lauantai 8. marraskuuta 2014

Raitasuo, Siltala: Kellokosken Prinsessa


Ostin tämän kirjan jo alkukesästä kirpparilta, mutta sen lukeminen jäi kuitenkin vasta syksyyn. Prinsessa-elokuvaa en ole nähnyt, joten en tietänyt paljoakaan Kellokosken Prinsessasta etukäteen. Kirjan esipuheet saivat miettimään, että onkohan tämä lukunautinto ollenkaan, jos koko kirja on yhtä poukkoilevaa tekstiä. Esipuheissaan kirjan kirjoittajat kertoivat, miten he olivat oppineet Prinsessan tuntemaan, toinen oli ollut hänen hoitajana ja toinen ei ollut koskaan häntä tavannut. Esipuheiden jälkeen kirja oli kuitenkin sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoista luettavaa.
Kuollessaan 92-vuotiaana Anna Svedholm eli Prinsessa oli viettänyt elämästään yli puolet eli 55 vuotta mielisairaaloissa ja tästä 52 vuotta yhtäjaksoisesti Kellokosken sairaalassa. Anna Svedholm oli maanis-depressiivinen ja kärsi skitsofreniasta. Noin 40-vuotiaana hän alkoi kertoa, kuinka on syntynyt Englannin hovissa ja halusi itseään kutsuttavan prinsessaksi. Vuosien varrella Anna Svedholmia hoidettiin lähes kaikilla mahdollisilla hoitomenetelmillä, joita mielisairaaloissa käytettiin, mutta lobotomialta hän säästyi. Hoidot eivät kuitenkaan auttaneet ja lopulta Annan annettiin elää kuninkaallisen harhansa vallassa ja häntä alettiin yleisesti kutsua Prinsessaksi.
Kellokosken Prinsessa on tarina erikoislaatuisesta naisesta ja hänen elämänsä vaiheista, mutta myös mielenkiintoinen kurkistus mielisairauksien hoidon historiaan. Insuliinisokkihoitoa ei Prinsessaan kokeiltu, mutta sähkösokkeja, malarian tartuttamista ja narkoosia kyllä. Mielenkiintoista on sekin, että välillä eristyksessä ja suljetulla osastolla ollut Prinsessa pääsi hieman yli viisikymmentä vuotiaana matkustamaan potilastoverinsa eli kamarineitinsä kanssa kahdestaan Tukholmaan. Perillä he majoittuivat hotellin sijasta paikallisessa mielisairaalassa, laivamatkoilla ja Tukholman kaduilla Prinsessa esiintyi eli antoi laulukonsertteja ja kamarineiti keräsi esiintymispalkkiota kukkahattuunsa. En ollut ajatellut, että tälläinen olisi ollut mahdollista jo 50-luvun loppupuolella. Kaiken kaikkiaan Kellokosken Prinsessa on mielenkiintoinen kirja, jota voin suositella.

Ei kommentteja: