Loma - vacation - semester

* I spend some days in Jyväskylä, met friends, did some shopping and relaxed. I had my camera whole time with me, but I took only this picture:

* Jag var några dagar Jyväskylä, träffade kompisar, shoppade lite och slappnade av. Jag hade min kamera hela tiden med, men tog bara den där foton ovanpå...
Just före min tåg avgick sysslade jag med graffiter och då tog en bild mera:

* Just before my train left I was busy with graffities and took one picture more. Yep, maybe there would have been more beautiful places also...

Lomailin siis pari päivää Keski-Suomessa. Tuli todettua, että Jyväskylä onkin ihan kiva kaupunki. Aikaisemmilla vierailuilla en ole oikein viihtynyt tai olen käynyt niin nopsaan etten ole ehtinyt kaupungille tallustelemaan. Tai sanonko rumasti, että seurakaan ei aina ole ollut parasta mahdollista ja siksi olen kehitellyt kummia ennakkoluuloja koko kaupunkia kohtaan. Rakas ystäväni muutti juuri Jyväskylään ja lähdin häntä tapaamaan. Kaupungilla käppäilin välillä ihan vain omassa hyvässä seurassani ja tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin käsityötapaamisessa. Lankashoppailut on esitelty toisaalla ja kirppareille en ehtinyt. En myöskään ehtinyt tälläkään kertaa Suomen käsityön museoon. Ensi kerralla sitten :)

* Guess what is this - Gissa vad är det här - Arvaa mitä tässä on :)

Lomanen oli kyllä rentouttava - tavallaan. Nämä kuvatkin ehkä osoittavat, että kovin aurinkoisella tuulella en ollut. Kaikenlaista kaunista tai hauskaa tai muuten mielenkiintoista kuvattavaa kyllä olisi ollut, mutta kamera pysyi kassissa. Oli rentouttavaa kuljeskella yksin melko vieraassa kaupungissa ja jutella hyvän ystävän kanssa viinilasin ääressä. Toisaalta taas junassa istuessa ja kaupungilla yksin tallustellessa ehti ajatella ihan liian paljon. Juuri ennen Jyväskylään lähtöä kuulin ikäviä uutisia ja ennen paluumatkaa taas valvoin yön pohtien Elämäni Miehiä. Kaiken lisäksi suorastaan inhoan juna-asemien lähdön tunnelmaa ja nyt vielä tihutti vettä Jyväskylästä lähtiessäni ja kaikki tuntui niin ankealta. Turkuun päästessäni jatkoin suoraan leffaan ja ystävän kanssa viettämään iltaa herkkujen ja skumpan kanssa. En uskaltanut pysähtyä ollenkaan, koska muuten olisin ulvonut yksin kotona. Kävimme katsomassa Jätä se-leffan, joka perustuu He's Just Not That into You-kirjaan, jonka olen lukenut juuri. Ihan kivaa tyttöhömppää tuo leffa ja kirja on aika opettavainen. Se on näköjään suomennettu "Jätä se - Älä tuhlaa aikaa vääriin miehiin". Toki kirjassa on ärsyttäviä juttuja, mutta vielä ärsyttävämpää on tunnistaa itsensä kirjan esimerkeistä.

Ja opinko mitään kirjasta tai leffasta?! No en... Leffan lopputekstien vielä rullatessa kaivoin kännykän kassista tarkistaakseni onko joku (mies) koittanut tavoittaa. Niistä miehistä, joilla puhelinnumeroni on, toivon yhteydenottoja vain kahdelta. Leffasta ja kirjasta (ja ihan omista kokemuksista) olisi pitänyt oppia, että näistäkin toinen on niin toivoton tapaus, että hänen perään ei kannattaisi haikailla. Eikä varmaan sen toisenkaan vuoksi kannattaisi kännykkäänsä tuijottaa.

Olen viime aikoina jumiutunut miettimään menneitä, Elämäni Suurta Rakkautta ja sitten niitä muita Elämäni Miehiä. Se Suuri Rakkaus on ja pysyy, vaikka välillä on unohtunut pitkäksikin aikaa. Aina hän vaan palaa elämääni tavalla tai toisella. Toisaalta on ihanaa, että joku on pysynyt mukana elämässäni sieltä teiniajoilta saakka. Toisaalta taas, helpommalla olisin joskus varmaan päässyt, jos olisin osannut poistaa hänet elämästäni. Hetkittäin ikävöin kaikkia muitakin Elämäni Miehiä. Kaikissa on jotain hyvää ja muistelemisen arvoista. Mutta muisteleminen tekee myös surulliseksi ja saa miettimään, että miksi ne suhteet ovat epäonnistuneet ja päätyneet eroon. Välillä mietin, että pitäisi jo luovuttaa ja tyytyä uraan katkerana vanhanapiikana, kun en tähän ikään mennessä ole saanut yhtäkään parisuhdetta onnistumaan. Tällä menolla pysynkin yksin, kun ei edes kiinnosta tutustua kehenkään silleen romanttisessa mielessä. Ajatuskin tutustumishöpinästä "no, mitäs sä teet työkses" tympii ja niin sanotun tarjonnan katsastaminen baarissa tai netissä lähinnä puistattaa. Jonkun tajunnanräjäyttävän ihanan prinssin pitäisi tulla kotoa noutamaan ja taikoa vielä kaikki menneet pois mielestäni. Tai sitten pitäisi ihan itse osata lopettaa menneiden haikailu. Mutta kun... aivan liikaa tunteita on kiinni niissä menneissä.

*************

Puuh, tuon viimeisen pätkän kirjoittaminen on kestänyt varmaan monta tuntia, koska ajatusten muotoileminen jotenkin järkeviksi tuntuu nyt niin vaikealta. Välillä ajattelin, etten sitä edes julkaise, kun ei se sovi blogini viime aikaiseen hömppäjutusteluun vaatteista yms. Mutta menköön nyt, vaikka sitten todisteena, että osaan kirjoittaa vielä muustakin kuin kirpparivaatteista :)

**************

Koko päivän on päässä soinut Ressu Redfordin Puolet sydäntäni -biisi, jota ei valitettavasti löydy netistä, mutta sen sanat sentään löytyy. Tuota etsiessäni törmäsin kuitenkin Ressun Aivan sama -biisiin, jota en muista ennen kuulleeni ja se kolahti nyt. Sopii niin hyvin viimeisimpään suhteeseen... Uusi tuttavuus Ressun biiseistä on myös Rakastuin ja sokaistuin, josta siitäkin löysin vain sanat.

"Mun sydän saa
susta vielä kauan maksaa.

Mä en saa
ilmaiseksi muistojani,
elät joka solussani."