Alexandre Dumas (nuorempi): Kamelianainen

Kirjan vuoden lukuhaasteen suorittamiseen ei enää ole paljon aikaa. Etsiskelin sopivia kirjoja, joilla saisin haasteen suoritettua ja kiellettyjen kirjojen listalla tuli vastaan Kamelianainen. Sen lisäksi, että kirja on ollut kielletty useissakin maissa, se sopi muutamaan muuhunkin kohtaan. Esimerkiksi kirjaksi, jonka muistan lapsuudesta :) En toki ole Kamelianaista lukenut lapsena, mutta muistan kirjan mummuni kirjahyllystä. Katselin usein sen kaunista kantta ja muistaakseni mummuni kertoi myös kirjasta tehdystä elokuvasta. Kirjan kansipaperit ovat vuosien aikana jonnekin kadonneet, mutta itse kirja löytyi vanhempieni varastoista ja sen välissä oli vieläpä tallella lappunen, keneltä mummuni on kirjan saanut.

Kamelianaisessa on kertoja, joka jää nimettömäksi. Hän aloittaa tarinan huutokaupasta, jossa kaupataan nuorena kuolleen kurtisaanin, Marguerite Gautierin omaisuutta. Hieman myöhemmin kertojan luo tulee Armand Duval- niminen nuorimies, joka haluaa kertoa hänen ja tuon kurtisaanin rakkaustarinan. Kirja kertoo niin ylellisestä elämästä Pariisissa kuin vaatimattomammasta maalaiselämästä kaupungin ulkopuolella. Aikakauden moraalikäsitykset tulevat toki myös hyvin esiin. Kamelianainen on ollut kielletty useissa maissa ilmestymisensä aikoihin, mikä on melkeinpä huvittavaa, koska kirjassa ei mitään sopimatonta kerrota, vaan ainoastaan annetaan ymmärtää, mitä (ehkä) tapahtui makuuhuoneessa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 2 (kirjasta on tehty elokuva), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 6 (kirjan nimi on yksi sana), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 18 (yli 100 vuotta vanha kirja), 39 (kirja on ollut kielletty jossain) ja 41 (muistan kirjan lapsuudestani).

Ville Kaarnakari: Operaatio Para Bellum

Kesällä jo lainasin tämän kirjan miesystäväni kirjahyllystä, mutta nyt vasta sain sen luettua. Helposti voisin väittää, etten tykkää sotakirjoista ja kuitenkin niitä ihan mielelläni luen :) Tämä oli helppoa ja kevyttä luettavaa sotaisasta aiheestaan huolimatta. Henkilöitä oli melkoisen paljon ja välillä oli hankala muistaa, että kukas tämä tyyppi nyt olikaan ja mitä hän oli aikaisemmin tehnyt. Muutoin kirja oli miellyttävä lukukokemus, joka sai miettimään, että olisihan näin oikeastikin voinut käydä. Kaarnakari kun sekoittaa fiktion sopivasti faktaan.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (ystäväni suosittelema kirja), jossain määrin 34 (kirja sijoittuu kotikaupunkiini, tässä kirjassa käydään jopa meidän asuinalueella) ja ehkä myös 51 (jännityskirja tai dekkari).

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Sain tämän kirjan ystävältäni, jonka kanssa olen viime aikoina vaihtanut kirjoja useinkin. Kehotin ystävääni tuomaan jonkin kirjan vaihdossa ja hän toi tämän varoitellen, että kirja on vähän outo. Totesin, että outo on välillä ihan hyvä :) Kovin suuria ennakko-odotuksia ei ollut ystäväni sanojen ja kirjan takakannen perusteella, mutta yllättäen pidinkin tästä kirjasta melko paljon. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja ja tuskin olisin koskaan itse tätä kirjakaupasta tai kirjastosta valinut. Juuri tämän takia on hyvä vaihtaa kirjoja jonkun kanssa, niin saattaa saada luettavakseen sellaista, jota ei muutoin tulisi luettua.

Huhtikuun noita kertoo neljästä naisesta, kolmella heistä on sama kasvattiäiti ja neljäs on tämän kasvattiäidin biologinen tytär, joka vaikeavammaisena on otettu heti vauvana laitoshoitoon. Laitoksessa ikänsä olleella Desireellä on yliluonnollinen kyky, hän voi irtaantua ruumistaan ja ohjailla muiden ihmisten tekemisiä. Kykynsä ansiosta hän voi lähettää kirjeet kaikille kolmelle äitinsä kasvattamalle naiselle. Näistä Birgitta ja Christina ovat ääripäät: Birgitta on narkkari ja Christina lääkäri, jonka elämä on millintarkassa ojennuksessa. Kolmas kasvattisisaruksista on Margareta, joka ei tunnu löytävän paikkaansa maailmassa, mutta tekee fysiikan väitöskirjaa. Kyvyillään Desiree pakottaa kasvattisisarukset tapaamaan toisensa ja tonkimaan myös menneisyyttään. Kirjan loppuratkaisulta odotin hieman enemmän, mutta ihan viimeisille sivuilla saakka kirja oli mielenkiintoista ja miellyttävääkin luettavaa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystäväni suositteli) ja 31 (kirja, jossa on taikuutta).

Peter Mayle: Mainio vuosi

Tämä kirja on ollut jo hetken kirjahyllyssäni. Nappasin sen luettavakseni, kun välillä kaipasin taas jotain kevyempää luettavaa. Maylen kirjoja olen lukenut ennenkin ja pitänyt niiden hyväntuulisuudesta. Pettymystä ei tuottanut tämäkään kirja, vaan kertoi iloisesta elämästä Ranskassa, johon kuuluu viiniä ja hyvää ruokaa. Päähenkilö, Lontoossa pankkiiriliikkeessä työskentelevä Max Skinner, saa potkut työstään ja muuttaa Ranskaan sedältään perimälleen viinitilalle. Kaikki eivät suhtaudu suopeasti uuteen tulokkaaseen, mutta monien juonenkäänteiden jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä ja elämä hymyilee. Juonenkäänteitä oli ehkä vähän liikaakin, mutta mukava kirja tämä oli.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjasta on tehty elokuva), 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 43 (kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin) ja 50 (kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä).

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Jostain kirpparilta mukaan tarttunut kirja, jonka ostin, vaikka en erityisen ihastunut edes ole Cecelia Ahernin kirjoihin :) Luin tämän jo kesällä, mutta en muistanut kirjoittaa tästä heti. Ihan kivaa hömppää, mutta parempaakin hömppää on enkä erityisemmin pidä siitä, että Ahernin kirjoissa on aina jokin yliluonnollinen juttu. Tässä kirjassa se yliluonnollinen juttu liittyy verenluovutukseen. Professori Justin Hitchcock luovuttaa verta ensimmäistä kertaa elämässään, koska on ihastunut verenluovutuksessa töissä olevaan lääkäriin. Hitchcockin luovuttamaa verta saa nuori nainen nimeltään Joyce Conway ja äkkiä hänellä onkin päässään Hitchcockin tiedot ja muistot. Sitten nämä kaksi törmäävät toisiinsa niin Dublinissa kuin Lontoossa ja mukana on Joycen höpsähtänyttä isää ja Justinin tytärtä ja ex-vaimoa. Tulipahan luettua, muuta sanottavaa ei tästä ole :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (tapahtuu Suomen ulkopuolella) ja ehkä myös kohtaan 31 (jos yliluonnollisuus lasketaan taikuudeksi).

Aamusta aloitetaan

Piti eilen tehdä sellainen "Päiväni kuvina" postaus, mutta unohdin kuvien ottamisen heti aamun jälkeen. Silti huvittaisi nyt tehdä jokin kevyempi postaus ilman mitään varsinaista asiaa, joten kerron sitten aamustani :) Kaikki aamut eivät ole näin leppoisia, mutta jos olen kotona ilman mitään erityistä ohjelmaa, niin aamuhengailu saattaa venyä aika pitkälle päivään.

Tykkään syödä aamulla jugurttia. Se on aina sitä samaa, lähikaupan halvinta turkkilaista jugurttia :) Mutta jugurtin lisukkeita vaihtelen sentään. Nyt olen ihastunut yhdistelmään, jossa on punaisia viinimarjoja ja hunajaa. Sain veljeltäni pullollisen pientuottajan hunajaa ja sitä truuttaan jugurttiannokseeni aamuisin.

Aamulla saatan ensimmäiseksi tarttua neuleeseen, koska yleensä sellainen on käden ulottuvilla heti, kun ruokapöydän ääreen istun. Viimeisen viikon ajan olen neulonut saamistani langoista pipoja erään yhdistyksen joulupaketteihin lahjoitettavaksi.

Läppäri ja netti aukeaa myös hyvin varhaisessa vaiheessa aamua ja selailen uutisotsikot läpi.

Aamu ei ole mitään ilman kahvia ja jos en heti aamusta saa kahvia, niin voin olla kiukkuinen koko päivän. Meillä on muutama muki, joita kukaan muu ei saa käyttää kuin minä. Tämä on yksi niistä. Sain tämän hyvityksenä, kun oli ollut ongelma lähikirpparilla tilityksen kanssa. Aina jaksaa naurattaa, että ehkä tämä oli kirpparin pitäjän mielipide minusta :)