Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

Parinkin ystäväni kanssa vaihdamme lukemiamme kirjoja, Tapaus Mao tuli tälläisenä vaihtarina. En ehkä olisi itse tätä valinnut kirjaston tai kirpparin hyllyltä, siksi on kiva, että ystävien kautta tulee luettavaksi kirjoja, joita ei muuten lukisi.

Tapaus Mao on dekkari ja juonen käänteet melko tyypillisiä dekkarin käänteitä: nuori nainen murhataan, tapausta selvittävä etsivä pahoinpidellään, rikkaat juonittelevat, johtolankoja kerätään. Epätyypilliseksi dekkariksi tämän tekee se, että kirja käsittelee paljon puhemies Maon elämää, niin julkista kuin yksityistäkin. Olen lukenut hyvin vähän mitään kiinalaista kirjallisuutta, siksi tämä kirja oli suorastaan eksoottinen ja antoi uutta tietoa niin Kulttuurivallankumouksesta kuin Kiinan nykytilanteesta. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä lukukokemus, joka dekkarimaisten nopeiden juonenkäänteiden lisäksi tarjosi myös kiinalaista runoutta runsaasti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut), 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta), 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari). 

P.S. Tälläkin kertaa etsin tietoa kirjailijasta vasta kirjan lukemisen jälkeen. Qiu Xiaolong on liittänyt päähenkilöön, Chen Cao-nimiseen rikospoliisiin, joitakin piirteitä itsestään: molemmat ovat tutkineet T.S.Eliotia, opiskelleet englantia ja kirjoittavat runoja.

Ostoslista tasan kolmen vuoden takaa

19.10.2012 olen löytänyt lähikaupastamme tämän ostoslistan :)

Ostoslista yli kolmen vuoden takaa

Vaihteeksi yksi ostoslista, kun tämän kuva löytyi yllättäen tiedostojen syövereistä :) Nyt pitääkin kuvata taas lisää ostoslistoja, koska edelleen on esittelemättä mm. yksi todellinen aarre.

15.8.2012 S-Market Nokia

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Tämä on se toinen Anna-Leena Härkösen kirja, jonka sain viime toukokuun Siivouspäivä-tapahtumassa ystävältäni. Luin kirjat peräkkäin ja vaikka kepeän Takana puhumisen taidon jälkeen tämä oli raskaampaa luettavaa, niin nopeasti tämäkin tuli luettua.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Asta, joka on juuri eronnut väkivaltaisesta aviomiehestään. Astan puidessa avioliittoaan tulee monta kertaa mieleen, että miksi hän on suhteeseen alunperin jäänyt ja mennyt vielä naimisiin, jos mies on jo suhteen alussa kertonut lyömisen olevan hänen tapa näyttää tunteitaan. Onneksi Astan ex-aviomies esitetään karrikoituna sekopäänä, muutoin olisi ahdistanut se hahmo. Asta miettii myös hankalaa ja mutkikasta äitisuhdettaan. Hän haluaa olla äidilleen mieliksi, vaikka äiti on hankala ja vaativa. Vasta kirjan lopussa Asta uskaltautuu nousemaan äitiään vastaan. Itse asiassa kaikki kirjan hahmot ovat ainakin hieman karrikoituja ja se tekee kirjasta helpompaa luettavaa, kun voi ajatella, että onneksi kukaan ei tuollainen oikeasti ole. Vaikka voihan Astan äidin kaltaisia hirviömutseja ollakin olemassa ja ainakin niitä hirviömutsi-piirteitä löytyy helposti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii ainoastaan kohtaan: 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut).

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Toukokuussa olin Siivouspäivä-tapahtumassa myymässä kahden ystäväni kanssa ja päivän mittaan tuli vaihdettua tavaraa myös keskenään. Sain molemmilta ystäviltäni Anna-Leena Härkösen kirjan :) Ensimmäisenä niistä luin tämän. Vasta jälkeenpäin selvisi, että Takana puhumisen taito on ollut Kirjan ja ruusun päivän (23.4) kylkiäiskirjana, vaikka se luki kirjan takakannessakin :) Eli sitä ei ole saanut kuin ostamalla tuona päivänä vähintään kymmenellä eurolla kirjoja kirjakaupasta.

Takana puhumisen taito sisältää lyhyitä kirjoituksia vakavammista aiheista kepeämpiin, parisuhteesta eroamisesta aurinkotuolin varaamiseen pyyhkeellä. Kertojana on nuoruusvuodet jo ohittanut nainen. Ehkä pitäisi sanoa keski-ikäinen, mutta kun samalla kategorisoisin itseni keski-ikäiseksi, niin en halua sitä sanaa käyttää :) Takana puhumisen taito uppoaa varmaan paremmin naisiin, mutta miehenikin kyllä lueskeli tätä ja kirja huvitti yhtä lailla häntä.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut) ja 49 (hauska kirja).

Randa Ghazy: Rauhaa!

Ostin tämän kirjan lomailupaikkakunnan kirpparilta, kun halvalla sai. Luin sitä parinkin eri lomapätkän aikana, mutta kun en saanut kirjaa siellä luettua, niin otin sen mukaan kotiin. Kotona aloitin sitten kirjan uudelleen alusta, kun en enää muistanut, mitä olin pitkin kesää lukenut. Kirja kertoo palestiinalaisnuorista loputtoman sodan keskellä. Sota vaikuttaa koko ajan taustalla, vaikka välillä kirja kertoo arkipäiväisistä asioista ja tärkeänä teemana on myös ystävyys. Kirja on kirjoitettu runollisesti, mutta on silti helppoa luettavaa. Synkistä aiheistaan huolimatta kirja ei myöskään ollut mielestäni masentava, vaan toiveikkuus säilyi ihan viimeisille riveille saakka, jotka ne tosin olivat synkät.

Vasta kirjan luettuani etsin lisätietoja siitä. Selvisi, että Randa Ghazy on italialainen ja kirjan kirjoittaessaan hän oli vasta 15-vuotias tyttö. Kirjaa lukiessani ajattelin kirjailijan koko ajan mieheksi, paljon vanhemmaksi ja sellaiseksi, jolla on omakohtaisia kokemuksia loputtomasta sodasta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 6 (kirjan nimi on yksi sana) ja 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle).

Giorgio Bassani: Ferraran puutarha

Jostain kirpparilta napattu kirja, jonka takakantta vilkaisin sen verran, että tiesin kirjan kertovan Italian juutalaisista toisen maailmansodan kynnyksellä. Luin Ferraran puutarhaa pitkin kesää pienissä pätkissä, aluksi ihan olosuhteiden pakosta, mutta sitten tykästyin kirjaan niin, että halusin vähän säästellä sitä. Kirjan kertoja on tavallisen juutalaisperheen poika, joka ihastuu ylempiluokkaisen juutalaisperheen tyttöön. Ferraran puutarha käsittelee ihmissuhteita, mutta niiden kautta myös politiikkaa ja kertoo paljon 30-luvun elämästä italialaisessa juutalaisyhteisössä ja sen ulkopuolellakin. Ferraran puutarha keskittyy aikaan ennen toista maailmansotaa. Odotin, että kirjan lopussa kerrottaisiin tarkemmin, miten päähenkilöille kävi sodan aikana, mutta tämä asia ohitetaan lähes kokonaan. Ylempiluokkainen perhe lähetettiin tuhottavaksi, kirjan kertoja jäi henkiin ja kertomaan heidän tarinaansa.

Pidin Ferraran puutarhasta todella paljon ja se jää kirjahyllyyni ainakin toistaiseksi, sillä haluan lukea sen toisenkin kerran. Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 2 (kirja, josta on tehty elokuva), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä). Mahdollisesti tämä kirja voisi sopia pariin muuhunkin kohtaan, mutta kun en ole niistä varma, niin en merkkaa tätä kirjaa niihin.