Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3

Useamman hömppäkirjan jälkeen päätin tarttua kirjaan tai paremminkin kirjasarjaan, joka etukäteen vaikutti lukuhaasteen haastavimmalta kohdalta: Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Kirjasarja löytyi vanhempieni kirjahyllystä ja nappasin ensin vain ekan osan mukaani.

Ensimmäisen osan luin maaliskuussa ja ennakkoluuloistani huolimatta sen lukeminen sujui suht nopsaan ja helposti. Hömppäkirjojen jälkeen meni hetki ennenkuin pääsin mukaan hieman viipyilevämpään kerrontaan ja myös murreilmaisuihin piti hieman totutella. Pitkiä poliittisia puheita en ihan sanatarkasti jaksanut lukea, mutta muutoin en hyppinyt lauseiden yli :)

Toisen osan luin huhtikuussa ja senkin melko nopeasti. Kirjailijan kieli oli jo tuttua eikä murrettakaan enää tarvinnut ihmetellä. Toisessa osassa myös tapahtuu paljon, joten se on mukaansatempaavampi kuin ensimmäinen osa. Päällimmäiseksi ajatukseksi tästä kirjasta jäi,  että miksi se Koskelan Akseli säilyi hengissä, vaikka hänen läheisensä kuolivat Suomen sisällissodassa. Toinen ajatus oli, että pitääpä lukea lisää Suomen sisällissodasta, koska en siitä oikeastaan mitään tiedä. Kouluaikoina tämä taidettiin sivuuttaan historian tunneilla ja ainoa muistikuvani on keskustelut, että millä nimellä sodasta pitäisi puhua. Sisällissota ei silloisten historianopettajieni mielestä ollut sopiva sana ja ainoa korrekti ilmaus oli "vuoden 1918 tapahtumat". Mutta minä asuinkin Tampereen nurkilla ja lukioni kävin Tampereella 90-luvun alkupuolella, aihe taisi olla siellä silloin vielä hankala.

Kolmannen osan luin toukokuun alussa muutamassa päivässä. Kuten toisessakin osassa, tässä tapahtui paljon ja se innosti lukemaan kirjan nopeaan tahtiin. Nämä historian tapahtumat olivat jo tutumpia ja muutoinkin kirjassa on sitä maailmaa, joka on vanhempien ja isovanhempien jutuista tuttu. Epäreiluiltahan kirjan monet juonenkäänteet tuntuivat, mutta ehkä se juuri siksi vaikuttaakin niin aidolta. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen, että sain tämän kirjasarjan luettua ja yllätyin iloisesti, että vielä pidinkin siitä. Seuraavaksi sitten ehkä Linnan muuta tuotantoa :)

Lukuhaasteen kohdat: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 2 (kirjasta on tehty elokuva), 13 (merkittävä kirjallisuuspalkinto = kolmas osa sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1963), 14 (tositapahtumiin pohjautuva), 15 (kirja, jonka lukemista olen harkinnut pitkään), 26-28 (trilogia) ja 45 (kirjassa on yli 500 sivua, osat 1 ja 2).

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Tämä on vasta toinen lukuhaastetta varten kirjastosta lainaamani kirja. Alunperin piti lainata ihan eri Adichien kirja, mutta kun sitä ei ollut pikkukaupungin kirjastossa sillä hetkellä, niin lainasin tämän. Mielessä oli useampikin lukuhaasteen kohta, johon tämä sopii.
Adichien teoksista olen lukenut muutaman aikaisemmin ja tykännyt niistä kovasti. Huominen on liian kaukana oli taattua laatua, kieli on kaunista ja kuvailevaa. Kirja sisältää kaksitoista novellia, jotka kertovat nigerialaisista niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin, yleensä Yhdysvalloissa. Useimmiten kertojana on (nuori) nainen, mutta yhdessä eläkkeellä jäänyt matematiikan professori, joka on mies ja toisessa kertoja katselee tapahtumia ulkopuolelta. Oikeastaan kaikissa novelleissa on mukana jonkinlainen ristiriita, esimerkiksi uusien ja vanhojen tapojen tai köyhien ja rikkaiden välillä.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin 7 (novellikokoelma), 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 11 (suosikkikirjailijani kirja, jota en ole ennen lukenut) ja 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta).

Hunajaisia sämpylöitä

Näissä sämpylöissä oli porkkanaraasteen sijaan pari-kolme desiä mm. bataattia sisältävää kasvissosekeittoa.

Olen ollut todella laiska leipomaan mitään, välillä meni vuosia, että ainoa leipomiseksi laskettava oli pizza ja sitäkin tein harvoin. Lapsuudenkodissani äitini kyllä leipoi yleensä joka viikonloppu pullia ja sämpylöitä, mutta tämä tapa ei siirtynyt minulle. Sämpylöitä en ollut leiponut varmaan koskaan omassa kodissani ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, joka pyöräyttää niin sämpylät kuin pyöröt ja saa sen vielä näyttämään vaivattomalta. Piti sitten minunkin kokeilla sämpylöiden tekemistä hänen innoittamana ja hänen siskonsa reseptillä :) Ensimmäiset kerrat tein tiukasti ohjeen mukaan, mutta nyt uskallan jo soveltaa ja taikinaan menee porkkanaraasteen sijaan mitä milloinkin. Teen taikinan aina kaksinkertaisena, jotta saan kaksi pellillistä sänpylöitä. Alkuperäinen ohje siis Hunajalla höystettyä -blogista, jossa on muitakin hunajaisia reseptejä.

Hunajaisia sämpylöitä kaksi pellillistä
6 dl vettä
4 rkl hunajaa
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
8-12 dl jauhoja
1 pss kuivahiivaa
6 rkl öljyä
4 pientä porkkanaa tai pari isompaa raasteena (tai kasvissosekeiton jämät, omenasosetta, muita juureksia raasteena tai mitä nyt sattuu olemaan)

Uunista tulevien tuoksujen vuoksi lapseni luuli, että näissä sämpylöissä olisi tuorejuustoa, mutta tuoksua antoikin purjosipulisilppu, jolla korvasin osan porkkanaraasteesta.

Sekoitan ensin hunajan lämpimään veteen. Koska meillä on hunaja yleensä jääkaapissa, niin se on sen verran jähmeää, että saatan vedenkeittimellä ensin lämmittää osan vesimäärästä ja sekoittaa hunajan siihen. Suolan lisäksi voi laittaa muitakin mausteita, jos haluaa. Kuivahiivan sekoitan ensin kaurahiutaleiden ja jauhomäärästä puolen kanssa. Yleensä puolet jauhoista on vehnäjauhoa, loput sitten ohra- tai ruisjauhoa ja joskus olen lisännyt vähän pellavarouhettakin. Sitten sekaan porkkanaraaste tai mitä nyt haluaakin taikinaan lisätä. Itse olen pari kertaa saanut nämä sämpylät lässähtämään ilmeisesti sen vuoksi, että lisäämäni kasvissose tms on ollut jääkaappikylmää. Eli sekin kannattaa ottaa ajoissa lämpiämään tai lämmittää. Öljyn lisäämisen jälkeen lisätään jauhoja, mutta vain sen verran, että taikina jää vielä pehmeäksi. Tätä taikinaa tehdessä ei tarvitse liata sormiaan, kun kaikki ainekset voi sekoittaa lusikalla tai puuhaarukalla :)

Taikina saa kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia. Sen jälkeen siitä voi nostella (edelleen käsiään sotkematta) kahdella lusikalla sopivan kokoisia taikinakekoja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pellillä sämpylät saavat vielä nousta vartin verran ennenkuin ne paistetaan 225 asteessa 10-15 minuuttia. Itse tykkään tehdä suht kookkaita sämpylöitä ja ne ovat uunissa vähintäänkin vartin, joskus vähän pidempäänkin.

J.R.R. Tolkien: Silmarillion

Tolkienin tuotannosta olen jo aikaisemmin lukenut Tarun Sormusten Herrasta ja Hobitin. Nyt lapseni yllytti minut lukemaan Silmarillionin, jonka oli ensin itse lainannut isänsä kirjahyllystä luettavakseen :)

Olen pitänyt lukemistani Tolkienin kirjoista, mutta Silmarillioniin oli kuitenkin jotenkin vaikea päästä mukaan. Erilliset tarinat eivät sinällään häirinneet, mutta kun niiden sisälläkin tuntui olevan toisistaan irrallaan olevia osia. Kirjoitustyyli vaihteli, mikä on ymmärrettävää, kun kirja on koottu irrallisista osista. Välillä jouduin kuitenkin miettimään, että onko kyseessä painovirhe vai erikoisempi sanamuoto. Tässä lukemassani painoksessa oli valitettavasti niin paljon selkeitä painovirheitä, että se jo häiritsi lukemista. Osa painovirheiksi luulemistani saattoi tosin olla erikoisia sanamuotoja, jotka ovat kääntäjän mielestä asiayhteyteen sopineet. Silmarillionia lukiessa tuli välillä mieleen, että teksti on jotenkin "raamatullista" ja jälkeenpäin muiden arvioita lukiessa tuli tämä sama asia esiin. Kaiken kaikkiaan jäi olo, ettei teksti ole niin sujuvaa kuin se voisi olla. Kirjan päähenkilöistä käytetään myös kovin vaihtelevasti haltia- ja ihmiskielten nimiä, mikä hieman vaikeutti sen seuraamista, että kenestä puhutaan. Kirjan lopussa toki on laaja sanasto, josta nimiä ja muutakin voi tarkistaa. Tuttuja hahmoja tuli esiin kirjan loppua kohden ja sitten olikin jo helpompi seurata tarinaa.
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että sain Silmarillionin luettua ja lukuhaasteessa se sopii kohtiin: 5 (kirjan kaikki hahmot eivät ole ihmisiä), 6 (kirjan nimi on yksi sana), 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 11 (suosikkikirjailijan kirja, jota en ole aikaisemmin lukenut), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut eli tässä tapauksessa suosittelija oli lapseni) ja 31 (kirjassa on taikuutta).