Äni Jaatinen: My Rosy Road

Kävin lainaamassa kirjastosta joitakin kirjoja ihan vain sen takia, että sopivat lukuhaasteen eri kohtiin. Mitään suurempaa suunnitelmaa ei ollut, mutta esimerkiksi tämän kirjan lainasin sen vuoksi, että sopii kohtaan "3. kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota en yleensä lue". Luen sarjakuvakirjoja todella harvoin, joten marssin kirjaston sarjakuvaosastolle ja nappasin mukaan ensimmäisen sarjakuvakirjan, joka vaikutti kiinnostavalta.

My Rosy Road kertoo tekijänsä tarinan, millaista nuoren naisen elämä oli ennen vakavaa sairautta, miten hän selvisi sairaudesta ja miten se muutti hänen elämänsä. En ole ennen lukenut näin henkilökohtaista ja tositapahtumiin perustuvaa sarjakuvakirjaa. My Rose Road oli hyvä valinta edustajaksi kirjallisuuden lajista, mitä en yleensä lue, koska se ei ollut mielestäni ihan perinteinen sarjakuva ja sai ajattelemaan, että ehkä noita sarjiksia voisi lukea useamminkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 3 (sellainen kirjallisuuden laji, jota en yleensä lue), 4 (kirjailijan ainoa teos), 18 (eurooppalainen kirjailija), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 37 (pienkustantamon julkaisu) ja 47 (kirjassa on alle 100 sivua).

Tuula Saarikoski: Armi Ratia - legenda jo eläessään

Löysin tämän kirjan omasta kirjahyllystäni! Olen ostanut tämän joskus kirjaston poistomyynnistä, mutta siitä saattaa olla jo vaikka parikymmentä vuotta :) En muista lukeneeni kirjaa koskaan aikaisemmin, mutta nyt sain sen luettua. Kirjassa on paljon kuvia ja teksti on isoa, joten se oli nopeasti luettu. Aihe sinänsä on kiinnostava, mutta kirjoitustyylistä en erityisemmin pitänyt. Lyhyempinä teksteinä tyyli varmasti toimii, mutta kokonaisena kirjana se oli jotenkin raskaslukuista. Kiinnostava kirja kuitenkin ja kannatti lukea.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin) ja 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä).

Mika Kulju: Raatteen tie

Lapseni oli lainannut tämän toiselta papaltaan ja edelleen minä lainasin sen lapseltani :) Olen vasta lapseni historia-innostuksen myötä kiinnostunut historiasta ja koska hän on erityisen kiinnostunut Suomen sotahistoriasta, niin minunkin on pitänyt perehtyä siihen. Nykyisin kyllä luen näitä ihan mielelläni, ei todellakaan ole mitään pakkopullaa. Vuosia on suunniteltu, että joskus käydään Raatteen tien taistelu- ja muistopaikoilla, joten hyvä oli tutustua niihin tapahtumiin tämän kirjan muodossa. Pidän historiaa käsittelevistä kirjoista, joissa suurten tapahtumien lomaan kerrotaan pienistä yksityiskohdista ja yksittäisistä ihmisistä. Tässäkin kirjassa oli pieniä yksityiskohtia, mutta välillä ne tuntuivat enemmän irrallisilta luetteloilta eivätkä "uponneet" tarinaan. Tarinoita kerrottiin myös yksi kerrallaan eivätkä ne edenneet useampi rinnakkain yhtä aikaa. Itseäni tämä hieman häiritsi, kun aina palattiin ajassa päivä-pari taaksepäin. Kokonaisuuteena kirja kuitenkin oli hyvä ja siinä oli paljon tietoa tarinallisessa muodossa.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (alle 18-vuotiaan suosittelema kirja), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Tammikuun tavarat

En asettanut tälle vuodelle niin suuria tavarapoistotavoitteita kuin viime vuodelle. Hetken aikaa se harmitti, kun tammikuun alussa tuntui, että tavaraa lähtee reippaaseen tahtiin nurkista pois. Toki sitä tavaraa myös tuli varastoon ja suurin osa tulleesta tavarasta on yllä olevassa kuvassa. Sain yhteensä 40 lankakerää, osa täysinäisia ja osa vajaita. Ainoa ostos, jonka itse tein, oli punainen paljettirusetti miehelleni :) Ajattelin, että se on sopiva asuste niin tuleviin jouluihin kuin Euroviisu-juhlintaan.

Nurkista poistui enimmäkseen lankakeriä, mutta myös joitakin kirjoja, vaatteita ja hyvin sekalaista tavaraa ikivanhasta kansiosta yhtä vanhaan tekonahkapussukkaan. Kaiken kaikkiaan poistoja oli 51 kappaletta eli sain nollattua tulleet tavarat ja vähän ylikin. Lisäksi lähti parikin muovikassillista tavaraa, jotka ovat odottaneet sopivaa kohdetta viime vuodesta saakka. Nämä olin kuitenkin jo laskenut viime vuonna poistoihin, mutta ne eivät olleet vielä poistuneet asunnostani :) Olen koittanut pitää sellaista periaatetta, että joka viikko pitää saada konkreettisesti jotakin pois nurkista. Helposti noita poistettuja, mutta kohdetta odottavia kertyy nurkkiin ja ne vievät ainakin itseltäni intoa kodin raivaamiseen.

Célestine Vaite: Tahitin kukka

Aloitin jo viime vuonna kerran tämän lukemisen, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Kun taas oli hetki, ettei ollut mitään luettavaa, niin tartuin tähän ja luinkin Tahitin kukan melko nopsaan tahtiin. Kirjan pääosassa on vähän päälle nelikymppinen pariskunta, jonka elämä mullistuu, kun heidän ovelleen tuodaan lapsenlapsi, josta he eivät tienneet mitään. Lapsenlapsen hoito saa pariskunnan taas lähentymään toisiaan, mutta samalla se saa pariskunnan naisen miettimään entistä enemmän tuntematonta isäänsä. Kirja oli mielenkiintoinen kurkistus tahitilaiseen elämään, josta en tiedä mitään. Osa asioista hämmästytti, osa hieman kiukutti ja osa oli vain mielenkiintoisia. Loppujen lopuksi ihan harmitti, että kirja loppui.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjan kannessa on ihmiskasvot), 2 (kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 6 (rakkausromaani), 10 (rodullistetun kirjailijan kirjoittama), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 20 (kirja käsittelee minulle vierasta kulttuuria) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Peter Englund: Pultava

Mieheni sai tämän kirjan joululahjaksi ja heti, kun hän oli sen lukenut, niin minä tartuin siihen ja seuraavaksi tämä siirtyy lapseni luettavaksi :) Me tykkäämme historiaa käsittelevistä kirjoista ja itse pidän erityisesti niistä, joissa suurten tapahtumien lisäksi on pieniä yksityiskohtia ja yksittäisten ihmisten tarinoita. Näitä oli tässä kirjassa tarjolla runsaasti. Pultava on kirjailijan ensimmäinen teos ja hän kirjoitti sitä samaan aikaan väitöskirjansa kanssa (Uhattu talo), joka ilmestyi vuotta myöhemmin. Suurin osa kirjasta käsittelee yksittäista taistelua, mutta jonkin verran kerrotaan tapahtumista sitä ennen ja sen jälkeen. Pultavan taistelu on nimenä tuttu, koska suosikkibändini on tehnyt siitä biisin :) En kuitenkaan tiennyt taistelusta paljon tuota musiikkivideota enempää, joten kirjassa oli paljon uutta asiaa. En myöskään ollut aikaisemmin tutustunut silloiseen sodankäyntiin ja yllättävä asia oli mm. se, että varsinkin upseereilla saattoi olla perhettä tai palveluskuntaa mukana sodassa. Paljon muutakin opin ja kirja oli varsin mielenkiintoinen. Koska asia oli vieras, niin alkuun oli hieman vaikea päästä kirjaan mukaan, mutta sitten sen lukeminen eteni nopeasti. Vaikka yksityiskohtia oli paljon, niin ne oli kerrottu hyvin osana tarinaa eivätkä tuntuneet luettelolta irrallisia asioita, mikä joskus vaivaa samantyyppisiä kirjoja.

Lukuhaasteessa Pultava sopii kohtiin: 1 (kannessa ihmiskasvot), 18 (eurooppalainen kirjailija), 20 (käsittelee minulle vierasta kulttuuria - 1700-luvun alun Ruotsi ja varsinkin sen armeija on minulle vieraita ja mielestäni armeijassa on ollut ihan oma kulttuurinsa silloin), 25 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa) ja 37 (pienkustantamon julkaisu).

Viime vuoden tavararaivaus - joka meni pahasti pieleen

Viime vuoden alussa päätin tavoitella yhden tavaran poistamista joka päivä ja lisäksi piti "nollata" kaikki kotiin vuoden aikana tulevat tavarat. Tämä taisi tuntua liian helpolta, koska päätin, että myös kaikki joululahjaksi tulleet ja juuri ennen vuodenvaihdetta itse hankitut tavarat piti nollata. Ilman joululahjojen nollaamista olisin päässyt edes vähän kauniimpiin lukemiin, mutta nyt päädyin tulokseen, että tavaramääräni kasvoi yli yhdellä tavaralla joka päivä.

TAVARAMÄÄRÄ VUODEN LOPUSSA + 414

Viime vuoden alussa olen vielä reippaasti kuvannut kaikki hankinnat. Valitettavasti täytyy todeta, että nuo itselleni ostamat farkut kestivät puoli vuotta. Ensin kangas repesi toisesta lahkeesta ja kun se oli paikattu, niin toinenkin lahja hajosi. Ei siis kovin hyvä ostos ja nyt kaapissa on taas yhdet housut lisää, joita periaatteessa voi käyttää, mutta ei ne jalassa mihin tahansa kuitenkaan viitsi mennä. Vaikka nuo farkut on siististi paikattu, niin nyt mietin joka kerta, että jos niiden kangas taas repeää uudesta kohdasta ja sitten olen jossain julkisella paikalla rikkinäisissä housuissa. Tälläiset ostokset harmittaa suunnattomasti. Kun kerrankin löydän sopivat housut sopivaan hintaan, niin ne ovatkin niin huonolaatuiset, että kestävät vain puoli vuotta. Toki olen paljon kotona ja muutoin tilanteissa, joissa ei tarvita niin edustavia vaatteita, mutta yhdet siistimmät farkut olisi silti tarpeelliset. Viime vuosi kun oli muutoinkin ankara siistimmille housuilleni. Kesän auringonpaiste haalisti kahdet mustat housuni! Enpä muista, koska olisin vastaavasta ongelmasta kärsinyt, että aurinko haalistaa mustia vaatteita. Mustat vaatteet saa onneksi värjättyä uudelleen mustiksi. Viime vuoden aikana uusia vaatteita tuli kaappiini yllättävän paljon. Sain pitkästä aikaa ommeltua jotakin itselleni ja kirppareilta löytyi vaatteita melko hyvin. Joitain vaatteita ostin kaupastakin ja niistä jopa muutama oli erittäin hyviä ostoksia. Vaatekaappi on se, joka on itselleni yleensä helpoin raivattava. Raivasin viime vuoden lopulla ja tämän kevään aikana vaatekaappiani vieläkin innokkaammin, kun opiskelin pukeutumisneuvojaksi ja opin samalla, mitä itselleni sopimattomia vaatteita kaapissani olen pitänyt. Vaatekaapin raivaaminen on helpoimpia hommia kodin raivaamisessa ja varmaan pian taas käyn vaatekaappini läpi. Joka kerta sieltä löytyy jotain poistettavaa, vaikka mielestäni melko harkiten vaatteita hankin eikä virhehankintoja enää kovin usein tule. Muualla kodissa olisi kuitenkin paljon enemmän poistettavaa ja jonkinmoinen suunnitelma tässä pitäisi tehdä, että missä järjestyksessä kaappeja alan koluamaan. Jostain syystä haluaisin siivota kaappeja aina syksyllä, mutta silloin on yleensä vielä ulkona nätti ilma enkä malta pysyä sisällä kaappeja tonkimassa. Ehkä koitan siis jo nyt alkuvuodesta innostua raivaamisesta. Tähän vuoteen lähden vähän erilaisilla tavaran vähentämis- ja raivaussuunnitelmilla kuin viime vuoteen. Toivottavasti tänä vuonna suunnitelmani toimii paremmin. Jospa pystyn "nollaamaan" kaikki kotiin tulleet tavarat ja poistamaan lankavarastostani kerän päivässä, niin olen hyvin tyytyväinen. Jos onnistun poistamaan muuta tavaraa kuin lankakeriä enemmän kuin uutta tulee tilalle, niin olen ihan valtavan tyytyväinen. Viime vuodelta jäi niin paljon poistettavaa, että sille pitäisi jotain tehdä...