Ostin tämän kirjan lomailupaikkakunnan kirpparilta, kun halvalla sai. Luin sitä parinkin eri lomapätkän aikana, mutta kun en saanut kirjaa siellä luettua, niin otin sen mukaan kotiin. Kotona aloitin sitten kirjan uudelleen alusta, kun en enää muistanut, mitä olin pitkin kesää lukenut. Kirja kertoo palestiinalaisnuorista loputtoman sodan keskellä. Sota vaikuttaa koko ajan taustalla, vaikka välillä kirja kertoo arkipäiväisistä asioista ja tärkeänä teemana on myös ystävyys. Kirja on kirjoitettu runollisesti, mutta on silti helppoa luettavaa. Synkistä aiheistaan huolimatta kirja ei myöskään ollut mielestäni masentava, vaan toiveikkuus säilyi ihan viimeisille riveille saakka, jotka ne tosin olivat synkät.
Vasta kirjan luettuani etsin lisätietoja siitä. Selvisi, että Randa Ghazy on italialainen ja kirjan kirjoittaessaan hän oli vasta 15-vuotias tyttö. Kirjaa lukiessani ajattelin kirjailijan koko ajan mieheksi, paljon vanhemmaksi ja sellaiseksi, jolla on omakohtaisia kokemuksia loputtomasta sodasta.
Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 6 (kirjan nimi on yksi sana) ja 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti