Richard Osman: Torstain murhakerho

 

Kuuntelin tämänkin äänikirjana, mutta valitettavasti kuunteluun tuli välillä pidempi tauko ja piti kelailla aika pitkälle taaksepäin, että muistin, mitä kaikkea siihen mennessä oli tapahtunut. Tauko ei johtunut kirjasta, tätä kuunteli oikein mielellään ja kirja tempaisi mukaansa. Äänikirja oli myös hyvin toteutettu, siinä ei ollut mitään häiritsevää. Tosin kuuntelen lähes aina kaiken nopeutettuna, joten erityisen hidas tempo tms jäisi kyllä itseltäni huomaamatta :)

Torstain murhakerhon pääosissa on varakkaan eläkeläiskyläyhteisön jäsenet ja kaksi poliisia, jotka selvittävät kylässä tapahtuneita murhia. Juonenkäänteitä ja ihmisiä on paljon, varsinkin kuuntelutauon jälkeen oli hankaluuksia muistaa kuka kukin on, mutta tarinan seuraamista tämä ei oikeastaan haitannut. Murhien selvittämisen lisäksi kirjassa toki pohditaan ihmissuhteita, niin poliisien kuin eläkeläisten. 

Synkästä aiheesta huolimatta kirja oli mukavaa, helppoa ja hauskaa kuunneltavaa. Naurahtelin ääneen useamman kerran sitä kuunnellessa. Sopivan kevyttä, mutta kuitenkin kirja käsitteli monenlaisia aiheita ja vaikka murhat olivat koko ajan taustalla, niin ne eivät ainakaan itselleni olleet kirjan pääasia.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjan on kirjoittanut minulle uusi kirjailija), 7 (kirja kertoo ystävyydestä), 19 (kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa), 27 (kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva), 29 (kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa) ja 43 (kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan).

Helmikuun tavaraliikenne

 

Nämä käyttämättömät ja useamman vuoden kaapissa olleet kengät sain myytyä helmikuussa, mutta monet muut kengät jäivät vielä odottamaan ostajaa. 

Helmikuussa koitin tehostaa kodin raivausta, koska voi olla, että muutankin vielä kevään aikana ja muutto olisi paljon helpompi, jos tavaraa olisi nykyistä vähemmän. Laitoin tavaraa lahjoitukseen ja myyntiin, välillä löytyi hakijoita ja ostajia paremmin, välillä taas huonommin. Pienoinen kyllästyminen saattoi jo tulla tavaroiden kaupitteluun, kun kaikki ei mennyt kovin sujuvasti. Mutta jotain sain myytyä, jotain annettua, jotain meni ihan roskiin ja jotain käytin itse loppuun. 

Tavaroita lähti yhteensä 122 kappaletta. Tästä suurin osa on melko pientä: lankakeriä, ompelutarvikkeita yms, mutta kaapista lähti vihdoinkin muun muassa friteerauspata. Kaikkia pienimpiä tavaroita en laskenut yksitellen, vaan esimerkiksi erilaisia koristenauhoja ja muita ompelutarvikkeita niputin ja laskin niiden poistot nippuina. Muutama poisto on sellainen, mitä en olisi halunnut tehdä, mutta meillä hajosi kaksikin juomalasia helmikuun aikana. 

Tavaroita tuli tilalle vain 9 kappaletta. Näistä vain muutama oli oikeasti tarpeellisia eli kosmetiikkaa loppuun kulutettujan tilalle. Ei niinkään tarpeellisia oli esimerkiksi neljä kirjaa, jotka bongasin lahjoitusryhmästä ja hain itselleni. Näistäkin huolimatta helmikuu meni tavaraliikenteen kannalta hyvin, koska kotona on nyt 113 tavaraa vähemmän kuin kuukauden alussa. Jos tavaramäärää katsotaan vuoden alusta alkaen, niin tavara on vähentynyt 70 kappaleella. Tammikuussa tavaraa tuli enemmän kuin lähti, mutta nyt sain sen hyvin nollattua. 

Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar

Kuuntelin tämän äänikirjana melko pitkällä aikavälillä. Äänikirjojen kuuntelu on itselläni erityisesti kävelylenkkien hupia ja kun en talvella viitsisi käydä ulkona ollenkaan, niin äänikirjojen kuunteluunkin tulee taukoa silloin. Pitkäksi venähtänyt kuuntelu ei siis ollut ollenkaan kirjan kiinnostavuudesta kiinni, vaan tämä oli mielenkiintoinen ja opettavainenkin kirja. New Yorkin uhmatar kertoo 1900 Helsingissä syntyneen ja 1993 New Yorkissa kuolleen Tyyni Kalervon elämästä. Hän lähti siirtolaiseksi Kanadaan 1920-luvulla, mutta siirtyi sieltä USA:n puolelle ja kotiutui New Yorkiin 1924. Alkuajat siirtolaisena Tyyni Kalervo teki töitä piikana ja hierojana, mutta 1932 hän osti ensimmäisensä ravintolansa ja piti erilaisia baareja ja ravintoloita ja myös työskenteli niissä itse kuolemaansa saakka. Kirjassa vilahtelee merkkihenkilöitä ja kuuluisuuksia, mutta samalla se kertoo paljon yksityiskohtaista tietoa Suomesta 20-luvulla Pohjois-Amerikkaan lähteneistä siirtolaisista, New Yorkin kehittymisestä ja muuttumisesta ja päähenkilön välillä kyseenalaisistakin toimista. Pidin pienistä yksityiskohdista, joita kerrottiin Tyyni Kalervon elinympäristöstä, mutta välillä historiallisia päivämääriä ja lukuja oli suorastaan liiankin kanssa. Kokonaisuutena kuitenkin hyvin mielenkiintoinen kirja, joka sai kiinnostumaan sekä kirjan päähenkilöstä että Suomesta lähteneistä siirtolaisista muutoinkin. 

New Yorkin uhmatar sopii lukuhaasteen kohtiin: 14 (kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - oikeasti monestakin), 15 (kirja käsittelee aihetta, josta haluan tietää lisää), 16 (kirjan luvuilla on nimet), 18 (kirjan on kirjoittanut toimittaja), 30 (kirjassa muutetaan uuteen maahan), 43 (kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan) ja 44 (kirjan nimessä on kaupungin nimi).