maanantai 26. maaliskuuta 2012

Reijo Mäki: Moukanpeli

Nappasin Moukanpeli-pokkarin vanhempieni kirjahyllystä ja lukaisin sen eräänä talvisena maanantaipäivänä. Tämä on ilmeisesti ensimmäinen Vares-kirjoista ja tässä ei niinkään pyöritä Turussa, vaan viiletetään pitkin poikin Eurooppaa. Vares-kirjojen yksi piirre, josta pidän, on juuri se, että ne sijoittuvat Turkuun. Tässä kirjassa tuota hauskuutta ei paljonkaan ole ja se ehkä hivenen vähensi kirjan kiinnostavuutta. Lähinnä sen vuoksi, että odotin tässäkin kirjassa olevan tuttuja paikkoja. Tapahtumapaikkojen vuoksi Moukanpeli poikkeaa muista lukemistani Vares-kirjoista: kotimaisten rikollisten ja Turun sijaan kansainvälistä rikollisuutta ja suurkaupunkeja. Viihdyttävä kirja tämä kuitenkin on ja ahmin sen tosiaan päivässä. Seuraavana päivänä vielä lueskelin pätkiä sieltä täältä, kun ekalla lukemisella en kaikkiin yksityiskohtiin kiinnittänyt huomiota :)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Cecelia Ahern: Yllätysvieras


Tästä kirjasta ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi on herttainen. Mielikuvitusystäviä sisältävät kirjat eivät yleensä ole mieleeni, mutta tästä tykkäsin ja ahmin kirjan parissa päivässä. Kirjan päähenkilö on sisustussuunnittelijana työskentelevä Elizabeth, joka puunaa omaa kotiaan pikkutarkasti ja pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Hänen elämäänsä sotkee pikkusisar, joka on jättänyt Luke-poikansa Elizabethin huolehdittavaksi. Ivan on mielikuvitusystävä, jonka Luke näkee ensin ja myöhemmin myös Elizabeth. Tästä seuraa tietysti hassunhauskoja tilanteita, koska muut eivät näe Ivania. Kirja oli mukavaa ja miellyttävää luettavaa, vaikka joitakin vaikeitakin asioita ja tilanteita käsiteltiin. Yhden ainoa miinuksen kirjasta keksin. Yhtä tilannetta, jossa Elizabeth ei näe Ivania, mutta hänen siskonsa näkee, ei selitetä jokaisen henkilön näkökulmasta :) Muut vastaavat tilanteet on selitetty useammasta näkökulmasta, muttei tätä ja minua jäi vaivaamaan, että eikö se Elizabeth muka huomannut siskonsa puhuvan tyhjälle tuolille :D

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Ensimmäinen kirja, jonka luin 52 kirjaa vuodessa-tavoitteessani, oli Pieni Suklaapuoti. Taisin lukea sen tämän vuoden ensimmäisen illan ja yön aikana :) Siinä mielessä sopivan kevyttä luettavaa, ettei kirja vie yöunia. Mutta kun minulla on paha tapa lukea hömppäkirjat kerralla, niin viehän se yöunet, kun ei pääse nukkumaan ennenkuin kirja on luettu loppuun :)

Pieni suklaapuoti on yksi suosikkielokuvistani (iih, Johnny Depp <3), mutta kirjaa en ollut aikaisemmin lukenut. Mitäs tästä nyt sanoisi? "Kaikki" kun ovat leffan nähneet, niin juonta ei ehkä kannata kerrata. Ihan tarkkaan elokuva ei tietty kirjan tekstiä noudata, mutta erot ovat aika pieniä eikä kirjaa lukiessa tullut oloa "ei se noin mene". Koska olen leffan nähnyt monta kertaa, niin kirjaa lukiessa kuitenkin tuli mieleen, miltä tapahtumat näyttävät leffassa.

Pieni suklaapuoti on herttainen ja helposti luettava kirja. Onhan siinä syvällisempääkin sanomaa muiden hyväksymisestä, mutta kuitenkin kirja on melko kevyttä hömppää ja pitää lukijan hyvällä tuulella. Ainoa miinus tulee tosiaan siitä, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni ennenkuin sain sen luettua loppuun :)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lisää sääntöjä elämään :)

Vuoden vaihtuessa kehittelin itselleni sääntöjä laihtumisesta, liikunnasta ja lukemisesta. En ole kovin hyvin pystynyt noita sääntöjä noudattamaan, mutta sehän ei estä kehittelemästä lisää sääntöjä ja rajoituksia :)


Luin jostain, paljonko keskivertokansalainen USA:ssa syö lihaa ja kauhistuin lukua. Nyt en löydä juuri sitä artikkelia, mutta monta muuta, joissa kerrotaan suomalaisten lihansyönnistä. Esimerkiksi täällä kerrotaan, että keskivertosuomalainen syö 76 kiloa lihaa vuodessa. Yli kilo lihaa viikossa kuulostaa isolta määrältä, vaikka päivää kohti tuosta tulee vain 200 grammaa. En ole koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, paljonko syön lihaa. Voi olla, etten pääse keskivertosuomalaisen lukuihin, koska pippuripihvit ja karjalanpaistit eivät suosikkiruokiini kuulu. Ja lisäksi olen nirppanokka, jonka pihvin pitää olla ihan täydellinen, että sen voi syödä :) Ravintolassa jää siis possupihvit tilaamatta varmuuden vuoksi ja jos listalta ei löydy mitään miellyttävää broileriruokaa, niin valitsen kasvisruuan. Kotona taasen kokkailen oikeastaan vain ja ainoastaan sika-nauta-jauhelihasta ja broilerfileistä tai -suikaleista.


Päätin pistää lihansyöntini tarkkailuun ja pitää sen max. kilossa per viikko. Parin ensimmäisen viikon jälkeen vaikuttaa siltä, että tässä määrässä on helppo pysyä. Jos söisin joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, niin sitten voisi olla hankalampaa. Ehkä. Lihaa vältellessäni innostuin vuosien tauon jälkeen kokeilemaan kasvissosekeiton tekemistä ja ihastuin siihen niin, että muutaman viikon voisin syödä pelkästään sitä :)


Toinenkin uusi sääntöni liittyy vähentämiseen ja rajoittamiseen. Olen jo vuosia koittanut tyhjentää kaappeja ja varastoja, mutta aina ne vaan ovat yhtä täynnä tavaraa. Tähänkin pitää siis kehittää jokin selkeä sääntö, jota noudatan. Jotkut kai luopuvat kahdesta vanhasta tavarasta aina kun hankkivat jotakin uutta. Ihan vielä en ole valmis niin radikaaliin toimintaan. Aloitan siis varovasti ja jokaista uutta tavaraa kohden luovun vähintään yhdestä vanhasta. Tavoitteena on tietty luopua enemmästä tavarasta kuin nurkkiin tulee, mutta ensi alkuun en uskalla asettaa liian kovia tavoitteita. Jos tämä periaate tuntuu liian helpolta, niin kiristän sääntöjä parin kuukauden päästä :) Kaikki kotimme tavarat kuuluvat säännöstelyn piiriin: vaatteet, astiat, lapsen lelut, kirjat, jne. Niistä voi luopua myymällä tai lahjoittamalla ja jonkin verran myös vaihtamalla. Koitan kirjata kalenteriini tavaraliikenteen ja toivottavasti tämä alkaa näkyä myös nurkissani vähitellen. Hieman haastetta tuo se, että omien tavaroiden lisäksi varastoin jonkin verran Vaaka ry:lle lahjoitettua tavaraa. Niitä en tietenkään voi kierrättää muualle kuin Vaakan kummikohteisiin ja keräyksiin. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että nämä lahjoitustavarat tukkivat varastoni, niin täytyy varmaan siirtää niitä yhdistyskavereideni huoleksi :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Lanka- ja läskilaihis


Viime vuosien onnistunein laihdutusprojektini on se, kun ilmoittauduin mukaan Läskillä lukutaitoa -kampanjaan. Projektin loppupuolella tapasin nykyisen miesystäväni ja sitten taas paino nousi enkä ole onnistunut palaamaan silloisiin lukemiin. Tuskailin asiaa viime syksynä miehelleni ja hän teki houkuttelevan ehdotuksen. Jos kerran minua motivoi laihduttamisessa se, että sillä voi kerätä rahaa johonkin avustustyöhön, niin hän voi ruveta lahjoittajaksi. Saan valita kohteen itse ja hän maksaa valitsemaani kohteeseen 10 euroa jokaista pudotettua kiloa kohden. Mutta alle 100 euron lahjoituksia ei makseta :) Alunperin aikaa oli seuraavaan vappuun saakka, mutta vuodenvaihteessa sovimme, että saan kuukauden lisäaikaa. Lähtöpaino on se, paljonko painoin alkuperäisen sopimuksen aikana. Ja siitä pitäisi pudottaa siis vähintään 10 kiloa. Koska loppuvuodesta mässäilin, niin paino nousi lähtöpainon ylikin ja nyt on vielä enemmän haastetta tässä projektissa. Mutta se motivoi suuresti, että voin määrätä miehen lahjoittamaan rahaa kohteelle, joka ei välttämättä ole ihan hänen mieleisensä :)

Mitenkäs lanka tähän sitten liittyy? Olen toivoton lankahamsteri ja ostan aina vaan lisää neulelankoja- varsinkin jos halvalla saa :) Joulusiivousta tehdessä vaatekaapeista löytyi hyllyjen perältä monta lankakassia ja jotta päästiin joulusaunaan, niin lauteilta piti ensin kantaa lankasäkit pois. Hamstraamani langat eivät siis mahdu mitenkään järkevästi mihinkään ja päätin, että asialle pitää tehdä nyt jotain. Vuoden vaihteessa tein suunnitelmia tulevalle vuodelle ja keksin, että yhdistän lankavaraston laihduttamisen itseni laihduttamiseen. Eli molempien pitää keventyä yhtä paljon. Luulenpa, että lankavaraston laihduttaminen on tässä diilissä se hankalampi osuus :) Ihan samaan tahtiin minun ja lankavarastoni ei tarvitse pienentyä kunhan lopputuloksena toukokuun viimeisenä päivänä on sama kilomäärä.

Toimintasuunnitelma on se, että ensin keskityn itseni keventämiseen ja sitten kun olen sen saanut vauhtiin, niin mietin mitä teen lankavarastolleni. Määrittelin tuntimäärän, paljonko minun pitäisi harrastaa jotakin liikuntaa joka viikko. Talvenvihaajana en näillä säillä ulkoile ellei ole aivan pakko, joten liikuntani tapahtuu nyt sisätiloissa. Kahdessa kaupungissa asuminen aiheuttaa sen, ettei minkään liikuntapaikan kuukausi- tai kausimaksuja ole järkevää maksaa. Kakkoskotikaupungissani ilmoittauduin työväenopiston sportaerobic-kurssille, joka on niin edullinen, ettei haittaa vaikka käyn siellä vain joka toinen viikko. Ykköskotikaupungissani käyn ensi alkuun testaamassa eri jumppia kertamaksulla ja koitan sitten löytää sellaisen jumppapaikan, johon saa ostaa esim. kymmenen kerran kortteja. Kaipaan ja tarvitsen ohjattua ryhmäliikuntaa, mutta en raaskisi maksaa siitä paljoa. On siis pakko kehittää luonteen lujuutta ja liikkua itsekseen. Ostin jo hula-vanteen, joka tosin vielä on paketissaan... Ja kunhan joskus tuo lumi ja jää taas katoaa, niin ulkonakin voi liikkua ja herätellä henkiin geokätköily-harrastusta.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Kirja per viikko


Uuden vuoden kunniaksi tein kaikenlaisia suunnitelmia, jotka aion toteuttaa vuoden aikana. Ehkä kerron myöhemmin muista suunnitelmista, kuten yhdistetystä itseni ja lankavarastoni laihduttamisesta. Mutta ensimmäisenä aloitin "52 kirjaa vuodessa" suunnitelman toteuttamisen. Periaatteessa pitäisi lukea joka viikko yksi kirja, mutta jos jonain viikkona huvittaa lukea vaikka kolme kirjaa, niin sitten ei ole pakko lukea pariin viikkoon kirjoja :) Romaanit, elämänkerrat tms kelpaavat, mutta neuleohjekirjat tai muut selailtavat eivät. Luetut kirjat listaan tänne blogiini ja koitan kirjoittaa jonkinmoista arvosteluakin niistä. Tätä varten luon blogini historian ekan tunnisteen tuohon sivupalkkiin :)

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Viimevuotisia ostoslistoja

Edelleen keräilen mukaani ostoslistoja, jos sellaisia jossain näen lojumassa. En vain ole saanut blogattua niistä pitkään aikaan. Mutta tässä tulee ostoslistat, jotka löytyivät vuoden 2010 loppupuolella. 16.11.2010 on näköjään ollut ostoslistakeräilijän onnenpäivä, koska silloin on löytynyt kolme ostoslistaa. Muistaakseni kaikki kolme olivat lähikaupassani yhdessä ostoskorissa. Luultavasti joku myyjä oli kerännyt ostoskorien roskat yhteen koriin ja minä sitten nappasin ne ostoslistamyttyrät talteen :)

16.11.2010 ja huono kuva, mutta asiaa tulee selväksi varmasti :) Tämä lista on vielä pahempi - tai parempi - kuin se, josta Ismo Leikola vääntää vitsiä tässä noin kahden minuutin kohdalla.

16.11.2010 oli listalla mm. hetelmiä ja krillikylkeä

16.11.2010 on tämänkin listan kirjoittaja ostanut hedelmiä :)

Tämä lista löytyi joulukuussa 2010 Nokian S-Marketista, vaikka taitaakin olla Lidliin tarkoitettu ostoslista.