Kesäkuun 2012 ostoslistat

Kesäkuun 9. päivä vuonna 2012 olen tehnyt todellisen löydön Nokian Citymarketista: 3 listaa kerralla! Hämärä muistikuva on, että nämä oli kerätty siististi kasaan jonnekin ostoskorien lähistölle. Mistään roskiksesta tuskin näitä olen penkonut :)

Ensimmäisen lapun ensimmäisellä puolella on remonttitarvikkeita...

 ja toisella puolella sitten ruokakaupan ostokset

 Toisen lapun eka puoli on täynnä ostettavaa, mutta...

 ...limsa siihen ei mahtunut :)

Kolmas lappu on mielenkiintoisin :) Luen tuon toisen rivin uudestaan ja uudestaan "aprillimaustetta" :D Salaattisoussi on myös jännä, onko se salaatinkastike vai jotain ihan muuta?!

Ostoslista vuodelta 2011

Arkistoistani löytyi vielä yksi ostoslista vuodelta 2011. Tämän olen löytänyt Nokian Citymarketista 6.6.2011. En muistaakseni aikaisemmin ole löytänyt listaa, joka kehottaisi ostamaan ruokaa sen enempää sitä erittelemättä. Tokihan tämä jättää tilaa luovuudelle tai päätöksen voi tehdä kaupassa olevien tarjousten perusteella :)

En ole aikoihin kirjoittanut mitään ostoslistojen keräämisestä, vaikka niitä edelleen mukaani poimin aina kun sellaisen näen. Viime aikoina tai paremminkin vuosina en ole ollut ollenkaan niin huolellinen listojen kanssa kuin alkuun. Läheskään kaikkiin en enää ole kirjoittanut, että mistä ja koska olen ne löytänyt. Koitan parantaa tapani tässäkin asiassa :) Facebookissa on Löydetyt kauppalaput -ryhmä, jota kyllä seuraan, mutta itse en ole sinne löytämiäni lappuja postannut. Siellä on aina välillä keskustelua tämän harrastuksen järkevyydestä :) On kommentoitu, että miksi kerätä roskia ja kivien kerääminenkin olisi järkevämpää. Samaa olen kuullut joiltakin omilta kavereiltani. Toisaalta historioitsijaystäväni totesi, että joskus nämäkin kauppalaput voivat olla jollekin tärkeää tutkimusmateriaalia. Hän itse tutki 1700-luvun tilikirjoja ja siinä sivussa ostoksia väitöskirjaansa varten :)

Carl Hiaasen: Koirankuria

Sain tämän kirjan kierrätysryhmän kautta. Samalla sain monta muutakin kirjaa, joten nyt on ainakin hetkeki luettavaa. Hiaasen oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, mutta tykästyin häneen tämän yhden kirjan perusteella. Koirankuria-kirjassa on kaksi päähenkilöä: lobbari Palmer Stoat ja luontoaktivisti Twilly. Twilly näkee sattumalta, miten Stoat heittää roskia autostaan, lähtee seuraamaan tätä ja päättää kostaa tälle roskaamisen. Tarinan edetessä tutuksi tulee myös Palmerin koira ja vaimo, Floridan kuvernööri ja hänen erikoinen edeltäjänsä, rahanahneet rakennusurakoitsijat, yksi palkkamurhaaja ja aidatulla alueella "villieläinten" ampumasafareja järjestävät tyypit. Kirjassa on dekkarimaisia piirteitä, mutta esiin pääsee myös vihreät arvot, politiikan kiemurat ja lahjonta. Hauskaa luettavaa!

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jota en ole lukenut aikaisemmin), 5 (kirjan henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä), 6 (kirjan nimi on yksi sana), 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 49 (hauska kirja), 50 (kirja eri sukupuolta olevasta henkilöstä kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari).

Antoni Gronowicz: Garbo

Sainpas luettua! Olin ostanut tämän kirjan viime syksynä kirpparilta ihan vain kannen perusteella. Silloin riitti arvio, että eiköhän tämä Greta Garbosta kerro ja kun en ole hänestä ennen lukenut, niin luetaan nyt. Ensimmäisten sivujen perusteella meinasin jo luovuttaa, kun kirjan kirjoittaja kertoi itsestään ja mistä tunsi Greta Garbon. Ja mitä oli tämän kanssa tehnyt... Jatkoin kuitenkin lukemista ja hetken aikaa kirja vaikutti ihan hyvältä. Kyllähän tässä Greta Garbon elämästä kerrotaan ja hänen erikoinen persoonansa tulee esiin. Mutta kirjailija on kovin kiinnostunut Garbon seksuaalisuudesta ja kirjoittaa siitä mielestäni vähän liiankin kanssa. Avoimeksi jää, että onko kirjailija oikeasti ollut missään tekemisissä Greta Garbon kanssa vai onko hän vain koonnut hyvän tarinan muualta kuulemistaan jutuista. Greta Garbo kiisti olleensa missään tekemisissä kirjailijan kanssa. Garbo ja hänen kuolinpesänsä eivät myöskään ole antaneet suostumusta kirjan julkaisuun. Tai näin ainakin kirjan alkulehdellä kerrotaan. Kovin vakavasti tähän kirjaan ja sen todenperäisyyteen en siis voi suhtautua. Kuitenkin se herätti kiinnostuksen lukea lisää Garbosta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjan nimi on yksi sana), 14 (tositapahtumiin perustuva), 20 (pelkän kannen mukaan valittu), 22 (muistelmateos tai elämänkerta) ja tämä sopii myös kohtaan 44 (kirja, jonka lukeminen nolottaa). Sen verran tirkistelyn tuntua tässä kirjassa oli, että ihan nolotti.

Ilkka Mattila: Eläkeläiset - Suuri suomalainen juopottelukirja

Omasta kirjahyllystä löytyi tämä kirja, koska miesystäväni on sen sinne tuonut. Olen jo kerran aikaisemmin kirjaa lukenut, mutta en muista, luinko sen silloin kokonaan. Kun taas sattui tilanne, ettei ole mitään kivaa luettavaa, niin nappasin tämän luettavakseni.

Kirjassa on tarinoita Eläkeläiset-yhtyeestä vuosien varrelta, 90-luvun alusta vuoteen 2000 saakka. Enimmäkseen suoria lainauksia soittajien kertomasta, mutta jonkin verran kirjan toimittanut Ilkka Mattila on kirjoittanut myös tarinoiden taustoista. Ääneen pääsee myös keikkajärjestäjät ja joitakin lainauksia Eläkeläisista kirjoitetuista lehtijutuistakin löytyy. 

Takakannessa mainitaan, että tämä ei ole historiikki, vaan tosiaan kokoelma tarinoita. Osa ehkä hieman väritettyinäkin :) Itse ainakin luin tätä hauskana viihteenä ja koska kirjaa lukiessa nauroin monta kertaa ääneen, niin tämä sopii lukuhaasteen kohtaan 49 = hauska kirja. Lisäksi tämä sopii kohtiin 12 (ystävän suosittelema), 14 (tositapahtumiin perustuva) ja 22 (muistelmateos, koska kyllähän tässä menneitä muistellaan) ja 40 (kirja, joka on jäänyt kesken). 

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Ehdin kerrankin ensimmäisenä varaamaan kasan kirjoja, jotka olivat tyrkyllä Facebookin Roskalava Turku -ryhmässä. Iso kasa kirjoja ilmaiseksi ja tämä oli niiden joukossa. Otin sen luettavakseni samana iltana, kun olin kirjat hakenut.
Kirjassa on kaksi päähenkilöä, Olivia ja Miia. Olivia on Australiassa syntynyt, Uudessa Seelannissa varttunut skotlantilaisen isän ja polynesialaisen äidin tytär. Kirjavasta taustastaan huolimatta Olivia on omasta mielestään ensisijaisesti englantilainen, koska on asunut maassa kauan. Hän myös haluaa salata taustansa, koska on lapsuudessaan kokenut rasismia. Olivia on ollut naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja heidän poikansa, Matthew haluaa tutustua myös isänsä synnyinmaahan ja etsiä sukulaisiaan, joihin perhe ei ole koskaan pitänyt yhteyttä. Matthew eli Matti päätyy lavastajaksi suomalaiseen elokuvaprojektiin, jossa tapaa tuotantoassistenttina toimivan Miian.
Toisen taivaan alla käsittelee laajasti eri taustoista olevia pareja ja sellaiseksi aikovia. Rasismi ja ennakkoluulot ovat tarinassa mukana, mutta pysyvät enemmän taustalla. Olivia muistelee lapsena kokemaansa rotusyrjintää, mutta omaa silti syrjiviä ajatuksia itsekin. Olivia on ajatustensa kanssa välillä suorastaan raivostuttava henkilöhahmo, vaikka hänen ajatusmaailmaa voi ymmärtääkin. Vaikka Miia on toinen päähenkilö, jonka kertoman kautta tarina etenee, niin hän kuitenkin jää Olivian ja Matin tarinoiden varjoon. Matin elämäntarinaa kerrotaan Miian kautta. Toki Miian menneisyydestä kerrotaan myös, mutta se jää jotenkin irralliseksi tarinan kannalta.
Melkein harmitti, kun kirja loppui. Mielenkiintoisista henkilöhahmoista ja heidän jo kuolleista sukulaisistaan olisin lukenut mielelläni enemmänkin :) En ole aikaisemmin lukenut Virpi Hämeen-Anttilan kirjoja, mutta tämän jälkeen kiinnostaa hänen muukin tuotanto.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 1 eli kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin. Jos kovin löyhästi tulkitsisin haasteen sääntöjä, niin tämä sopisi myös kohtaan 48 eli kirjaksi, jossa kerrotaan jostakin alkuperäiskansasta. Aboriginaalit mainitaan Olivian lapsuudesta kerrottaessa, mutta en silti laske tätä kirjaa sopivaksi tuohon haasteen  kohtaan.

Annie Hawes: Calabrian perintö

Kirpparilta napattu kirja, jonka luin loppuvuodesta, mutta unohdin kirjoittaa siitä. Hieman outoa, että unohdin, koska tykkäsin tästä kirjasta. Tämä on Englannista Italiaan muuttaneen kirjoittajan kolmas romaani ja nyt mieli tekisi lukea ne muutkin hänen teoksensa.
Pohjois-Italiaan asettunut Annie lähtee tutustumaan miesystävänsä kotiseutuun eteläiseen Calabriaan. Jos asuinseudulla Liguriassa on ollut ihmeteltävää tavoissa ja ihmisissä, niin vielä enemmän hämmästystä aiheuttaa elämänmeno Calabriassa. Kallioon louhitun apukeittiön reunalla virtaa puro, talon ainoaan kylpyhuoneeseen pitää kulkea yhden makuuhuoneen läpi ja talosta löytyy huone, jonka lattia on niin täynnä saksanpähkinöitä, että niissä täytyy kahlata. Vanhat uskomukset ja tavat sekoittuvat korruptioon. Calabrian historiaa ja vanhoja uskomuksia esitetään suorastaan hengästyttävään tahtiin. Välillä tuli olo, että kirjaan on yritetty mahduttaa mahdollisimman paljon asiaa ja joitakin juttuja olisi ehkä voinut avata vähän tarkemmin eikä kiirehtiä seuraavaan. Toisaalta pienten asioiden yksityiskohdista kertominen oli juuri se, mikä kirjassa ihastutti. Ihan viimeisillä sivuilla Annien miesystävän äiti muistelee nuoruutensa sieniretkiä kotiseudullaan, miten porcini, herkkutatit siivutettiin mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja gambe secche, nurminahikkaat ripustettiin neulan avulla lankaan kuivumaan. Sekä herkkutattien siivuttaminen että nurminahikkaat ylipäätään olivat tulleet itselleni tutuksi vasta noin puoli vuotta ennen kirjan lukemista. Siksi tuntui hauskalta, että kirjassa kerrotaan tarkalleen tietyistä sienistä eikä yleisellä tasolla sienien keräämisestä.