Juha Vuorinen: Painajainen piparitalossa

Ostin tämän kirjan kirpparilta, kun halvalla sai enkä ole aikaisemmin lukenut Juha Vuorista. Vilkaisin takakantta sen verran, että tiesin tämän olevan jonkinlainen rikosromaani ja melko erikoisilla henkilöhahmoilla höystetty. Rikos tässä selvitetäänkin ja tarina liikkuu Suomen ja Espanjan välillä. Juonesta en sen enempää kerro, mutta ilmeisesti samoja henkilöitä on ollut jo aikaisemmissakin Vuorisen dekkareissa. Lukukokemus on hieman ristiriitainen. Tykkäsin hullunkurisista henkilöistä, tarina oli vauhdikas ja huumoria sen verran, että muutaman kerran naureskelin ääneen. Toisaalta jossain kohtaa alkoi kyllästyttää alapäähuumori ja muutkin seksijutut. En pidä itseäni erityisen ahdasmielisenä, mutta päähenkilöiden naisseikkailuista en olisi välittänyt lukea eivätkä ne mielestäni liittyneet kirjan juoneen ollenkaan. Ehkä en vaan kuulu Vuorisen tuotannon kohderyhmään :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 37 (kirjailijan tuotantoon kuuluu yli 20 teosta) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Magne Hovden: Viisuviikingit

Tämä on heräteostoksena miehelleni joululahjaksi hankittu kirja. Olin ihan muita kirjoja etsimässä, kun silmiin osui ale-pöydässä tämä. Pitihän se ostaa, koska mieheni on euroviisufani :) Luin kuitenkin kirjan ennen miestäni, koska hän sai joululahjaksi useamman kirjan eikä aloittanut lukemista Viisuviikingeistä.

Entinen musiikkialan tähti Stavros haluaa palata huipulle ja kokoaa ympärilleen bändin, jonka tavoitteena on Euroviisujen voitto. Teemakseen bändi valitsee viikingit, jonka ympärille niin musiikki kuin koko esitys rakennetaan. Taustalla häärää myös kaksi tsekkiläistä, Norjaan muuttanutta pikkurikollista. Kirja oli parempi kuin odotin ja useampaan kertaan naurahdin ääneen sitä lukiessani. Tietynlaiset vitsit toistuvat kirjassa, mutta ne kuitenkin sopivat hyvin kokonaisuuteen. Välillä bändin jäsenten herkemmätkin puolet pääsevät esiin, mutta sitten taas juttu lopetetaan hullunkuriseen juonenkäänteeseen.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirja lisää hyvinvointiani - koska sitä lukiessa sai nauraa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit). 

Ostoslistoja vuodelta 2015?

Vielä löytyy arkistoistani muutamia ostoslistoja vuodelta 2015 ja sitten pääsenkin päivittämään viime vuoden ostoslistoja tänne. Ja ehkä joskus taas siihen tilanteeseen, että lisään ostoslistat heti löytymisensä jälkeen :) Alla olevat listat ovat luultavasti vuodelta 2015, en ollut niihin vuosilukua merkannut. Yhtä luultavaa on, että ovat löytyneet lähikaupastani.

 Lennokkaalla käsialalla kirjoitettu, mutta kaikesta sain kuitenkin selvää :) Viimeinen on vähän vaikea kyllä, mutta luulen siinä lukevan: kukkia.

Tämä taasen on hyvin selkeästi kirjoitettu lappu, sopii siksi hyvin pariksi tuon ensimmäisen kanssa :)

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Kirjaston poistohyllystä löytynyt kirja, jonka ostin, koska halusin vihdoinkin lukea jotain Sofi Oksasen kirjoittamaa. En katsonut edes takakantta, mutta muistelin kirjassa olevan paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Kirjassa kulkee monta eri tarinaa: päähenkilö Annan nykyhetki syömishäiriöiden kanssa. Annan lapsuus, miten Annan äiti tapasi suomalaisen miehensä ja Annan sukulaisten elämä 40-50-lukujen Neuvosto-Virossa. Eri tarinat vuorottelevat kirjassa, mutta silti niiden juonien kehittymistä on helppo seurata. Stalinin lehmät on monelta osin ahdistavakin kirja, mutta silti sitä teki mieli lukea vain eteenpäin ja eteenpäin. Luinkin kirjan lähes kerrallaan. Se ei tainnut kuitenkaan olla parasta mahdollista ilta/yölukemista, sillä näin varsin ahdistavia unia sen jälkeen. Stalinin lehmät on kuitenkin myös monella tapaa mielenkiintoinen kirja ja kun osittain sen tapahtumat ovat tuttuja, niin niitä oli helpompi ymmärtää. Miten se koulun ainoa virolainen tyttö oli kovin eksoottinen 80- ja 90-lukujen taitteessa pikkukaupungissa: pitkä, hoikka ja erikoisesti pukeutuva. Tai miten lehdissä kerrottiin virolaisista maksullisista naisista samaan aikaan. Ja miten sekä sukulaisissa että tuttavissa oli hyvinkin itäänpäin kallellaan olevia ihmisiä ja miten toiset kertoivat sukkahousujen, purkan ja farkkujen suuresta arvosta itään matkatessa. Toisena tärkeänä asiana Stalinin lehmät käsittelee syömishäiriöitä. Ne ovat minulle vieraampi aihe, mutta mielestäni kirja onnistui hyvin valottamaan, mitä syömishäiriöinen ajattelee ja miten hän peittelee jälkiään. Stalinin lehmät luettuani haluan lukea muutakin Sofi Oksasen tuotantoa. Olin ehkä luullut hänen kirjoitustyyliä vaikeaselkoisemmaksi, mutta ainakaan tämä kirja ei ennakkoluuloani tukenut.

Kirjahaasteessa tämä tänä vuonna kolmas luettu kirja sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö - mielestäni syömishäiriö on vakava sairaus), 26 (sukutarina), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - oikeasti kahdeksan). Laitan tämän kirjan sekä kohtiin 40 että 45, koska kirjailija on maahanmuuttajan lapsi ja hänen arkeensa on vaikuttanut vahvasti toinen kulttuuri, vaikka hän sitten kirjoittaa omaa tarinaansa suomalaisena naisena Suomessa. 

Alaa al-Aswani: Yacoubian talon tarinat

Nappasin tämä kirjan kirpparilta mukaani, kun halvalla sai ja ajattelin, että se sopii kirjahaasteessa varmasti johonkin kohtaan. Takakanttakin luin ja sen perusteella oli joitakin odotuksia kirjalle. Takakannessa lupailtiin huumoria ja iloa, mutta myös elämän nurjia puolia. Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen totesin, että ennakkokäsitykseni kirjasta taitavat olla vääriä, erityistä iloisuutta tai huumoria en ollut siihen mennessä löytänyt, mutta yllättävän paljon erotiikkaa. Sama jatkui kirjan loppuun saakka ja kirjasta jäi vähän hämmentynyt olo, kun se ei vastannut oikein ollenkaan odotuksiani. Ihan mukava lukukokemus kuitenkin: nopeasti luettu kirja, joka kertoi Egyptistä asioita, joita en ennestään tiennyt. Luvattua huumoria en löytänyt ollenkaan, vaan paljon melko synkkiä ihmiskohtaloita, vehkeilyä ja valheita. Takakannen perusteella en osannut odottaa, kuinka paljon kirja pyörii erotiikan ympärillä. Odotin enemmän tarinointia kairolaisten julkisesta elämästä, en niinkään siitä, mitä makuuhuoneissa tapahtuu.
Vuoden toinen luettu kirja sopii kirjahaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 23 (käännöskirja), 32 (kirja on inspiroinut muuta taidetta - sen pohjalta on tehty elokuva), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 38 (kirjassa mennään naimisiin), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja - tässä käsitellään pariakin uskontoa ja niiden eri puolia) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - tai siis seitsemän haastekohdan).

Esa Mäkijärvi: Pyhä peli

Kaverin kirjahyllystä on lainattu tämä kirja. Lainasin, koska jonkinlaiseksi jalkapallofaniksi voin itseäni nimittää ja erityisen ihastunut olen italialaiseen jalkapalloon. Se taas johtuu siitä, että Italiaan suuntautui ensimmäinen varsinainen ulkomaan matkani ja vielä Italian MM-kisoja edeltävänä vuonna. Tulevat kisat näkyivät maassa jo silloin ja kun muutenkin tykkäsin kovasti tuosta maasta, niin heidän kotikisoissaan olin tietysti Italian kannattaja, kun niitä mummuni kanssa seurasin :) Myöhemmin innostuin opiskelemaan italiaa ja maassa tuli käytyä useamman kerran ja joskus teininä sitten tutustuttua siellä myös milanolaisiin poikiin, joiden kanssa piti tietysti puhua jalkapallosta ja heidän ansiosta päädyin fanittamaan erityisesti milanolaisjoukkueita. Inter Milan oli muutoin suosikkini, kun siellä pelasi joku mielestäni niin ihana pelaaja, mutta AC Milanilla oli kivemman väriset paidat :) Se omasta fanitushistoriastani :D
Pyhä peli käy läpi koko Italian jalkapallohistorian ja siinä sivussa kertoo myös yleistä asiaa maasta. Olen joskus ihmetellyt, miksi vaikkapa milanolaisjoukkueiden nimissä ei ole kaupungin nimeä italiaksi, vaan englanniksi. Nyt selvisi sekin, pelin ovat tuoneet Italiaan englantilaiset ja ensimmäisten seurojen nimet ovat olleet englanniksi. Senkin opin tästä kirjasta, että Italiassa ei ole kovin pitkään saaneet ulkomaalaiset pelaajat pelata ja heidänkin määrää per joukkue on rajoitettu tarkoin aluksi. Ihan opettavainen kirja siis ja tosiaan paljon yleistäkin tietoa Italiasta kerrottiin. Erityisesti pidin siitä, että jalkapallokannattajien merkityksestä kirjoitettiin paljon. Tai siis ultrien toiminnasta ja merkityksestä kerrottiin paljon ja oma käsitykseni ultra-sanasta muuttui hieman. Yleensä sillä on ollut mielestäni negatiivinen sävy. Ultrat on mielestäni olleet niitä, joille ei niinkään ole pelillä merkitystä, vaan tärkeintä on päästä riehumaan. En tosin tiedä, että onko se sitten sen parempi, että Italiassa ultrat pääsevät vaikuttamaan niin pelaaja- kuin valmentajavalintoihin ja otteluiden ajankohtiin. Pyhä peli antaa kovin synkän kuvan italialaisesta jalkapallosta. Kaikki vehkeilee jotakin, kaikki ovat lahjottavissa, mafiarahat ovat tärkeitä, jalkapallojoukkueita käytetään omiin poliittisiin tarkoituksiin ja fanien tappeluissa tulee ruumiita. Toisaalta siinä todetaan, että Italian maajoukkue pelaa sitä paremmin, mitä enemmän heitä arvostellaan ja taustalla on selvittämättömiä sotkuja. Kaltaiseni Italia-fani ei kuitenkaan mitenkään ilolla tätä kirjaa lukenut, mutta mielenkiintoinen se oli!
Vuoden ensimmäinen luettu kirja sopii kirjahaasteessa tämä sopii kohtiin: 13 (kirja kertoo minusta - koska rakastan Italiaa ja pidän kovasti italialaisesta jalkapallosta), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 15 (kirjassa harrastetaan tai se kertoo harrastuksesta - jalkapallo ja sen fanittaminen on harrastuksia, vaikka kirja kertookin enimmäkseen ammattilaispelaajista) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - oikeasti kolmen kohdan).

Lukuhaaste 2017

Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa on listattu 50 eri teemaa, joiden mukaisia kirjoja pitäisi lukea. Pyrin täyttämään kaikki haastekohdat ja henkilökohtaisena tavoitteenani on lisäksi lukea kirja viikossa eli 52 kirjaa vuodessa. En vielä kertaakaan ole tähän tavoitteeseen päässyt niinä vuosina, kun olen lukemiani kirjoja laskenut :) En myöskään ole saanut lukuhaasteen kaikkia kohtia täytettyä niinä kahtena vuonna, kun olen haasteeseen osallistunut. Mutta tästä en ole masentunut :) Lukuhaasteen myötä tulee kuitenkin luettua vähän erilaisia kirjoja kuin muuten lukisin ja se myös yllyttää lukemaan enemmän. Sama kirja voi käydä useampaan haastekohtaan ja merkitsen kirjan yleensä kaikkiin mahdollisiin haastekohtiin, joihin se mielestäni sopii. Päivitän alla olevaa listaa sitä mukaan, kun kirjan saan luettua ja siitä kirjoitettua jotakin tänne blogiini. Haastekohdan täyttyessä merkkaan sen plussalla + ja näitä plussia voi siis olla montakin yhden kohdan perässä. Tänä vuonna kirjoitin kirjahaasteen kohdat myös kalenteriini ja suunnittelin samalla jo joitakin kirjoja, jotka aion vuoden aikana lukea. Muutama kohta tuntuu vielä hankalalta, mutta enköhän vuoden aikana niihinkin jotain sopivaa keksi.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis +

2. Kirjablogissa kehuttu kirja +

3. Suomalainen klassikkokirja +

4. Kirja lisää hyvinvointiasi ++++

5. Kirjassa liikutaan luonnossa ++++++

6. Kirjassa on monta kertojaa ++++++++++++

7. Salanimellä tai taitelijanimellä kirjoitettu kirja +

8. Suomen historiasta kertova kirja +

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja +

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis ++

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja +++

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja +

13. Kirja "kertoo minusta" +

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella +++++++++++

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen +

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja +

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista ++++++++++

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa +++++++

19. Yhdenpäivänromaani +

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö ++

21. Sankaritarina ++++

22. Kuvitettu kirja ++++

23. Käännöskirja +++++++++++++++++++

24. Kirjassa selvitetään rikos ++++++++

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole ++++++++++

26. Sukutarina ++++

27. Kotipaikkaasi liittyvä kirja +++

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan +++

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia +++

30. Kirjan nimessä on tunne ++

31. Fantasiakirja +

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta +

33. Kirja kertoo Intiasta +

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt ++++++++

35. Kirjan nimessä on erisnimi +++++++++++++

36. Elämäkerta tai muistelmateos ++++++++

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta +++

38. Kirjassa mennään naimisiin +++++

39. Ikääntymisestä kertova kirja +

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä +++++

41. Kirjan kannessa on eläin +++

42. Esikoisteos +++++++

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään +++++

44. Uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja +++++

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja ++++

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja +

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit ++++++++++++++++++++++++++++++++++++

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän +

49. Vuoden 2017 uutuuskirja +++++

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja +

Lukuhaaste, mennyt ja tuleva

Viime vuoden Helmet-lukuhaasteessa oli 50 kohtaa ja sain täytettyä niistä 45. Täyttämättä jäi viisi melko helppoa kohtaa: kannesta voi tehdä kirjanaaman, näytelmä, eläkeläisen suosittelema kirja, vuonna 2016 julkaistu kirja ja kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Omana tavoitteenani oli lukea kirja viikossa eli vuodessa 52 kirjaa ja myös tästä tavoitteesta jäin. Taisin lukea 40 kirjaa eli kolmen kuukauden kirjat jäi lukematta. Jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi pitänyt paremmin varata kotiin luettavaa, koska lukuinnon iskiessä ei käsillä välttämättä ollut mitään luettavaa. Haasteen kohtiin sopivia kirjoja olisi pitänyt myös alkaa etsiä järjestelmällisemmin jo ennen syksyä. Nyt luin pitkälle syksyyn mitä sattui käsiin osumaan ja vain kerran kävin kirjastosta varta vasten etsimässä haasteeseen sopivia kirjoja.
Vuoden 2017 lukuhaaste on julkaistu. Äkkiseltään katsottuna haastekohdat näyttävät "vapaammilta" kuin viime vuoden haasteessa, mikä on sekä hyvä että huono asia. Kun oli pakko lukea kirja, jossa esiintyy esim. Marilyn Monroe tai Pablo Picasso, niin oli myös pakko lukea kirjoja, joihin ei olisi muutoin tarttunut ja jotkin niistä olivat iloisia yllätyksiä. Eniten ajatuksia ensilukemalla herätti kohta 27 = kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja. Ajattelin heti vain synnyinpaikkakuntaani ja etten tiedä mitään siihen liittyvää kirjaa, jonka haluaisin lukea. Onneksi sitten tuli mieleen, että voinhan lukea jotakin nykyiseen kotipaikkakuntaan liittyvää ja se onkin jo paljon helpompaa :) Samoilla tavoitteilla ja tavoilla mennään kuin viime vuonna eli pyrin lukemaan kirjan viikossa ja saamaan jokaiseen haastekohtaan jonkin kirjan. Lukemani kirjat merkitsen kaikkiin niihin haastekohtiin, joihin ne sopivat.