Ystäväni lainasi minulle tämän kirjan, koska hän oli pitänyt siitä ja me silloin tällöin suosittelemme toisillemme kirjoja. Heti takakannen tekstistä mieleeni tuli Eat Pray Love, jonka luin keväällä. Jotain samaa tarinassa on ja Aurinkotanssin alkupuolella tämä samanlaisuus suorastaan häiritsi. Aurinkotanssi kertoo keski-ikäisestä suomalaisnaisesta, jonka elämässä on kulissit kunnossa, mutta hän haluaa muutosta. Voimaa ja opastusta muutoksen tekemiseen hän etsii mm. enkelikursseilta ja Äiti Amman ashramista. Eräällä enkelikurssilla tavattu Adrian on tärkeässä roolissa tarinassa niin rakastajana kuin henkisenä ohjaajana.
Luulen Aurinkotanssin perustavan omiin kokemuksiin ja oikeisiin tapahtumiin, siksi itse tarinaa en halua arvostella. Eniten pidin kirjan niistä osista, joissa tarina kulkee eteenpäin arkisten tapahtumien kautta. Uskonnollinen pohdinta ja elämän tarkoituksen etsintä on mukana koko ajan ja lomittuessaan arkisten asioiden sekaan se tuntui luonnikkaalta. Joissakin kohdissa kirjaa elämän tarkoituksen ja uskonnon pohdinta on irrallaan muusta elämästä ja näihin pohdintoihin oli jotenkin hankalampi paneutua. Luonnon kuvaaminen on tärkeässä osassa Aurinkotanssissa. Kirjan alkupuolella luontohavainnot ovat hieman väkinäisen tuntuisia, mutta loppua kohden nekin lomittuvat tarinaan hyvin.
Ystäväni suositusten perusteella odotin Aurinkotanssilta paljon. Ehkä suurten odotusten vuoksi kirjan hetkittäinen naiivius vähensi lukunautintoa. Yksittäisenä asiana jäi häiritsemään, ettei Aurinkotanssissa kerrottu, mitä tapahtui päähenkilön Peter-veljelle, josta kerrottiin paljon kirjan alussa. Loppua kohden Aurinkotanssi vain parani ja siitä jäi miellyttävä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti