varis

Meidän kulmilla liikkuu varis. Tai ehkä pitäisi kirjoittaa Varis tai jopa VARIS. En minä näiden taiteilijanimien oikeinkirjoituksesta tiedä :) Tämä siivekäs kuitenkin jättää signeerauksiaan ahkerasti ympäristöön.

 Perusversio on spreijattu punaisella ja näitä näkee paljon.

Harvinaisempi valkoinen versio, johon on käytetty enemmän aikaa.

Joskus tällä tutulla linnulla on enemmänkin sanottavaa.

Josie Lloyd & Emlyn Rees: Törmäillään

Tuttu tarina: ostin kirjan kirpparilta, kun halvalla sai :) Ja itse kirjankin tarina on tuttua parisuhdehömppää: Jack ja Amy tapaavat baarissa, deittailevat, kriiseilevät ja eroavat. Ja palaavat ehkä yhteen, mutta se ei enää ole oleellista juonen kannalta. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa, mies ja nainen. Vuorotellen he vievät tarinaa eteenpäin joko Amyn tai Jackin näkökulmasta. Päähenkilöt ovat sympaattisia huonoista puolistaan huolimatta ja tarina etenee sujuvasti. Tämä kirja oli miellyttävä ja hauska lukukokemus, useamman kerran nauroin ääneen. Perushömppää, mutta hyvää sellaista :)

Iain M. Banks: Pelaaja

Miesystäväni on tätä kirjaa hehkuttanut ja nappasi sen pokkariversiona kirpparilta mukaansa. Minua ei taasen voisi vähempää kiinnostaa scifi-kirjallisuus. Tai niin luulin :) Kun Pelaaja oli sopivasti yöpöydällä eikä mitään muuta luettavaa ollut juuri sillä hetkellä, niin tartuin siihen. Ensi alkuun kirja toimi hyvänä nukuttajana, silmät painuivat väkisin kiinni parin sivun jälkeen. Mutta sitten juoni tempaisi mukaansa ja taas kerran ahmin kirjan loppuun, kun olisi pitänyt nukkua tai tehdä jotain ihan muuta. Unohdin kokonaan, että tässähän on nyt kaikenlaisia avaruus- ja tieteisjuttuja, joista en ole ollenkaan kiinnostunut. Juonesta kerrotaan kirjan takakannessa kaikki oleellinen: "Kulttuuri, ihmisten ja koneiden symbioosille perustuva avaruusyhteiskunta, on kasvattanut monia suuria pelaajia. Yksi suurimmista on Jernau Morat Gurgeh, Pelaajien pelaaja, kaikkien lautojen ja kaikkien pelien mestari. Menestyksensä tympäännyttämänä hän matkustaa Azadin imperiumiin kokeilemaan kykyjään pelissä, joka on niin monimutkainen, niin elämänkaltainen, että sen voittajasta tulee keisari. Hän vastaa elämänsä hurjimpaan haasteeseen, joka saattaa osoittautua hänen viimeisekseen..." Eipä kuulosta kovin kiinnostavalta, olisi ajatukseni takakannen perusteella. Enkä oikein vieläkään osaa eritellä, mikä Pelaajassa viehätti. Ainakin se oli erilainen kuin mikään aikaisemmin lukemani kirja, koska en tosiaan ole mitään scifiin viittaavaakaan aikaisemmin lukenut. Toisaalta Pelaaja on kuin mikä tahansa hyvin kirjoitettu romaani, jossa on mukaansatempaava juoni, kaunista ja sujuvaa kieltä, mielenkiintoisia hahmoja, erilaiset paikat ja näkymät kuvailtu niin, että ne näkee mielessään hyvin selkeästi. Kuvitteelliset planeetat ja avaruusalusten sisustat oli helppo kuvitella mielessään ja robotit vaikuttivat varsin sympaattisilta hahmoilta. Azizin imperiumin kansalaisten jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin oli hyvin todentuntuista, tuollaistahan se on monessa valtiossa. Pitkästä aikaa kirja, josta todella pidin!

Sophie Kinsella: Shopaholic Abroad

En ole aikaisemmin lukenut Himoshoppaaja-kirjoja, vaikka monesti olen ajatellut, että kuulostavat hauskoilta. Tämän ostin kirpparilta ja otin melkein heti luettavakseni. Taitaa olla ensimmäinen ja samalla viimeinen Himoshoppaaja-kirja, jonka luen. Päähenkilö Rebecca on shoppailuhimonsa kanssa enimmäkseen raivostuttava. En löytänyt mitään huvittavaa shoppailu-addiktin kuvailusta. Lähinnä oli säälittävää, että talousasiantuntija ei viitsi miettiä, paljonko dollarit ovat tutummassa rahayksikössä. Juonessa ei ole paljon kerrottavaa: himoshoppailija-Rebecca muuttaa miesystävänsä perässä Lontoosta New Yorkiin ja shoppailee kaiket päivät. Pieninä sivujuonina on työn etsintää ja parisuhdekriisiä, joka sekin johtuu shoppailusta. Ja sitten ällöonnellinen loppu.

Sheila O'Flanagan: Stand By Me

Tämän pokkarin löysin samasta paikasta kuin aikaisemmin lukemani Girl Fridayn. Juonessakin on jotain samaa: miten varakkaasta miehestä eronnut nainen pärjää omillaan. Stand By Me sijoittuu kuitenkin Irlantiin ja katolisuus tuo juoneen tiettyjä kiemuroita. Kirjan päähenkilö on hyvin uskonnollisessa perheessä kasvanut Dominique, joka vanhempiensa kauhistukseksi tulee nuorena raskaaksi ja on siksi pakotettu menemään naimisiin. Miehen perhe on tärkeä tuki Dominiquelle, kunnes aviomies katoaa rahaongelmien vuoksi ja perhesuhteet ovat koetuksella. Kirjan henkilöt ovat ehkä vähän liian karrikoituja, jotta olisivat uskottavia. Dominique kuvataan melko lapsellisena hölmönä, mutta onneksi kirjan loppupuolella hän saa enemmän aikuismaisia piirteitä. Stand By Me on ihan viihdyttävää luettavaa, mutta erityisempiä tykkäämisen tuntemuksia se ei aiheuttanut.

Paula Porkka: Eurooppa meno-paluu

Olen napannut tämän kirjan muistaakseni Nokian SPR:n kirpparilta vuosi-pari sitten ja unohtanut sen samantien. Kirjahyllyä siivotessani löysin sen ja päätin lukaista läpi. Paula Porkka on ollut mm. Yleisradion kirjeenvaihtajana ja kirja kertoo enimmäkseen hänen työstään maailmalla, mutta mukana on myös otteita yksityiselämästä ulkomailla. Oletin, että kirjassa olisi mielenkiintoisia juttuja erilaisista työkeikoista ja hassuja sattumuksia maailmalta. Olihan niitä, mutta kirjasta jäi tunne, että äkkiä rymistellään läpi mahdollisimman paljon tapahtumia. Päivämäärien, paikkakuntien ja hallitsijoiden välissä oli kyllä välähdyksiä arkipäiväisistä asioista ja tapahtumista, mutta ne jäivät kovin irrallisiksi. Olin odottanut loogisesti eteneviä tarinoita, mutta kappaleet olivat enimmäkseen faktatietojen luetteloja, joiden seassa oli siellä täällä lyhyitä, henkilökohtaisia muistoja. Kirjeenvaihtajalta odotin myös sujuvampaa ja värikkäämpää kieltä. Eurooppa meno-paluu kertoo mielenkiintoisista aiheista, mutta valitettavasti lukukokemus ei ollut kovin miellyttävä. Kaikkea raapaistiin vähän pinnalta ja mitään ei jäänyt erityisesti mieleeni. Paitsi Kekkosen palmuun kiipeäminen Tunisiassa, josta olen lukenut ennenkin ja joka tämän kirjoittajan mukaan ei edes ollut erityisen hauska tapaus.

Marian Keyes: Rachelin loma

Nappasin tämän kirjan kirpparilta, kun halvalla sai. En muistaakseni ole aikaisemmin lukenut Keyesin kirjoja, mutta ajattelin niiden olevan kevyttä ja hauskaa hömppää. En siis lukenut edes takakannen tekstiä ennen ostamista. Olisi ehkä kannattanut, sillä kevyen hömpän sijaan kirja kertoikin huumeriippuvaisen Rachelin elämästä ja vieroituksesta. Tokihan tässä oli mukana romantiikkaa ja hassuja perheenjäseniä, mutta ei silti ihan kevyttä luettavaa. Rachel on New Yorkissa asuva irlantilainen, joka ottaa yliannostuksen ja hänet toimitetaan Irlantiin parantolaan. Kirjassa lomittuu parantolan tapahtumat ja aikaisemmat tapahtumat New Yorkissa. Rachelin New Yorkin lähimmät ihmiset, paras ystävä ja poikaystävä, ovat sympaattisia hahmoja, mutta Rachelin Irlannissa asuva perhe kuvataan karrikoidun raivostuttavina tyyppeinä. Alun hämmästyksen jälkeen kirja oli ihan miellyttävää luettavaa. Itse asiassa ahmin kirjan loppuun yöllä, kun olisi pitänyt jo nukkua. En silti tiedä, että onko tämä kirja, jota erityisesti suosittelisin kavereilleni luettavaksi. Rachelin loma ei ollut hauskaa hömppää, lähinnä huvitti oikolukuvaiheessa jääneet virheet, joista oli "varoitus" heti kirjan kannessa. Koka oli useammassa lauseessa vaihtunut kolaksi :)

P.S. Pian tämän kirjan lukemisen jälkeen silmiin osui uutinen, että suomalaiset ostavat yhä vähemmän kirjoja ja himolukijaksi pääsee jo lukemalla kymmenen kirjaa vuodessa. Rachelin lomaa lukiessani ajattelin, että onneksi minulla ei ole mitään addiktiota. Mutta tuon uutisen jälkeen pohdin, että ehkä sittenkin on kirja-addiktio :)