Koska tämän vuoden lukuhaasteeseen piti lukea jotakin, mikä kertoo Intiasta, päätin lukea jonkin Vish Puri -kirjan. Kirjan lainaaminen ja lukeminen vain jäi ihan loppuvuoteen. Olen aikaisemmin lukenut yhden Vish Puri -kirjan ja siitä pidin kovasti, tämä Lemmenkommandojen tapaus ei sykähdyttänyt ihan niin paljon. Ehkä toisessa kirjassa alkoi jo vähän ärsyttää tekstiin ripotellut lainasanat, joiden merkitystä pitäisi etsiä kirjan takaosan sanastosta. Toisaalta on hauskaa, että Intia ja sen kielet näkyvät tekstissä, mutta en erityisemmin pidä siitä, että kesken lukemisen pitäisi selata sanastoa. Tämä ei ollut ainoa asia, mikä tässä kirjassa harmitti, vaan myös se vähensi ihastusta, että kirja lähtee kovin verkkaisesti käyntiin ja erilaiset sivujuonet vievät paljon tilaa. Kirjaan oli mielestäni hankala päästä mukaan. Ei tullut sellaista oloa kuin ensimmäisen Vish Puri -kirjan kohdalla, että haluan ahmia kirjaa. Ihan mukavaa luettavaa tämä kuitenkin oli ja varmaan joskus luen taas lisääkin näitä Vish Puri -kirjoja.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 28 (kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 30 (kirjan nimessä on tunne), 33 (kirja kertoo Intiasta), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti