Mitä ministeri ostaa kaupasta?

Tämä ostoslista on niin monen vuoden takaa, että listan löytymishetkellä kyseinen ihminen oli vielä ministeri. Ostoslista on taas lähikaupastamme löydetty, jossa olen tämän poliitikon useamman kerran nähnyt ostoksilla. Ja tämä on nyt se aarteeni kaikkien löytämieni ostoslistojen joukossa :) Tosin ihan ensimmäinen ostoslista, jonka poimin mukaani, on myös aarre.

Chuck Palahniuk: Tukehtuminen

Vaihteeksi miesystäväni kirjahyllystä lainattua lukemista. Lainasin tämän jo kesällä, mutta sain vasta nyt luettua. Muistaakseni miesystäväni kehui kirjaa ainakin hauskaksi, en ollut kirjan hauskuudesta tai hyvyydestä kuitenkaan kovin vakuuttunut takakannen perusteella. Olin väärässä, kirja oli sekä hauska että hyvä. Ainakin jos hyvyyttä mitataan sillä, että en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni ja taisin ahmia sen noin vuorokaudessa.
Vaikka tykkäsin kirjasta paljon, niin sen kuvaileminen on hankalaa, koska helposti voin latistaa kirjan suorastaan hullut juonenkäänteet ja hahmot. "Tässä on tälläinen Victor päähenkilönä, jonka muisti- ja mielisairas äiti on laitoksessa ja maksaakseen hoitokodin laskut Victor esittää päivisin 1730-luvun irlantilaista renkiä teemakylässä. Siellä työskentelee myös hänen kaverinsa, jonka Victor tapasi seksiriippuvaisten ryhmässä ja sitten se kaveri muuttaa Victorin luo ja täyttää hänen talonsa kivillä." Ei kuulosta kovin hauskalta. En siis kuvaile kirjaa, vaan kehotan lukemaan sen :) Niin ja jos olet tykännyt Fight Club -leffasta, niin se perustuu Palahniukin samannimiseen kirjaan. Tukehtumisen luettuani voin jo harkita Fight Clubin lukemista, vaikka se leffa ei ole kiinnostanut koskaan.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 6 (kirja, jonka nimi on yksi sana), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystävä on suositellut), 49 (hauska kirja) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä).

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tämäkin kirja tuli vaihdossa ystävältäni ja tätäkään kirjaa tuskin olisin muuten tullut lukeneeksi. Harvemmin luen scifi- tai fantasiakirjallisuutta. Tai oikeastaan luen niitä vain silloin, kun joku tuo kirjan eteeni ja sanoo: tämä on hyvä, lue se :)
Teemestarin kirja sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa on vesipula. Päähenkilö, Noria-niminen nuori nainen, on teemestarin tytär ja jatkaa isänsä työtä tämän kuoltua. Teemestarin työhön kuuluu oleellisena osana vesi ja isä on jakanut tyttärensä kanssa veteen liittyvän salaisuutensa. Isänsä kuoltua Noria paljastaa salaisuuden ystävälleen ja vahingossa se paljastuu myös koko hänen kotikylälleen. Salaisuus ei voi pysyä loputtomasti piilossa sotilailta, jotka etsivät koko ajan laittomia vesiputkia ja vettä kätkeviä ihmisiä. Noria saa ystävänsä kanssa selville toisenkin salaisuuden, kun he löytävät vanhoja cd-levyjä ja cd-soittimen. Ystävykset päättävät lähteä tutkimaan, pitääkö cd-levyillä kerrotut asiat paikkaansa. Tarkkaan suunnitellusta matkasta ei kuitenkaan tule mitään, Noria eristetään kyläyhteisöstä vesirikoksen vuoksi ja lopulta hän kuolee saamatta selville, että pettikö ystävä hänen luottamuksensa.
En yleensä pidä kirjoista, jotka melkein voisivat olla totta. Tästä kirjasta kuitenkin pidin ja paljon. Kirja saa ajattelemaan, että näinkö asiat tulevaisuudessa voisivat todellakin olla. Vanhojen teeseremoniatraditioiden yhdistäminen Suomen Lappiin ja tulevaisuuden vesipulasta kärsivään maailmaan on mielenkiintoista luettavaa. Meidän tällä hetkellä käyttämät laitteet ovat kirjassa entislaitteita, joiden käyttötarkoitusta ihmiset vain arvailevat, kun kylän muovihaudasta näitä kaivavat esiin. Yksi asia kirjassa jäi häiritsemään: cd-levyt. Itse ymmärsin lukemani niin, että cd-levyille oli äänitetty tietoja aikana, joka sijoittuu tästä meidän nykyhetkestä vielä eteenpäin tulevaisuuteen. Olisiko silloin vielä cd-levyt käytössä? Joka tapauksessa, Teemestarin kirja oli erittäin miellyttävä lukukokemus. Emmi Itärannan toinen kirja, Kudottujen kujien kaupunki on ilmestynyt juuri ja ehdottomasti haluan senkin lukea.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 10 (suositun kirjailijan ensimmäinen kirja - kyllä, lasken Emmi Itärannan jo suosituksi kirjailijaksi), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut), 13 (kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon - lasken Itärannan saamat palkinnot merkittäviksi, vaikkei hän Finlandia-palkintoa olekaan saanut) ja 42 (tulevaisuuteen sijoittuva kirja).

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

Parinkin ystäväni kanssa vaihdamme lukemiamme kirjoja, Tapaus Mao tuli tälläisenä vaihtarina. En ehkä olisi itse tätä valinnut kirjaston tai kirpparin hyllyltä, siksi on kiva, että ystävien kautta tulee luettavaksi kirjoja, joita ei muuten lukisi.

Tapaus Mao on dekkari ja juonen käänteet melko tyypillisiä dekkarin käänteitä: nuori nainen murhataan, tapausta selvittävä etsivä pahoinpidellään, rikkaat juonittelevat, johtolankoja kerätään. Epätyypilliseksi dekkariksi tämän tekee se, että kirja käsittelee paljon puhemies Maon elämää, niin julkista kuin yksityistäkin. Olen lukenut hyvin vähän mitään kiinalaista kirjallisuutta, siksi tämä kirja oli suorastaan eksoottinen ja antoi uutta tietoa niin Kulttuurivallankumouksesta kuin Kiinan nykytilanteesta. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä lukukokemus, joka dekkarimaisten nopeiden juonenkäänteiden lisäksi tarjosi myös kiinalaista runoutta runsaasti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut), 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta), 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari). 

P.S. Tälläkin kertaa etsin tietoa kirjailijasta vasta kirjan lukemisen jälkeen. Qiu Xiaolong on liittänyt päähenkilöön, Chen Cao-nimiseen rikospoliisiin, joitakin piirteitä itsestään: molemmat ovat tutkineet T.S.Eliotia, opiskelleet englantia ja kirjoittavat runoja.

Ostoslista tasan kolmen vuoden takaa

19.10.2012 olen löytänyt lähikaupastamme tämän ostoslistan :)

Ostoslista yli kolmen vuoden takaa

Vaihteeksi yksi ostoslista, kun tämän kuva löytyi yllättäen tiedostojen syövereistä :) Nyt pitääkin kuvata taas lisää ostoslistoja, koska edelleen on esittelemättä mm. yksi todellinen aarre.

15.8.2012 S-Market Nokia

Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Tämä on se toinen Anna-Leena Härkösen kirja, jonka sain viime toukokuun Siivouspäivä-tapahtumassa ystävältäni. Luin kirjat peräkkäin ja vaikka kepeän Takana puhumisen taidon jälkeen tämä oli raskaampaa luettavaa, niin nopeasti tämäkin tuli luettua.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Asta, joka on juuri eronnut väkivaltaisesta aviomiehestään. Astan puidessa avioliittoaan tulee monta kertaa mieleen, että miksi hän on suhteeseen alunperin jäänyt ja mennyt vielä naimisiin, jos mies on jo suhteen alussa kertonut lyömisen olevan hänen tapa näyttää tunteitaan. Onneksi Astan ex-aviomies esitetään karrikoituna sekopäänä, muutoin olisi ahdistanut se hahmo. Asta miettii myös hankalaa ja mutkikasta äitisuhdettaan. Hän haluaa olla äidilleen mieliksi, vaikka äiti on hankala ja vaativa. Vasta kirjan lopussa Asta uskaltautuu nousemaan äitiään vastaan. Itse asiassa kaikki kirjan hahmot ovat ainakin hieman karrikoituja ja se tekee kirjasta helpompaa luettavaa, kun voi ajatella, että onneksi kukaan ei tuollainen oikeasti ole. Vaikka voihan Astan äidin kaltaisia hirviömutseja ollakin olemassa ja ainakin niitä hirviömutsi-piirteitä löytyy helposti.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii ainoastaan kohtaan: 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut).

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Toukokuussa olin Siivouspäivä-tapahtumassa myymässä kahden ystäväni kanssa ja päivän mittaan tuli vaihdettua tavaraa myös keskenään. Sain molemmilta ystäviltäni Anna-Leena Härkösen kirjan :) Ensimmäisenä niistä luin tämän. Vasta jälkeenpäin selvisi, että Takana puhumisen taito on ollut Kirjan ja ruusun päivän (23.4) kylkiäiskirjana, vaikka se luki kirjan takakannessakin :) Eli sitä ei ole saanut kuin ostamalla tuona päivänä vähintään kymmenellä eurolla kirjoja kirjakaupasta.

Takana puhumisen taito sisältää lyhyitä kirjoituksia vakavammista aiheista kepeämpiin, parisuhteesta eroamisesta aurinkotuolin varaamiseen pyyhkeellä. Kertojana on nuoruusvuodet jo ohittanut nainen. Ehkä pitäisi sanoa keski-ikäinen, mutta kun samalla kategorisoisin itseni keski-ikäiseksi, niin en halua sitä sanaa käyttää :) Takana puhumisen taito uppoaa varmaan paremmin naisiin, mutta miehenikin kyllä lueskeli tätä ja kirja huvitti yhtä lailla häntä.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (kirja, jota ystäväni on suositellut) ja 49 (hauska kirja).

Randa Ghazy: Rauhaa!

Ostin tämän kirjan lomailupaikkakunnan kirpparilta, kun halvalla sai. Luin sitä parinkin eri lomapätkän aikana, mutta kun en saanut kirjaa siellä luettua, niin otin sen mukaan kotiin. Kotona aloitin sitten kirjan uudelleen alusta, kun en enää muistanut, mitä olin pitkin kesää lukenut. Kirja kertoo palestiinalaisnuorista loputtoman sodan keskellä. Sota vaikuttaa koko ajan taustalla, vaikka välillä kirja kertoo arkipäiväisistä asioista ja tärkeänä teemana on myös ystävyys. Kirja on kirjoitettu runollisesti, mutta on silti helppoa luettavaa. Synkistä aiheistaan huolimatta kirja ei myöskään ollut mielestäni masentava, vaan toiveikkuus säilyi ihan viimeisille riveille saakka, jotka ne tosin olivat synkät.

Vasta kirjan luettuani etsin lisätietoja siitä. Selvisi, että Randa Ghazy on italialainen ja kirjan kirjoittaessaan hän oli vasta 15-vuotias tyttö. Kirjaa lukiessani ajattelin kirjailijan koko ajan mieheksi, paljon vanhemmaksi ja sellaiseksi, jolla on omakohtaisia kokemuksia loputtomasta sodasta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 6 (kirjan nimi on yksi sana) ja 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle).

Giorgio Bassani: Ferraran puutarha

Jostain kirpparilta napattu kirja, jonka takakantta vilkaisin sen verran, että tiesin kirjan kertovan Italian juutalaisista toisen maailmansodan kynnyksellä. Luin Ferraran puutarhaa pitkin kesää pienissä pätkissä, aluksi ihan olosuhteiden pakosta, mutta sitten tykästyin kirjaan niin, että halusin vähän säästellä sitä. Kirjan kertoja on tavallisen juutalaisperheen poika, joka ihastuu ylempiluokkaisen juutalaisperheen tyttöön. Ferraran puutarha käsittelee ihmissuhteita, mutta niiden kautta myös politiikkaa ja kertoo paljon 30-luvun elämästä italialaisessa juutalaisyhteisössä ja sen ulkopuolellakin. Ferraran puutarha keskittyy aikaan ennen toista maailmansotaa. Odotin, että kirjan lopussa kerrottaisiin tarkemmin, miten päähenkilöille kävi sodan aikana, mutta tämä asia ohitetaan lähes kokonaan. Ylempiluokkainen perhe lähetettiin tuhottavaksi, kirjan kertoja jäi henkiin ja kertomaan heidän tarinaansa.

Pidin Ferraran puutarhasta todella paljon ja se jää kirjahyllyyni ainakin toistaiseksi, sillä haluan lukea sen toisenkin kerran. Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 2 (kirja, josta on tehty elokuva), 8 (kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle) ja 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä). Mahdollisesti tämä kirja voisi sopia pariin muuhunkin kohtaan, mutta kun en ole niistä varma, niin en merkkaa tätä kirjaa niihin.