Tämä kirja on muistaakseni taloyhtiömme "kierrätysnurkasta". Otin sen mukaani katsomatta ollenkaan takakantta. Kun sitten sairastin flunssaa ja lukemiset oli vähissä, niin tartuin tähän kirjaan. Takakannen ja alkupuheen jälkeen vähän pelotti, että onko tämä aivan liian synkkää luettavaa kipeänä illan pimetessä. Mutta kuten kirjailija alkupuheessa kertoo, hän ei halua mässäillä pahoilla asioilla. Ruben Gallego kertoo omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan Neuvostoliiton lastenkodeissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Vammaiset nuoret sijoitettiin hänen aikanaan vanhainkotiin, jos he eivät päässeet jatko-opintoihin ja niihin ei ollut mahdollisuutta kuin "kävelevillä". Valkoista mustalla koostuu erillisistä tarinoista, lapsuus- ja nuoruusmuistojen lomaan mahtuu välähdyksiä myös aikuisuudesta. Ruben Gallego ei kuollut vanhainkotiin, vaikka monille hänen kaltaisille niin ilmeisesti kävi. Sitä kirja ei kerro, miten hän pääsi pois vanhainkodista, opiskelemaan ja näkemään maailmaa. Mielenkiintoinen kirja kerta kaikkiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti