Taas kerran ystävältäni lainattu kirja, jota hän suositteli luettavakseni. Joutavuuksien jumala perustuu ainakin osittain kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin. Päähenkilö Rahelilla ja Arundhati Roylla on yhteneväisyyksiä myös aikuisena. Joutavuuksien jumala kertoo enimmäkseen Rahelin ja hänen kaksoisveljensä lapsuudesta, mutta niin, että nykyhetkestä ja aikuisuudesta palataan lapsuusmuistoihin. Kaksosten tarinan taustalla on myös yhteiskunnallisia teemoja kuten kastijako ja työväen oikeudet, jotka liittyvät kiinteästi tarinaan.
Mitään ennakko-odotuksia minulla ei ollut kirjasta ja ensi alkuun ihastuin siihen kovin. Teksti oli kaunista ja tarina soljui sujuvasti eteenpäin vaikka hyppeli nykyhetkestä menneisyyteen. Loppua kohden kirja alkoi kuitenkin ahdistaa ja loppuratkaisusta jäi outo olo. Ankeista asioista ei tietenkään voi kirjoittaa iloisen värikkäästi ja synkeimmät jutut kasaantuivat kirjan loppupuolelle. Teksti seuraili lapsen ajatusmaailmaa ja välillä oli hankala pysyä poukkoilevien ajatusten ja erikoisten mielikuvien perässä. Meinasin jättää kirjan pari kertaa kesken. Synkeistä tapahtumista oli vihjailtu jo kirjan alussa, joten tiesin, mitä tuleman pitää. En kuitenkaan malttanut jättää kirjaa kesken vaikkei sen lukeminen enää miellyttänyt. Halusin tietää yksityiskohdat synkeistä tapahtumista. Joten loppujen lopuksi Joutavuuksien jumala vangitsi minut sitä lukemaan, vaikken oikeastaan olisikaan halunnut lukea kirjaa loppuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti