Mies sai tämän kirjan joululahjaksi, mutta minä nappasin sen pian luettavakseni :) En ole Tuomas Kyröä ennen lukenut, mutta hänen Mielensäpahoittaja on kyllä tuttu, koska niitä tarinoita on ollut töissä kuuntelemani Radio Suomen Pikkujuttu-sarjassa. Kunkku kertoo Suomen kuninkaasta Penasta, hänen valtakaudesta ja vaiheista monarkian kaatumisen jälkeen. Kunkussa Suomi on menestyvä maa, joka on mukana valloittamassa avaruutta ja koittaa auttaa synkistelevää ja syrjäänvetäytyvää naapurimaataan Ruotsia. Kuningas itse ei niin välittäisi olla kuningas, vaan haluaisi olla vapaa ja vaikka pelata tennistä, joka on koko kansan urheilulaji. Kuninkaan erinäisten sekoilujen jälkeen monarkia kaatuu ja entisestä kuninkaasta tulee tukityöllistetty elektroniikkaliikkeen varastolle. Vähitellen ex-kuningas opettelee normaalia elämää ja lopulta näkee myös, miten valtakunnan ongelmia on piiloteltu ja mitä kaikkea on kiiltävien kulissien takana. Kunkku ei heti temmannut mukaansa ja välillä Penan piirteet vain ärsyttivät, mutta loppujen lopuksi tykkäsin kirjasta paljonkin. Useamman kerran naurahdin ääneen ja niitä kuninkaan ärsyttäviä luonteenpiirteitäkin oppi sietämään kirjan loppuun mennessä. Mutta... taas kerran kirjan viimeiset lauseet lässäyttivät lukukokemusta. Tähän törmään melko usein kirjoissa, että odotan loppuratkaisun jo olevan selvillä ja sitten on vielä viimeinen sivu, jossa kerrotaankin jotain uutta ja loppu ei olekaan odottamani.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksia), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan), 25 (kirjassa on yli 500 sivua), 30 (viihteellinen kirja), 31 (olympialaisista kertova kirja - vaikka ne tässä kirjassa ovatkin kuvitteellisia), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti