Sain tämän kirjan ystävältäni lainaksi muutaman muun Afrikkaan liittyvän kirjan kanssa, hänellä on selvästi ollut Afrikka-innostus :) Luin vasta viime vuoden lopussa ensimmäistä kertaa Mankellin kirjoittaman dekkarin, aikaisemmin olin lukenut hänen kirjoittaman Nimeltään Tea-Bag -teoksen. Eli Valkoinen naarasleijona oli vasta kolmas Mankellin kirja, jonka luin ja ensimmäinen Wallander-sarjaan kuuluva kirja, jonka luin. Mankellia olisi kyllä helposti saatavilla, koska isäni on hankkinut kaikki hänen kirjoittamat dekkarit kirjahyllyynsä :)
Nyt ymmärrän, miksi ihmiset pitävät niin paljon Wallander-kirjoista, tämä ensimmäinen sai minut ihastumaan niihin ja myös miettimään, että miksi luen niin vähän dekkareita tai jopa suorastaan välttelen niiden lukemista. Tokihan tässä on raakaa väkivaltaa ja pelottavia kohtia, mutta samalla opin jotakin uutta Etelä-Afrikasta. Tarina etenee useamman kertojan kautta, mutta sitä on silti helppo seurata. Ja se tempaa mukaansa. Loppuratkaisun lähestyessä minulla olisi ollut kaikenlaista kiireellisempää tekemistä, mutta en malttanut lopettaa kirjan lukemista :) Jos nyt jotain huonoa pitäisi keksiä, niin ehkä loppupuolella oli liiankin epäonninen faksi, jonka lähettäminen ei meinannut sujua sitten millään. Tokihan epäonninen faksin lähetys kohotti jännitystä enkä tosiaan mitään muuta huonoa kirjasta keksi :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 25 (kirjassa on yli 500 sivua) ja 44 (kirjassa joku kuolee).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti