Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Kuulin tästä kirjasta jo ennen sen julkaisua, olin lukenut useamman arvostelun kirjasta ja myös useamman kirjailijasta tehdyn haastattelun. Silti suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti tähän kirjaan enkä ollut suunnitellut sen lukemista. Mutta kun kirja sopivasti tuli eteen mökkiloman aikana, niin tartuin siihen. Ja yllätyin positiivisesti :) Olin ennakkoluuloisena ajatellut, että kirja on jotain maailmanparannus-diipadaapaa ja rahaa käyttävien ihmisten paheksuntaa. Mutta kirja sisälsikin mielenkiintoisia tarinoita maailmalta ja käytännöllisiä vinkkejä, miten voi säästää rahaa. Kirja on jaettu aihealueisiin, mm. matkustaminen, ruoka ja vaatteet. Jokaisesta aihealueesta on siihen liittyvä tarina ja sitten vinkkejä, miten voit kyseisessä aiheessa säästää vähän rahaa, paljon rahaa tai saada sen kokonaan ilman rahaa. Hämmästyksekseni huomasin, että minähän olen toteuttanut vinkeistä useampaa enkä välttämättä edes sitä kevyintä versiota :) Monessa aiheessa vähintäänkin taustalla on pohdintaa, kuinka paljon tavaraa ihmisen tarvitsee omistaa. Sekin oli mielestäni mielenkiintoista pohdintaa, kun tämän loputtoman tavaranvähennysprojektin parissa puuhastelen. Ehdottoman positiivinen lukukokemus siis. Vaikka tämä on opaskirja rahattomaan elämään, niin mielestäni varsinaiset ohjeet ja opastukset eivät olleet se pääasia, vaan mielenkiintoiset tarinat ja niihin liittyvät pohdinnat, miten asiaa voisi toteuttaa eri tavoin.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (vuonna 2015 julkaistu kirja), 14 (tositapahtumiin pohjautuva kirja) ja 33 (elämäntaito- tai self-helf-kirja).

Carl Hiaasen: Vihreä kuolema

Jostain kirpparilta napattu kirja, jonka ostin ihan sen takia, että tykkäsin ensimmäisestä Hiaasenin kirjasta, jonka luin. Vihreä kuolema ei tuottanut pettymystä ja nyt kahden luetun kirjan jälkeen voin todeta, että tykkään Hiaasenin kirjoista. Vihreä kuolema on Hiaasenin ensimmäinen teos. Dekkarihan tämä on, karrikoidut henkilöhahmot ovat hauskoja ja taustalla on kuitenkin vakava luonnonsuojeluteema, joka toistuu Hiaasenin kirjoissa. Kirja alkaa keski-ikäisen turistimiehen katoamisella Miamissa, johon ei kiinnitetä erityisempää huomiota. Seuraavaksi löytyy kauppakamarin jäsen murhattuna, joka onkin jo isompi uutinen. Katoamisia ja ruumiita tulee enemmän, mikä on huono juttu kesken turistikauden. Tekijäksi ilmoittautuu Joulukuun yöt -niminen ryhmä, jonka tavoitteena on tyhjentää Florida turisteista, jotka uhkaavat sen luontoa.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 10 (suositun kirjailijan ensimmäinen kirja), 30 (kirjan nimessä on väri), 49 (hauska kirja), 50 (kirja kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari). Kohtaa numero 48 (kirja kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista) en vieläkään oikein voi rastia, vaikka Vihreässä kuolemassa on yksi seminoli-intiaani tärkeässä osassa.

Cathy Kelly: The Honey Queen

Tämän kirjan lukemisen aloitin viime vuoden puolella. Kirja eteni kuitenkin hitaasti, koska luin sitä vain "kakkoskodissa" ollessani iltaisin ja nukahdin yleensä parin sivun jälkeen :) The Honey Queen ei kuitenkaan ole erityisen unettava kirja, siinä tapahtuu paljon ja seurataan useita eri henkilöhahmoja. Eniten tilaa saa Lillie, joka miehensä kuoleman jälkeen matkustaa kotimaastaan Australiasta Irlantiin tutustuakseen velipuoleensa, jota ei ole koskaan tavannut. Lillien kanssa samaan aikaan paikkakunnalle saapuu Peggy, joka perustuu sinne lankakaupan. Välillä tapahtumia seurataan myös Lillien velipuolen vaimon näkövinkkelistä. The Honey Queen on romanttinen kirja, mutta siinä on paljon muutakin. Romantiikkaa käsitellään laajalla skaalalla, teinitytön ensirakkaudesta vanhan avioparin hiipuneisiin tunteisiin. Loppujen lopuksi pidin kirjasta paljon.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 40 (kirja, jonka lukeminen on jäänyt kesken) ja 45 (yli 500 sivua).

Cecilia Ahern: P.S. Rakastan sinua

Omassa kirjassani ei ole kansipapereita tallella, joten nappasin kuvan kannesta, ja englanninkielisestä sellaisesta, tuolta: http://www.amazon.com/PS-Love-You-Cecelia-Ahern/dp/0786890932

Tämä kirja löytyi kirpparilta jo joskus viime vuoden puolella. Koska siinä ei ollut kansipapereita tallella, en oikein tiennyt mitä odottaa. Ainakin yhden Cecilia Ahernin kirjan olen lukenut aikaisemmin ja se oli mielestäni ihan kiva, muttei mitenkään erityinen. P.S. Rakastan sinua -kirjan päähenkilö Holly on nuori leski. Hänen edesmennyt miehensä jätti hänelle kymmenen kirjettä, joista Holly saa avata yhden kerrallaan joka kuukautena. Kirjeet johdattavat Hollyn läpi vaikean ja surullisen ajan ja saavat hänet taas tarttumaan elämästä kiinni. Synkästä pohjavireestä huolimatta tämä kirja on melkoisen kevyttä hömppää. Osa henkilöhahmoista on hieman liian karrikoituja, mutta niin kai hömppäkirjassa pitääkin olla. Juoni on suurimmalta osalta ennalta arvattavissa, mutta yhden yllätyksen se minulle tarjosi :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjasta on tehty elokuva), 4 (kirjailija oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin), 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle) ja 10 (suositun kirjailijan ensimmäinen kirja).

Heikki Pohjanpää: Breitenfeldistä Lappeenrantaan

Matkalla juhannuksen viettoon pysähdyimme muutamaksi tunniksi Lappeenrantaan ja ehdimme käydä muun muassa Ratsuväkimuseossa, Sieltä miesystäväni osti tämän kirjan, jonka me molemmat sitten luimme loman aikana :) Kirja kertoo Suomen ratsuväen historiasta ja vaikka siinä vilisee paljon vuosilukuja, niin se oli yllättävänkin miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Toki kirjan lukemisessa auttoi, että ensin oli käynyt Ratsuväkimuseossa ja ainakin osa kirjassa kerrotuista asioista oli tuttuja.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jonka teoksia en ole lukenut aikaisemmin - Pohjanpää on kirjoittanut tämän lisäksi ainakin yhden toisen kirjan), 9 (tietokirja), 14 (tositapahtumiin perustuva kirja) ja 23 (kirja, jonka voi lukea päivässä).

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3

Useamman hömppäkirjan jälkeen päätin tarttua kirjaan tai paremminkin kirjasarjaan, joka etukäteen vaikutti lukuhaasteen haastavimmalta kohdalta: Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Kirjasarja löytyi vanhempieni kirjahyllystä ja nappasin ensin vain ekan osan mukaani.

Ensimmäisen osan luin maaliskuussa ja ennakkoluuloistani huolimatta sen lukeminen sujui suht nopsaan ja helposti. Hömppäkirjojen jälkeen meni hetki ennenkuin pääsin mukaan hieman viipyilevämpään kerrontaan ja myös murreilmaisuihin piti hieman totutella. Pitkiä poliittisia puheita en ihan sanatarkasti jaksanut lukea, mutta muutoin en hyppinyt lauseiden yli :)

Toisen osan luin huhtikuussa ja senkin melko nopeasti. Kirjailijan kieli oli jo tuttua eikä murrettakaan enää tarvinnut ihmetellä. Toisessa osassa myös tapahtuu paljon, joten se on mukaansatempaavampi kuin ensimmäinen osa. Päällimmäiseksi ajatukseksi tästä kirjasta jäi,  että miksi se Koskelan Akseli säilyi hengissä, vaikka hänen läheisensä kuolivat Suomen sisällissodassa. Toinen ajatus oli, että pitääpä lukea lisää Suomen sisällissodasta, koska en siitä oikeastaan mitään tiedä. Kouluaikoina tämä taidettiin sivuuttaan historian tunneilla ja ainoa muistikuvani on keskustelut, että millä nimellä sodasta pitäisi puhua. Sisällissota ei silloisten historianopettajieni mielestä ollut sopiva sana ja ainoa korrekti ilmaus oli "vuoden 1918 tapahtumat". Mutta minä asuinkin Tampereen nurkilla ja lukioni kävin Tampereella 90-luvun alkupuolella, aihe taisi olla siellä silloin vielä hankala.

Kolmannen osan luin toukokuun alussa muutamassa päivässä. Kuten toisessakin osassa, tässä tapahtui paljon ja se innosti lukemaan kirjan nopeaan tahtiin. Nämä historian tapahtumat olivat jo tutumpia ja muutoinkin kirjassa on sitä maailmaa, joka on vanhempien ja isovanhempien jutuista tuttu. Epäreiluiltahan kirjan monet juonenkäänteet tuntuivat, mutta ehkä se juuri siksi vaikuttaakin niin aidolta. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen, että sain tämän kirjasarjan luettua ja yllätyin iloisesti, että vielä pidinkin siitä. Seuraavaksi sitten ehkä Linnan muuta tuotantoa :)

Lukuhaasteen kohdat: 1 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 2 (kirjasta on tehty elokuva), 13 (merkittävä kirjallisuuspalkinto = kolmas osa sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1963), 14 (tositapahtumiin pohjautuva), 15 (kirja, jonka lukemista olen harkinnut pitkään), 26-28 (trilogia) ja 45 (kirjassa on yli 500 sivua, osat 1 ja 2).

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Tämä on vasta toinen lukuhaastetta varten kirjastosta lainaamani kirja. Alunperin piti lainata ihan eri Adichien kirja, mutta kun sitä ei ollut pikkukaupungin kirjastossa sillä hetkellä, niin lainasin tämän. Mielessä oli useampikin lukuhaasteen kohta, johon tämä sopii.
Adichien teoksista olen lukenut muutaman aikaisemmin ja tykännyt niistä kovasti. Huominen on liian kaukana oli taattua laatua, kieli on kaunista ja kuvailevaa. Kirja sisältää kaksitoista novellia, jotka kertovat nigerialaisista niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin, yleensä Yhdysvalloissa. Useimmiten kertojana on (nuori) nainen, mutta yhdessä eläkkeellä jäänyt matematiikan professori, joka on mies ja toisessa kertoja katselee tapahtumia ulkopuolelta. Oikeastaan kaikissa novelleissa on mukana jonkinlainen ristiriita, esimerkiksi uusien ja vanhojen tapojen tai köyhien ja rikkaiden välillä.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin 7 (novellikokoelma), 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 11 (suosikkikirjailijani kirja, jota en ole ennen lukenut) ja 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta).