Kirpparilta napattu kirja, jonka luin loppuvuodesta, mutta unohdin kirjoittaa siitä. Hieman outoa, että unohdin, koska tykkäsin tästä kirjasta. Tämä on Englannista Italiaan muuttaneen kirjoittajan kolmas romaani ja nyt mieli tekisi lukea ne muutkin hänen teoksensa.
Pohjois-Italiaan asettunut Annie lähtee tutustumaan miesystävänsä kotiseutuun eteläiseen Calabriaan. Jos asuinseudulla Liguriassa on ollut ihmeteltävää tavoissa ja ihmisissä, niin vielä enemmän hämmästystä aiheuttaa elämänmeno Calabriassa. Kallioon louhitun apukeittiön reunalla virtaa puro, talon ainoaan kylpyhuoneeseen pitää kulkea yhden makuuhuoneen läpi ja talosta löytyy huone, jonka lattia on niin täynnä saksanpähkinöitä, että niissä täytyy kahlata. Vanhat uskomukset ja tavat sekoittuvat korruptioon. Calabrian historiaa ja vanhoja uskomuksia esitetään suorastaan hengästyttävään tahtiin. Välillä tuli olo, että kirjaan on yritetty mahduttaa mahdollisimman paljon asiaa ja joitakin juttuja olisi ehkä voinut avata vähän tarkemmin eikä kiirehtiä seuraavaan. Toisaalta pienten asioiden yksityiskohdista kertominen oli juuri se, mikä kirjassa ihastutti. Ihan viimeisillä sivuilla Annien miesystävän äiti muistelee nuoruutensa sieniretkiä kotiseudullaan, miten porcini, herkkutatit siivutettiin mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja gambe secche, nurminahikkaat ripustettiin neulan avulla lankaan kuivumaan. Sekä herkkutattien siivuttaminen että nurminahikkaat ylipäätään olivat tulleet itselleni tutuksi vasta noin puoli vuotta ennen kirjan lukemista. Siksi tuntui hauskalta, että kirjassa kerrotaan tarkalleen tietyistä sienistä eikä yleisellä tasolla sienien keräämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti