinoita on ilmestynyt 15 vuotta sitten ja vaikkei muutoin siitä huomaa ajan kulumista, niin jotkin suomennoksen sanat paljastavat, että ihan tuore kirja ei ole kyseessä. Ellan miesystävällä oli aina sylimikro salkussa mukana :) En muista koskaan itse käyttäneeni sylimikro-sanaa, mutta sentään ymmärrän, mitä se tarkoittaa :D
Lukuhaasteessa Illallistarinoita sopii kohtiin: 2 (kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä = Ellan miesystävä katoaa perheensä ja kavaltamiensa rahojen kanssa), 6 (rakkausromaani = montakin rakkaustarinaa yksissä kansissa), 17 (kirjassa on kaksoset = sivuosassa, mutta mukana kuitenkin), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja = Binchy on irlantilainen), 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä = useitakin yrityksiä ja yrittäjiä, mutta erityisesti Quintins-ravintola), 43 (kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi = Ellan elämästä kerrotaan lapsuudesta alkaen) ja 48 (kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä = ravintolaa pitävä Brenda Brennan on väliaikaisesti menettänyt kuulonsa ja opetellut lukemaan huulilta silloin).

Lukuhaaste 2019

Helmet-lukuhaastetta alkaa nyt jo viides kausi! Muistaakseni olen osallistunut tai ainakin koittanut osallistua tähän joka vuosi. En kai koskaan ole saanut kaikkia haastekohtia täyteen, mutta ainakin lukuhaasteet ovat "pakottaneet" lukemaan välillä jotain sellaista, johon en olisi muutoin tarttunut. Tietysti osallistun lukuhaasteeseen myös tänä vuonna. Haastekohtia on 50, mutta minä merkitsen lukemani kirjat aina kaikkiin haastekohtiin, joihin ne sopivat. Koitan kuitenkin lukea keskimäärin yhden kirjan viikossa eli vuodessa pitäisi saada luettua 52 kirjaa.
Lukuhaasteen lisäksi Helmet-kirjastot ovat kehittäneet myös pienen lukuhaasteen, musahaasteen ja uutuutena pelihaasteen. Pelihaaste alkoi heti kiinnostaa, koska lautapelaamista ja satunnaisesti myös netti/tietokone/konsolipelejä tulee pelattua. Harkitsen vielä, alanko seurata, että saisinko pelihaasteen kaikki kohdat täyteen. Musahaastekin vähän kiinnostaa, kun huomasin, että osan haastekohdista saisi aika helposti täytettyä. Pientä lukuhaastetta olen koittanut suositella lapselleni jo monena vuonna. Hän lukee paljon, mutta vain tiettyjen tyylilajien kirjoja.
Tuttuun tapaan merkitsen haastekohdan perään aina plus-merkin, kun olen lukenut jonkin haastekohtaan sopivan kirjan. Yhteen haastekohtaan voin siis merkitä vaikka kymmeniä kirjoja. Tosin tänä vuonna haaste tuntuu hieman vaikeammalta kuin edelliset ja yksittäiset kirjat eivät ehkä sovikaan niin moneen haastekohtaan.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ++++++++
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä ++++
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota en yleensä lue +
4. Kirjailijan ainoa teos ++++
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi +
6. Rakkausromaani +++
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olen käynyt ++
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäni yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja +
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja +++
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa +++++++
12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin minun sukunimeni +
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua +++++
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla +
17. Kirjassa on kaksoset +
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirja +++++++++++++
19. En pidä kirjan nimestä ++
20. Kirja käsittelee minulle vierasta kulttuuria +++
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja ++
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja ++
25. Kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin ++++++++++++
26. Kirja, jota näen tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia ++
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla +
32. Kirjan nimessä on ammatti +
33. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä ++++++
36. Kirjassa ollaan yksin +++
37. Pienkustantamon julkaisu ++++
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja +
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisin halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää minua +
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi ++
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua +
48. Kirja kertoo näkö- tai kuulovammaisesta henkilöstä +
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja ++++
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja +

Lukuhaaste, mennyttä ja tulevaa

Tämä on kolmas kerta, kun kirjoitan samanlaisen otsikon :) Vielä useammin tavoitteenani on ollut lukea 52 kirjaa vuodessa ja vielä kertaakaan en ole siihen päässyt. Viime vuonna tämän tavoittelu ei sujunut ollenkaan, sain luettua vain 23 kirjaa. Lukuhaasteen 50 kohdasta sain täytettyä 39 eli 11 haastekohtaa jäi täyttämättä. Ja minä sentään merkitsen lukemani kirjat kaikkiin haastekohtiin, joihin ne sopivat. Erityisesti viime vuonna jäi lukematta runoutta, fantasiaa ja Baltiaan sijoittuvia kirjoja, jotka olisivat sopineet useampaan kohtaan. 

Kehnosta viime vuodesta huolimatta aion tänä vuonna tavoitella taas ihan samoja asioita: lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen ja luen keskimäärin kirjan viikossa. Menneestä viisastuneena tiedän, että alkuvuodesta saan luettua enemmän ja herään täyttämään haastekohtia vasta loppuvuodesta. Siksipä koitan tänä vuonna aloittaa haastekohtien täyttämisen järjestelmällisemmin jo alkuvuonna. Tämän vuoden haastekohdat tuntuvat äkkiseltään hieman vaikeammilta kuin aikaisemmat. Vähän on sellaisia kohtia, joihin melkein mikä tahansa kirja sopisi. Ensimmäistä tänä vuonna lukemaani kirjaa en vielä ole saanut sijoitettua oikein mihinkään haastekohtaan ja yleensä sopivia haastekohtia on löytynyt hömppäkirjoillekin monta. 

Vuoden 2018 loput kirjat

Olin suurimman osan vuotta laiska kirjoittamaan tänne lukemistani kirjoista. Osasta ehkä sen vuoksi, etten erityisemmin pitänyt niistä enkä keksinyt mitään kivaa sanottavaa niistä. Kirjaan nyt vielä ylös, että mitä tuli luettua ja mihin lukuhaasteen kohtiin ne sopivat. En todellakaan päässyt tavoitteeseeni lukea yhtä kirjaa joka viikko ja lukuhaasteeseenkin jäi tyhjiä kohtia.

Henning Mankell: Isidorin tarina
Alkuun kirja ei tuntunut ollenkaan innostavalta, mutta sitten se kuitenkin imaisi mukaansa. Kalastajaperheen nuorin poika muuttaa syrjäiselle saarelle ja raivaa sinne itselleen viljelysmaata ja rakentaa talon. Monien vaiheiden jälkeen hän menettää kaiken ja ryhtyy taisteluun riistäjiään vastaan. Lukuhaasteessa kirja sopi kohtiin: 1, 9, 10, 17, 23, 28, 33, 34 ja 38.

David Beckham, Tom Watt: David Beckham
Tämä pokkari odotteli lukemista mökillä vuoden tai pari, kunnes viime kesänä sen vihdoin luin. En ole ollut suuri Beckham-fani hänen uransa aikana, mutta tämän luettuani käsitykseni hänestä on positiivisempi. Kirja kertoo Beckhamin tarinan siihen saakka, kun hän siirtyy Englannista Espanjaan pelaamaan eli läheskään koko ura ei tähän kirjaan vielä mahdu, mutta monta tärkeää hetkeä ja ottelua se sisältää. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 9, 11 14, 22 ja 44.

Leena Sihombing: Kämmenenleveys Indonesiassa
Kirjaston kierrätyshyllystä napattu kirja, jota luin melkein koko viime vuoden. Indonesia on kiinnostava maa mm. sen vuoksi, että useampi tuttavani on siellä asunut pitkiä aikoja ja jotain "sisäpiirijuttuja" maasta olen kuullut. Leena Sihombing lähti Vapaakirkon lähetystyöntekijänä Indonesiaan, mutta tavattuaan paikallisen miehen ja avioiduttuaan tämän kanssa, hän jäi maahan pysyvästi. Lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin: 4, 26, 32, 34, 38 ja 39.

Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa
Ystäväni kertoi ostaneensa tämän kirjan heti sen ilmestyttyä ja meitä oli useampi, jotka halusivat lukea sen myös eli kirja lähti kierrokselle useammalle lukijalle heti. Kirjailija on historian professori Turun yliopistossa ja olen hänen lehtiartikkeleita lukenut aikaisemminkin, mutta en kirjoja. Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa kertoo 1800-luvun seksityöläisistä Turussa. Mielenkiintoinen kirja, joka kertoo paljon muustakin kuin seksityöstä. Aikoinaan koulussa kiinnostukseni historiaan lopahti, kun tavallisten ihmisten arjesta harvoin kerrottiin mitään ja juuri se olisi kiinnostanut. Onneksi nyt aikuisena voin lukea tälläisiä kirjoja. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10, 17, 42 ja 49.

Ilana Aalto: Paikka kaikelle
Luin tämän e-kirjana ja sen innoittamana halusin kirjan ihan paperiversiona itselleni eli tästä tulee varmasti myöhemmin parempi arvio :)

Lady Lipstick: Lipstick Mafia Stories
Lipstick Mafia Stories oli kirjastossa nostettu esille, joten pidän sitä kirjaston henkilökunnan suosittelemana. Valitsin kirjan takakannen perusteella ja täytyy sanoa, että odotin siltä paljon enemmän. Luin, että kirjan innoittajana on aidot Whatsapp-ryhmän keskustelut. Kirja koostuu erillisista osista, jotka tosiaan ovat Whatsapp-keskustelun muodossa. Viisi 30-40-vuotiasta naista kertoilee viesteissään arjen sattumuksista ja seksi on olennaisena osana keskusteluissa. Valitettavasti en löytänyt keskusteluista aitoutta, vaan enemmänkin ne tuntuivat teennäisiltä. Mutta ehkä en vaan tiedä, miten itseäni muutaman vuoden nuoremmat naiset keskustelevat Whatsapp-ryhmissä :) Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 19, 21, 28, 41 ja 49.

Mari Koistinen: Digideiteillä
Kirjan julkaisutilaisuuteen en valitettavasti päässyt, mutta kirjailija lähetti kirjan meille heti tuoreeltaan :) Tottakai lukisin ihan mitä tahansa sukulaisen tai ystävän kirjoittamaa, mutta tämä kirja kiinnosti muutoinkin. Enhän tuntisi kirjailijaa, jos en aikoinaan olisi netin deittisivustolla tutustunut hänen veljeensä ;) Digideiteillä kertoo vinkkejä seuran etsimiseen erityisesti Tinderissä, joka on itselleni aivan vieras maailma. Mielenkiintoista oli päästä kurkistamaan siihen maailmaan kirjan välityksellä. Erityisesti huvitti taasen viittaukset siihen, mitä nettideittailu oli vuosia sitten ja miten tavat ovat siinäkin muuttuneet. Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 10, 37 ja 49.

Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Lainasin tämän kirjan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että sillä saisin täytettyä pari kohtaa lukuhaaseesta :) En erityisemmin pidä sarjakuvista ja Corto Maltese -hahmosta en tiennyt etukäteen mitään. Tätä sarjakuvaromaania kuitenkin suositeltiin lukuhaasteen Facebook-ryhmässä ja siksi etsin sen kirjastosta. Ei sarjakuvakirjan lukeminen nyt niin kamalaa ollut kuin ajattelin, mutta en ihastunut Corto Maltese -hahmoon niin, että hänestä välttämättä haluaisin useampia kirjoja lukea. Mutta asiansa tämä täytti, sain ruksittua lukuhaasteen kohdista taas pari uutta: 4, 12, 21, 23, 26, 30 ja 31.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Ystäväni oli kehunut tätä kirjaa jo vuosia sitten ja kun se tuli kirpparilla edullisesti vastaan, niin päätin ostaa sen. Meni kuitenkin hetki ennenkuin pääsin lukemaan sitä. Enimmäkseen hauskaa ja kevyttä luettavaa, mutta välillä liiankin tutulta kuulostavaa. Kirja kertoo nelikymppisestä pariskunnasta ja miehen haluttomuudesta, johon kyllästyneenä vaimo päätyy nuoremman miehen sänkyyn. Humoristisen kerronnan taustalla on vaikeita asioita ja kirjan loppupuolella näihin lopulta päästään. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10, 19, 28 ja 32.

Maijaliisa Dieckmann: Luostarin Piritta
Kirjaston poistohyllystä napattu kirja, joka taisi odottaa pari vuotta lukemista. Kirjan ottaessani en tajunnut, että tämä ilmeisesti on nuortenkirja. Ei kyllä haitannut yhtään, oli hyvin sopivaa luettavaa aikuisellekin. Kirja kertoo Piritta-nimisestä tytöstä, joka on päässyt Naantalin vastaperustettuun nunnaluostariin oppilaaksi. Pirittan kautta kerrotaan luostarin arjesta, mutta samalla kerrotaan suorastaan jännittävää tarinaa toisesta nuoresta tytöstä, joka tulee Pirittan jälkeen luostariin. Luulisin, että kirjan luostarielämästä kertomat asiat ovat aitoja ja totuudenmukaisia, päähenkilöiden elämäntarinoilla on varmaan ainakin viitteita asioihin, joita olisi oikeasti tuolloin voinut tapahtua. Tämä kirja yllätti positiivisesti! Kirjahaasteessa Luostarin Piritta sopii kohtiin: 1, 4, 28 ja 47.

Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto
Tämä kirja ehti odottaa lukemista mökillä varmaan pari vuotta ja kun viimein siihen tartuin, niin luin sen päivässä. Vähän outo ja hassu kirja, mutta ihan viihdyttävä. Päähenkilön, nuoren pariisittaren, lisäksi kirjassa on tärkeissä rooleissa hänen luotettava ystävänsä, erikoinen poikaystävänsä, lemmikkikoiransa ja pieni valkoinen auto, joka hänellä on vanhemmiltaan lainassa. Lukuhaasteessa tämä sopi kohtiin: 26, 38, 40 ja 42.