Tämä taisi olla kirjastossa jossakin telineessä erityisesti tyrkyllä ja nappasin sen mukaani, kun takakannen perusteella kirja kuulosti hauskalta ja humoristiselta. Sitä se varmaan onkin jonkun mielestä... Kirpputoria lukiessani mietin, että koska viimeksi olisin lukenut suomalaista mieskirjailijaa, jonka teksti on huvittanut tai jopa naurattanut. Tämä ei siis huvittanut eikä varsinkaan naurattanut. Ehkä itsekeskeisen, ikuisesti muusikon urasta haaveilevan aikuisen miehen pohdinnat ja toilailut on tosiaan jonkun mielestä hauskoja, mutta minä luin kirjan vähän väkipakolla loppuun. Toki siellä lopussa on valaistuminen, miten päähenkilö yht'äkkiä ymmärtääkin asioita ja muiden ihmisten tunteita, mutta se ei lukukokemusta parantanut. Tulipahan luettua kuitenkin :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti