Keksitikkarit

Luin ekan kerran kakku/keksitikkareista (cake/cookie pops) viime keväänä. Ja kun näin kuvan Lego-ukon pään näköisistä kakkutikkareista, niin hetken harkitsin niiden tekemistä lapseni synttäreille. Oli muuten ensimmäinen ehdottamani leipomus, josta lapsukaiseni innostui :) Mutta en sitten jaksanut perehtyä asiaan ja kakkutikkarit jäi sillä kertaa tekemättä. Ajatus kakku/keksitikkareiden näpräämisestä kuitenkin pysyi mielessä. Kun kesäkahvilani kaappiin kertyi ns. tylsiä keksejä, niin päätin hyödyntää ne keksitikkareihin. Reseptejä katselin muutamasta blogista ja sovelsin niistä oman versioni.

200 g keksejä
100 g appelsiinituorejuustoa
100 g suklaata
nonparelleja

Koska ollaan museaalisessa ympäristössä, niin valmistusvälineetkin ovat antiikkisia :) En oikein valmistautunut keksitikkareiden tekemiseen ja kun innostus iski, niin kaikkia tarvittavia työvälineitä ei meinannut löytyä. Onneksi oli vanha mortteli, jonka vuorasin muovipussilla. Sitten keksit (Marie ja Kultahippu) pienissä erissä muovipussiin ja naputtelin ne melko tasaiseksi jauheeksi.

Tuorejuustoa painelin ensin haarukan avulla keksijauhon sekaan ja vasta sitten muovailin taikinaa käsin. Palleroita tuli 16 kappaletta ja tämän vaiheen jälkeen ne pääsivät hetkeksi jääkaappiin.

Tikkuina käytin grillivartaita, jotka pätkin keskeltä poikki. Sulatin muutaman palan suklaata, kastoin tikun toisen pään suklaaseen ja tökkäsin sitten tikun keksimassapalleroon. Taisin tehdä kyllä ensin tikulla palleroon kolon valmiiksi. Tikutetut pallerot kävivät taas tämän jälkeen jääkaapissa viilentymässä.

Suklaan sulatin mikrossa parissa erässä. Ensin koitin pyöräytellä palleroita sulassa suklaassa, mutta totesin helpommaksi kastaa palleron suklaaseen ja sitten veitsellä levitellä sulaa suklaata palleron pintaan. Heti tämän jälkeen ripottelin nonparelleja vielä koristeeksi ja pistin keksitikkarit taasen jääkaappiin.

Ja sitten maistamaan... Kaikki, paitsi lapseni, tykkäsivät näistä :) Sen verran tiivistä tavaraa tämä on, että montaa keksitikkaria ei tee mieli syödä kerralla. Ovat kyllä vaivan arvoisia pikkuherkkuja ja näistä saa suht helposti kivannäköisiä. Silti en ihan heti lupaa tehdä keksitikkareita uudestaan. Hermoni eivät kestä moista näpräämistä kovin usein :)