Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Adichie on yksi suosikkikirjailijoistani. Löysin hänet vähän vahingossa, kun sain ystävältäni Adichien esikoisteoksen Purppuranpunainen hibiskus. Ystäväpiirissäni on sen jälkeen kiertänyt Adichien kirjat ahkerasti, en siis ole ainoa joka hänen teoksiin on ihastunut. Tämäkin kirja on taas ystävältäni lainaksi saatu.
Koska Adichien kirjoissa on monasti synkeitäkin asioita, en ihan heti uskaltanut tätä kirjaa iltalukemiseksi ottaa. Kotiinpalaajat on kuitenkin hieman kevyempi kuin muut lukemani Adichien kirjat. Tässä kirjassa ei ole nälänhätää, sotaa tai väkivaltaisia vanhempia. Mutta rasismia ja muunkinlaista syrjintää on. Kotiinpalaajat kertoo Ifemelun ja Obinzen tarinan. He tutustuivat koulussa, rakastuivat ja päättivät aloittaa opiskelun samassa yliopistossa. Ifemelu sai mahdollisuuden muuttaa Yhdysvaltoihin, johon Obinzen piti seurata perässä. Yhteydenpito kuitenkin katkesi, Obinze päätyi laittomaksi siirtolaiseksi Lontooseen ja kotimaahansa Nigeriaan palautuksen jälkeen onnistui rakentamaan itselleen yltäkylläisen elämän vaimon ja lapsen kanssa suuressa talossa. Kolmentoista USA:ssa vietetyn vuoden jälkeen myös Ifemelu palaa Nigeriaan ja entiset rakastavaiset voivat taas tavata toisensa.
Vaikka Kotiinpalaajat on aiheeltaan kevyempi kuin moni muu Adichien kirja, niin se antaa hyvin paljon ajattelemisen aiheita eikä ole siinä mielessä ollenkaan kevyttä luettavaa, vaan pakottaa lukijan pohtimaan rotua ja rasismia ja miten nämä voi nähdä hyvinkin monesta eri näkövinkkelistä. Ja vaikka Kotiinpalaajat pakottaa pohtimaan syvällisiä, niin se on aivan ihana kirja ja erittäin miellyttävää luettavaa.

Lukuhaasteessa Kotiinpalaajat sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 24 (Kirjasammon päivän täkynä ollut kirja), 25 (kirjassa yli 500 sivua), 27 (afrikkalaisen kirjailijan teos),

Ostoslistoja vaihteeksi

Kerään edelleen ostoslistoja ja viime ajat olen löytämiini merkinnyt säntillisesti mistä ja koska ne ovat löytyneet. Aina en ole ollut yhtä täsmällinen enkä ole kovin ahkerasti tänne päivittänyt löytämiäni. Jokusen olen jakanut Facebookin Löydetyt kauppalaput -ryhmässä, mutta haluan silti jakaa nämä edelleen blogissani. Nyt muutama lappunen kolmen vuoden takaa!

15.1.2013 olen löytänyt tämän lapun Jyväskylässä. 

Toukokuussa 2013 tämä on löytynyt lähikaupastani eli Majakkarannan S-marketista. Ensin mietin, että ompas sekavaa käsialaa, kun en ymmärrä mitään, mutta tämähän onkin kaksikielinen lappu. Kuuklailin sanoja ja ymmärtääkseni tässä on suomen lisäksi turkkia?! Ensimmäinen sana tarkoittaa suolaa ja kolmas fetaa :)

Vuonna 2013 on tämäkin lappu löytynyt, mitään muita tietoja siitä ei ole ylhäällä. Mutta tämän on pakko olla lähikaupastani, koska ihan samanlaisia keltaisia lappuja samanlaisella pienellä käsialalla täytettynä olen löytänyt sieltä ennenkin :) 

Mihail Berg: Kirje presidentille

Ostin Kirjeen presidentille itselleni joululahjaksi samalla, kun tilasin muille joululahjakirjoja. Etukäteen kirja vaikutti mielenkiintoiselta: Putinin kanssa samoilla kulmilla ja samana vuonna syntynyt kirjoittaja kertoo, miten eri suuntiin heidän elämänsä ovat kulkeneet ja mitä yhteisiä piirteitä niissä kuitenkin on. Mihail Berg päätyi underground-kirjallisuuteen ja Vladimir Putin KGB:n kautta presidentiksi. En kuitenkaan saanut kirjasta paljoakaan irti. Ehkä en vain osannut lukea Bergin pitkiä ja polveilevia virkkeitä. Aihe sinänsä on mielenkiintoinen ja jotain uuttakin kirjasta opin, mutta se itseäni kiinnostava arkinen ajankuva jäi jonnekin pitkien pohdintojen taakse. Hieman harmittaa, että sillä odotin tältä kirjalta paljon. Ehkä Kirje presidentille pitää lukea joskus uudestaan. Nyt käytin monta iltaa tämän lukemiseen ja tämä kyllä toimi hyvin nukuttajana :) Seuraavana päivänä en yleensä muistanut lukemastani paljoakaan ja luin taas uudestaan samat pohdinnat.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 26 (elämäkerta tai muistelmateos), 42 (2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua - sivuja on merkitty 155, mutta niistä 3 on liitteitä ja teksti alkaa sivunumerosta 5).

Tuomas Kyrö: Kunkku

Mies sai tämän kirjan joululahjaksi, mutta minä nappasin sen pian luettavakseni :) En ole Tuomas Kyröä ennen lukenut, mutta hänen Mielensäpahoittaja on kyllä tuttu, koska niitä tarinoita on ollut töissä kuuntelemani Radio Suomen Pikkujuttu-sarjassa. Kunkku kertoo Suomen kuninkaasta Penasta, hänen valtakaudesta ja vaiheista monarkian kaatumisen jälkeen. Kunkussa Suomi on menestyvä maa, joka on mukana valloittamassa avaruutta ja koittaa auttaa synkistelevää ja syrjäänvetäytyvää naapurimaataan Ruotsia. Kuningas itse ei niin välittäisi olla kuningas, vaan haluaisi olla vapaa ja vaikka pelata tennistä, joka on koko kansan urheilulaji. Kuninkaan erinäisten sekoilujen jälkeen monarkia kaatuu ja entisestä kuninkaasta tulee tukityöllistetty elektroniikkaliikkeen varastolle. Vähitellen ex-kuningas opettelee normaalia elämää ja lopulta näkee myös, miten valtakunnan ongelmia on piiloteltu ja mitä kaikkea on kiiltävien kulissien takana. Kunkku ei heti temmannut mukaansa ja välillä Penan piirteet vain ärsyttivät, mutta loppujen lopuksi tykkäsin kirjasta paljonkin. Useamman kerran naurahdin ääneen ja niitä kuninkaan ärsyttäviä luonteenpiirteitäkin oppi sietämään kirjan loppuun mennessä. Mutta... taas kerran kirjan viimeiset lauseet lässäyttivät lukukokemusta. Tähän törmään melko usein kirjoissa, että odotan loppuratkaisun jo olevan selvillä ja sitten on vielä viimeinen sivu, jossa kerrotaankin jotain uutta ja loppu ei olekaan odottamani.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksia), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan), 25 (kirjassa on yli 500 sivua), 30 (viihteellinen kirja), 31 (olympialaisista kertova kirja - vaikka ne tässä kirjassa ovatkin kuvitteellisia), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja).

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Sain tämän kirjan ystävältäni ja hän oli tykännyt tästä kovasti. Itse en oikein innostunut. Afrikkalaisten lasten kärsimykset eivät olleet ihan kevyttä iltalukemista ja vaikka kirjassa on paljon myös kauniita asioita, niin itselläni jäi päällimmäiseksi mieleen kirjan lasten kokemat pelot ja kamaluudet. Kirjassa on kaksi kertojaa: afrikkalainen Esther ja eurooppalainen Paul, joiden tarinat nivoutuvat yhteen. Paul on viettänyt lapsuutensa Estherin kotimaassa ja palaa sinne aikuisena ja elämäänsä pettyneenä. Molempien tarinat siirtyvät nykyhetkestä menneisyyteen ja taas takaisin ja molempien tarinoihin liittyy julmia ja kylmiä aikuisia, tosin eri tavoin julmia ja kylmiä. Sitkeästi luin kirjan loppuun ja ajattelin, että viimeisen sivun jälkeen ymmärtäisin, että mistä kirja loppujen lopuksi kertoi. Mutta en oikein ymmärtänyt. Enkä halua lukea kirjaa uudestaan, koska se oli niin ahdistava.

Lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan) ja 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Rosemary Timperley: Tapahtui Moskovassa

Joskus jostakin kirpparilta mukaan tarttunut kirja, joka ehti jokusen vuoden varmaan majailla kirjahyllyssäni ennenkuin tähän tartuin. Tämä olikin yllättävän kiva kirja! Nimensä mukaisesti kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan ja siinä seurataan pienen turistiryhmän ja heidän oppaansa vaiheita lyhyen loman aikana 1960-luvulla. Moskovan nähtävyyksistäkin jotain kerrotaan, mutta pääpaino on turistiryhmän erikoisissa ihmisissä. Henkilöhahmot ovat hieman karrikoituja, mutta se sopii kirjan tyyliin. Itseäni kyllä hivenen häiritsi ensirakkauden pauloissa riutuva teinityttö, ajattelin ettei ne tulisesti rakastuneet teinit nyt ihan noin hulluja ole :) Kirja onnistuu olemaan kepeää luettavaa, vaikka siinä tapahtuu hyvin synkkiäkin asioita. 1960-luvun Neuvostoliiton omituisuudet ehkä antavat sitä kepeyttä myös. 

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (matkakertomus), 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Duane Swierczynski: Keikkakuski

Olimme mieheni kanssa alkuvuodesta ystävämme synttäreillä, jossa on perinteenä kierrättää epäonnistuneita joululahjoja. Eli jokainen vieras tuo paketin, jonka on saanut juuri joululahjaksi. Nämä sitten jaetaan vieraiden kesken onginnan muodossa :) Kun kaikilla ei välttämättä epäonnistuneita lahjoja ole tullut, niin ongintaan on varattu sekalaisia muitakin palkintoja ettei kukaan jäisi ilman pakettia. Me saimme onginnasta varmaankin juuri näitä sekalaisia palkintoja: kaksi kirjaa, hassun mainospaidan ja T-paidan olutpullolle :) Keikkakuski on näistä saaduista kirjoista toinen. Vähän epäillen tartuin tähän kirjaan, mutta se tulikin luettua nopeasti. Juoni tarjoaa yllättäviä ja hyvin vauhdikkaita käänteitä ja viimeisen sivun jälkeen piti vähän vielä miettiä, että mitenkäs tähän loppuratkaisuun päädyttiinkään. Kirjan päähenkilö on mykkä Patrick, joka on kokenut kuski pankkiryöstäkeikoille. Tällä kertaa pankkiryöstö Philadelphiassa menee pahasti pieleen ja saaliin perässä on niin paikallinen italialainen kuin venäläinen mafia, entisiä ja nykyisiä etsiviä ja sekalainen joukko muitakin ihmisiä. Ei ihan perinteinen dekkari, mutta oikein mukava ja paikoin hauskakin lukukokemus.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan = päähenkilö on yksissä juhlissa kuokkavieraana), 30 (viihteellinen kirja) ja 44 (kirjassa joku kuolee).