sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Karin Fossum: Rakas Poona


Tämä kirja löytyi taloyhtiömme roskakatoksesta :) Joku oli jättänyt roskisten ulkopuolella joitakin pikkutavaroita ja tämän kirjan. Nappasin sen tietysti mukaani sen enempää miettimättä. Takakannesta luin pari ekaa riviä. En ole Karin Fossumin kirjoja ennen lukenut ja kun en sitä takakanttakaan lukenut, niin luulin kirjaa ihan erilaiseksi. Tämähän olikin siis dekkari. Mikä kyllä oli ihan mukava yllätys.
Pienellä paikkakunnalla asuva ja jo hieman ikääntynyt herra Gunder Jomann matkustaa Intiaan tavoitteenaan löytää vaimo. Sopiva nainen löytyykin ja pari menee pikaisesti naimisiin. Gunder palaa Norjaan, jonne Poonan pitäisi matkustaa pian perässä. Gunder ei pääsekään Poonaa vastaan lentokentälle eikä Poonaa löydä kentältä myöskään Gunderin sinne lähettämä tuttu taksikuski. Seuraavana päivänä Gunderin vain noin kilometrin päässä Gunderin kotoa löytyy naisen ruumis. Gunder ei halua uskoa sen olevan Poona. Pienen paikkakunnan elämä sekoaa raa'an surman vuoksi.
Kirja tempaisi mukaansa ja ihan harmitti, kun se loppui. Vähän harmitti myös se, että pari asia jäi ihan auki: kuka se syyllinen nyt oli ja miten pahasti se yksi todistaja sekosi.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijaa), 16 (en ollut koskaan ennen kuullut kirjasta) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

maanantai 29. elokuuta 2016

Kirja, joka jäi kesken

Kuva lainattu Elisan sivuilta.

Ennen kesän mökkilomailua latasin puhelimeeni parikin e-kirjaa, jotka valitsin ilmaisuuden lisäksi sillä perusteella, että samalla täyttyisi useampi kohta kirjahaasteeseen. Juhani Ahon Muistatko?-kirjan piti täyttää ainakin pari kohtaa ja se tuntui myös sopivan lyhyeltä kirjalta, vain 120 sivua. Mökkiloman alkupuolella koitin lukea kirjaa iltaisin. Nukahdin yleensä hyvin nopeasti ja seuraavana päivänä en muistanut paljoakaan lukemastani. Sitkeästi jatkoin kuitenkin ja kun tuntui, että olen lukenut kirjaa jo pitkälle, niin erehdyin katsomaan, millä sivulla olin. Sivulla 20... Koska kirjan lukeminen tuntui niin hankalalta eikä kirjan pariin ollut minkäänlaista intoa palata iltaisin, niin jätin sen kesken. Yleensä luen kaikki aloittamani kirjat loppuun, kun kerran olen aloittanut. Mutta tämä nyt jäi kesken ja pitää keksiä jotakin muuta täytettä lukuhaasteen kohtiin. Toinenkin e-kirja on ladattuna kännykkään ja lisäksi yksi äänikirja, toivottavasti niiden kanssa käy paremmin :)


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Lasse Kosonen: Sienenmetsästystä


Sain tämän kirjan viime jouluna lahjaksi ja sienikauden lähestyessä aloin sitä lukea. Sienikirjoja on jo muutama ennestään hyllyssä, mutta tämä sopii joukkoon oikein hyvin. Tästä löytyy helposti ne syötävät sienet, kun omituisempia sieniä voi sitten etsiä laajemmasta sienikirjasta. Sienenmetsästystä antaa myös joitakin vinkkejä sienten käyttöön, mutta varsinaiset reseptit pitää kuitenkin etsiä muualta. Uusia ja kivoja pikkujuttuja jäi tästä mieleen, vaikken koko kirjaa ja kaikkia sieniä heti oppinutkaan. Plussaa myös siitä, että kirjan alussa on kolme sivua pikkukuvia erilaisista sieniryhmistä mm. korvasienen näköisiä sieniä ja punalakkisia sieniä, joiden perusteella voi päästä alkuun oudon sienen tunnistamisessa. Hyvä ja selkeä yleisteos, tykkäsin.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä menee kohtiin: 1 (ruuasta kertova kirja), 7 (Vihervuoden sloganiin sopiva kirja - sienimetsä on minun maisemaani) ja 28 (perheenjäsenelleni tärkeää aihetta käsittelevä kirja - mieheni on varsinainen sienitietäjä).

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Anu Rohima Mylläri: Adoptoitu


Turhaan mietin ennen mökkilomaa, että miten saan tarpeeksi luettavaa mukaan, varsinkin kun lähin kirjasto on hyvin harvoina päivinä lomamme aikana auki. Unohdin ihan kokonaan, että naapurikaupungin kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta on ennenkin löytynyt hyviä kirjoja halvalla. Tämän kirjan olen suunnitellut lukevani ja olen ajatellut, että tämä pitää käydä kirjastosta etsimässä. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta 0,20 euron hintaan :)

Anu Mylläri kertoo kirjassa, millaista on ollut varttua pienen paikkakunnan ainoana erinäköisenä lapsena ja millaisiin ennakkoluuloihin hän on myös myöhemmin törmännyt. Hänen alakoulun opettajat ovat olleet käsittämättömän ajattelemattomia ja osa hyvinkin rasistisia. Koulunkäyntiä ei ole ollenkaan helpottanut, että alakoululaisena Anu menetti äitinsä ja juuri täysi-ikäiseksi tultuaan myös isänsä. Yhtenä positiivisena kokemuksena Anu Mylläri mainitsee armeijan, jossa tunsi olevansa samalla viivalla kuin kaikki muutkin. Ainakin kirjan ilmestymisen aikoihin Anu Mylläri on ollut aktiivisesti mukana opastamassa adoptioperheitä ja kirjasta jääkin olo, että nykyisin adoptioon saa paljon paremmin tukea ja opastusta kuin 80-luvun alussa, jolloin Anun vanhemmat hänet adoptoivat. 

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 10 (aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 23 (oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja = Anu oli ensimmäisiä ulkomailta Suomeen adoptoituja ja ensimmäinen tummaihoinen nainen Suomen armeijassa) ja 26 (elämäkerta tai muistelmateos). 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Alan Bradley: Piiraan maku makea


Luin tämän e-kirjana, joten kannesta ei ole itse ottamaani kuvaa, vaan kuva on Elisan sivuilta. Piiraan maku makea on ensimmäinen lukemani e-kirja ja vaikka en ihan täysin ihastunut lukemiseen kännykän näytöltä, niin latasin silti pari ilmaista e-kirjaa lomalukemiseksi. Olin pohtinut, kuinka monta kirjaa viitsin kantaa mukanani lomareissuun ja miten saisin samalla luettua lukuhaasteeseen sopivia kirjoja. Nyt otankin ehkä vain yhden painetun kirjan mukaan ja muutoin nautin ilmaisista e-kirjoista :) Muutama äänikirjakin on ilmaiseksi saatavilla tuolla Elisan sivuilla ja Yle Areenan sivuilla lisää. Näitäkin voisi hyödyntää, kun nyt vihdoin olen taas kehityksen kelkkaan päässyt mukaan ja ymmärtänyt, että kännykällä voi lukea tai kuunnella kirjoja :)

Piiraan makea maku on dekkari, jossa rikosta ratkoo 11-vuotias Flavia de Luce. Kirja sijoittuu Englannin maaseudulle toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Flavia on nuorin kolmesta sisaruksesta, jotka asuvat isänsä kanssa vanhassa sukukartanossa. Flavia on hyvin kiinnostunut kemiasta ja se auttaakin häntä rikoksen ratkaisemisessa, kun hän löytää kotikartanonsa puutarhasta kuolleen miehen ja hänen isänsä pidätetään murhasta epäiltynä. Lapsi rikoksen ratkaisijana on mielenkiintoinen lisä muutoinkin jännittävään dekkariin. Alan Bradley on suunnitellut tekevänsä Flavia-sarjan ja ainakin seuraava kirja on jo ilmestynytkin, joten pitää varmaan lukea nokkelan neidin tekemisistä myöhemminkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii seuraaviin kohtiin - ainakin jos laaja-alaisesti ajattelee :) 1 (ruuasta kertova kirja), 6 (kirjastosta kertova kirja), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksia), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta, valitsin sen ilmaiseksi saatavien e-kirjojen joukosta), 18 (lasten kirja) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Holly Black, Cassandra Clare: Rautakoe


Koska lukuhaasteessa on kohta, jossa pitäisi lukea lle 18-vuotiaan suosittelema kirja, olen pyytänyt lastani suosittelemaan minulle luettavaa. 13-vuotias poikani lukee lähinnä scifiä ja fantasiaa, joskus jotain historiaan liittyvää ja mieluiten paksuja kirjoja :) Ja suosikkikirjansa moneen kertaan. Asetin suositeltavan kirjan ehdoksi, että se ei saisi olla montaa sataa sivua. Magisterium-sarjan lapseni löysi vasta nyt kesälomansa alussa ja tykästyi heti tämän ensimmäisen osan perusteella sarjaan ja suositteli Rautakoetta minunkin luettavakseni. Tartuin kirjaan senkin vuoksi, että tällä saan toisenkin lukuhaasteessa toistaiseksi tyhjän kohdan ruksittua suoritetuksi :)

Fantasia ei kuulu suurimpiin suosikkeihini ja hyvin vähän olen lukenut samoja kirjoja kuin lapseni. Hän on esimerkiksi lukenut kaikki Harry Potterit moneen kertaan ja minä en ole saanut luettua niistä ainuttakaan. Silti ajattelin, että tämä Magisterium-sarja voi olla samantyyppinen kuin Potter-sarja. Rautakoe-kirjan päähenkilö on 12-vuotias Callum Hunt, joka valitaan velhokouluun hänen velhoisänsä vastustuksesta huolimatta. Rautakoe kertoo koulun ensimmäisestä vuodesta, jolloin Callum oppii magian lisäksi paljon myös itsestään ja vanhemmistaan. Sen verran tästä loppujen lopuksi tykkäsin, että voin lukea seuraavatkin osat. Kakkoskirjan eli Kuparikouran pitäisi ilmestyä suomeksi noin viikon päästä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (kirjailija, jota en ole lukenut aikaisemmin), 16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 29 (kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja), 41 (kirjassa lähetetään kirjeitä), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 46 (alle 18-vuotiaan suosittelema kirja).

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Jukka Jalkanen: Tottakai, kulta


Lukeminen ei ole oikein huvittanut viime aikoina. Osasyynä on se, ettei käsillä ole ollut mitään kivaa luettavaa siinä vaiheessa, kun olisin halunnut lukea. Toinen syy on se, että kaikki muut harrasteet ja huvitukset ovat vieneet aikaa. On pitänyt katsoa jalkapalloa ja sen lomassa ei oikein voi lukea. Käsitöitä sen sijaan voi tehdä ja niiden tekeminen on huvittanut muulloinkin kuin jalkapalloa katsoessa.

Tottakai, kulta -kirjaa luin useamman viikon ajan, koska hyvin monena iltana nukahdin se käsissä. Kirja on kirjaston poisto, jonka olen ehkä ostanut kirpparilta. Takakannen perusteella kirja kuulosti hauskalta ja sitä se ensi alkuun olikin, sitten tarinat alkoivat toistaa itseään eikä samat vitsit enää naurattaneet. Loppua kohden onneksi tuli vaihtelua tarinoihin ja viimeiset luvut luinkin melko nopeasti. "Urbaanin uroksen tunnustuksia" kertoilee parisuhteista, joissa nainen on aina se omituisempi osapuoli. Ihan viimeisillä sivuilla löytyy omituisuuksia myös miehestä. Joitakin teräviä huomioita parisuhteista kirja toki sisältää, mutta sen keskivaiheilla tosiaan hieman puudutti saman kaavan toistuminen.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut tätä kirjailijaa), 30 (viihteellinen kirja), 36 (kokoelma esseitä tai kolumneja), 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua).