Lukuhaaste 2020

Helmet-lukuhaasteessa alkoi jo kuudes vuosi. Mielestäni olen joka kerta tähän osallistunut, vaikka kertaakaan en ole saanut kaikkia haastekohtia täyteen enkä ole lukenut haasteen "vaatimia" 50 kirjaa. Silti joka vuosi aloitan innolla lukuhaasteen ja niin tänäkin vuonna :) Pyrin lukemaan kirjan viikossa eli vuoden aikana 52 kirjaa ja merkitsen lukemani kirjan kaikkiin niihin kohtiin, joihin se lukuhaasteessa sopii. Alla olevaan listaukseen merkitsen haastekohdan perään aina plus-merkin, kun olen lukenut siihen sopivan kirjan. Yhteen haastekohtaan voi siis tulla vaikka kymmeniä plus-merkkejä ja luettuja kirjoja. Tavoitteena on kuitenkin saada kaikki haastekohdat täyteen.

1. Kirja on vanhempi kuin minä
2. Iloinen kirja ++++
3. Kirja, johon suhtaudun ennakkoluuloisesti +
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä +
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
7. Kirjassa rikotaan lakia +++
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi
9. Kirjassa kohdataan pelkoja ++++
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa +
11. Vaihtoehtohistoria
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera
13. Kirjassa eksytään +++
14. Urheiluun liittyvä kirja +
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli ++
17. Tutkijan kirjoittama kirja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja ++
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja +++
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa ++
25. Kirjassa ollaan saarella +
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimalla X, Y, Z, Å, Ä tai Ö +
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani
28. Tulevaisuudesta kertova kirja
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva +
30. Kirjassa pelastetaan ihminen +++
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla ++
32. Kirja on alunperin julkaistu kielellä, jota en osaa +
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos ++
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana +
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa ++
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa ++
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu +
39. Kirjassa lennetään ++++++
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirja
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan ++
42. Kirjassa on isovanhempia +++++
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa ++
45. Esikoiskirja ++++
46. Kirjassa on sauna ++
47-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Miten kävi tavaroiden raivaamisen vuonna 2019?

Melko hyvin, jos katson vain poistuneiden tavaroiden määrää. Vähän huonommin, jos lasken kotiin tulleita tavaroita :) Ja todella huonosti, jos mietin, miten tästä projektista jaksoin raportoida tänne blogiin. Viime vuosi ei ollut aivan helppo ja vaikka kotona sain asioita tehtyä ja tavaroita poistettua, niin ei ollut energiaa tästä raportoida. Onneksi kuitenkin kirjoitin koko vuoden ajan bujoon sekä tulleet että lähteneet tavarat. Syksyllä aloitin kodin järjestämisen verkkokurssin ja sen innoittamana osallistuin myös useamman kerran minimalismipeliin.

Olen viimeksi kirjoittanut tavararaivauksesta toukokuussa, jolloin olen kertonut helmikuun tilastoja! Helmikuun loppuun mennessä kodissani oli 52 tavaraa vähemmän kuin vuoden alkaessa. Kirjoitan nyt tähän tiivistelmät jokaisen kuukauden tavaraliikenteestä.

Maaliskuu: Tasaista oli, kotiinit tuli 47 uutta tavaraa ja sieltä lähti 48 tavaraa :) Tulleista lähes kaikki olivat lankakeriä. Lankakeriä myös lähti, mutta niiden lisäksi joitakin vaatteita ja kodintekstiileitä, Maaliskuun lopussa tavaroita oli siis 53 kappaletta vähemmän.

Huhtikuu: Tasainen tahti jatkui ja kaiken kaikkiaan tavaraliikenne hiljeni. Huhtikuussa aikaa ja energiaa meni kaikkeen muuhun kuin tavaroiden pyörittämiseen. Kodistani lähti 17 tavaraa ja sinne tuli 15 tavaraa. Eli saldo kuun lopussa 55 tavaraa vähemmän.

Toukokuu: Tuli harrastettua shoppailuterapiaa ja ostettua kaikenlaista ulkonäköön liittyvää kuten hiusjuttuja ja vaatteita. Samaan aikaan tavaroiden poistamisinto hiipui. Tuli 28 tavaraa ja lähti 12 tavaraa. Yht'äkkiä tavara olikin vähentynyt enää 39 kappaleella.

Kesäkuu: Shoppailuterapia taisi jatkua... Tavaroita tuli 58 kappaletta ja lähti ainoastaan 15. Hupsista, tavaramäärä oli kääntynytkin nousuun 4 kappaleella.

Heinäkuu: Lomailuun kuului kirppareiden kiertämistä ja kun langanostolakkoni oli loppunut, niin tuli ostettua lankaa sen lisäksi, että sain lankaa paljon. Tavaroita tuli 97 kappaletta ja lähti 35. Aika hurjaa... vuoden alusta tavaroita lisää 66 kappaletta.

Elokuu: Ostin itse viisi tavaraa, mutta sain sata lankakerää. Eli uusia tavaroita yhteensä 105 kappaletta. Onneksi tavaraa myös poistui, lahjoitin viisikymmentä lankakerää ja muita tavaroita kaksikymmentä eli yhteensä poistui 70 tavaraa. Silti tavaramäärä kasvoi ja oli vuodesta alkuun verrattuna plussalla jo 101 kappaleella.

Syyskuu: Sain taas lankapaketin, mikä tietysti on ihanaa, mutta tavaramäärää se kasvatti. Tavaroita tuli 81 kappaletta ja lähti 39 kappeletta. Plussaa vuoden alusta jo 143 tavaraa!

Lokakuu: Aloitin kodin järjestämisen verkkokurssin ja minimalismipelin. Ensi-innostuksen vallassa poistin huikeat 489 tavaraa ja vastaavasti tavaraa tuli "vain" 44 kappaletta. Tavaramäärä kääntyi hurjaan laskuun eli 302 tavaraa vähemmän.

Marraskuu: Järjestämiskurssi jatkui ja pelasin minimalismipeliä toisen kuukauden putkeen. Hankin vain kaksi tavaraa ja poistin 472 tavaraa. Vähennystä siis jo 772 tavaraa.

Joulukuu: Koitin pelata minimalismipeliä käänteisessä järjestyksessä, mutta muu elämä jyräsi yli ja pelaaminen jäi kesken. Joulun aika tietysti myös toi tavaraa. Poistin 297 tavaraa ja tavaroita tuli 50 kappaletta.

Loppuvuoden kirillä käänsin siis tavaratulvan reippaaseen laskuun. Loppujen lopuksi tavara väheni yli tuhannelle kappaleella! Vuoden lopussa tavaroita oli kodissani 1019 kappaletta vähemmän kuin vuoden alussa. Näkyykö tämä jossain? Eipä oikeastaan. Tietyt kaapit, joita olen siivonnut heti kodin järjestämisen verkkokurssin alussa ovat tyhjempiä kuin ennen, mutta kodin yleiseen ilmeeseen poistot eivät vielä ole vaikuttaneet.

Tänä vuonna koitan jatkaa tavaroiden poistamista. Toivottavasti muut asiat elämässä ovat nyt tasaantuneet sen verran, että energiaa on myös tavaroiden pyörittelyyn ja poistamiseen. Kodin järjestämisen verkkokurssikin jatkuu ja se osaltaan kannustaa poistoihin. Minimalismipeleihin osallistuminen tuntui myös olevan hyvä kannustin tavaroiden poistamisessa, joten sellaisiin pitäisi taas osallistua.

Lukuhaaste, mennyttä ja tulevaa

Neljäs kerta, kun kirjoitan samanlaisen otsikon :) Muutoinkin teksti jatkuu tuttuja polkuja: tavoitteena oli lukea kirja viikossa ja täyttää Helmet-lukuhaasteen kaikki kohdat. Tuttua on myös se, ettei nämä tavoitteet täyttyneet. Mennyt vuosi oli hetkittäin haastava ja vaikka välillä olisi ollut aikaakin lukea enemmän, niin keskittymiskyky ei siihen riittänyt. Luin ainoastaan 20 kirjaa ja kesken jäi kymmenisen kirjaa. Helmet-lukuhaasteesta sain täytettyä 37 kohtaa, kun merkitsin lukemani kirjat kaikkiin niihin kohtiin, joihin se sopii. 

Vaikkei lukemistavoitteet taaskaan täyttyneet, niin se ei estä tavoittelemasta samoja asioita jälleen tänä vuonna. Eli lähden mukaan Helmet-lukuhaasteeseen ja yritän lukea keskimäärin kirjan viikossa eli 52 kirjaa vuodessa. Koitan myös lukea joka päivä vähän. Yleensä tämä toteutuu ihan hyvin, jos vain on sopivaa luettavaa aina käsillä. 

Vuoden 2019 loput luetut kirjat

Hyvistä aikeista huolimatta tämä blogi ja lukuhaaste jäi taas loppuvuodesta hunningolle. Yritin ottaa lukuhaasteessa loppukirin, mutta ei se oikein onnistunut. Joitakin kirjoja kuitenkin sain luettua ja niillä täytettyä joitakin haastekohtia.

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi
Luin tämän e-kirjana ja tykkäsin kovasti. Teksti hymyilyttää ja naurattaakin, mutta siinä on kohtia, joihin voi samaistua ja pohjimmiltaan käsitellään vaikeitakin asioita. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 ja 25.

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus
Tämänkin luin e-kirjana ja vaikka kirja tuli luettua nopeasti, niin en pitänyt siitä niin paljon kuin odotin. Ehkei itselläni vain ollut sillä hetkellä otollisin aika lukea ihmissuhdedraamaa parinvaihto-ehdotuksineen. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11, 15 ja 18.

Anu Kaipainen: Naistentanssit
Nappasin kirjan vanhempieni kirjahyllystä luettavakseni ilman sen suurempia ajatuksia. Vaikka kirjassa seurataan monen eri henkilön elämää, niin niitä oli kuitenkin helppo seurata. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle ja mielestäni se kertoo hyvin erilaisten naisten elämästä tuolloin. Lukuhaasteessa Naistentanssit sopii kohtiin: 11, 15, 18, 24, 25, 35 ja 36.

Tapani Kinnunen: Päässä nykii
Kun kirjaston esittelytelineessä osui silmiin tuttu nimi, niin pitihän se kirja lainata. Jonkin verran käyn samoissa vapaa-ajan tapahtumissa kirjailijan kanssa ja kirjassa olikin tuttuja paikkoja ja jopa henkilöhahmoja :) Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 7, 18, 19, 25, 37, 49 ja 50.

Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää - Ruusun salaisuus
Enimmäkseen hyväntuulista luettavaa, vaikka välillä synkempiäkin asioita tuli esiin. Voisin lukea muitakin sarjan kirjoja. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2, 18, 35 ja 42.

Maija Joutjärvi: Jo' Buddyn laulumaat
Tämäkin kirja osui silmiin kirjaston uutuushyllyssä ja pakkohan se oli lainata, koska kertoo tutusta ihmisestä. Mielenkiintoinen kirja, joka toki kertoo paljon päähenkilöstään, mutta myös muista muusikoista ja tarjoaa pilkahduksia Yhdysvaltojen eteläosien elämästä. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 4, 18, 37 ja 49.

Antti Holma: Järjestäjä
Lainasin tämän kirjan, koska ajattelin, että sillä saan ainakin yhden kohdan lisää täytettyä lukuhaasteesta :) Pidin kirjasta suurimman osan ajasta ja luin sen nopeasti. Mutta Järjestäjän kanssa kävi samoin kuin monen muun kirjan kanssa: kirjan viehätystä vähentää loppuratkaisu, joka menee vähän överiksi. Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1, 5, 15, 18, 21, 31, 32 ja 36.

Olga Kokko: Munametsä

Sain synttärilahjaksi Storytel:in kuukaudeksi käyttöön ja lomalla tuli luettua joitakin kirjoja sieltä. Kaipasin jotain kevyttä hömppää ja Munametsä kuulosti sellaiselta kirjalta :) Ja sitä se kyllä olikin. Päähenkilö Linnea on töissä mainostoimistossa (kuten myös kirjan kirjoittaja käsittääkseni) ja vapaa-ajallaan hän viihtyy juhlimassa ja etsii varsin suorasukaisesti seksiseuraa. Kirja oli paljon hauskempi kuin odotin ja vaikka siinä hyvin suorasukaisesti asioista puhutaan, niin kiusalliselta se ei tuntunut missään vaiheessa. En nyt muutoinkaan suorasanaista tekstiä pelästy, mutta joskus ne voivat olla vain kiusallisia ja myötähäpeää aiheuttavia. Tämä kirja tuntui hyvinkin aidolta :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 4 (kirjailijan ainoa teos), 7 (kirja kertoo paikasta, jossa olen käynyt = Helsinki), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 19 (en pidä kirjan nimestä), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 29 (kirjassa nähdään unia), 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä) ja 49 (vuonna 2019 julkaistu kirja).

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Luin tämän e-kirjana ja kirjan lukemisessa oli pitkiä taukoja, kun välillä innostuin lukemaan aivan muita kirjoja. Olin kuullut tästä kirjasta paljon hyvää ja odotukset olivat korkealla. Ehkä jotakin kertoo se, etten lukenut kirjaa kovin tiiviiseen tahtiin. Loistava ystäväni ei siis imaissut minua mukaansa. Tulipahan luettua eikä tämä tietenkään huono ollut, mutten toisaalta saanut sellasia elämyksiä kuin moni muu tuntuu tästä saaneen.

Lukuhaastessa tämä sopii kohtiin: 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä) ja 43 (kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi).

Päivi Marita Alatalo: Vion Tarinat I: Pelko

Kirja on saatu arvioitavaksi kirjailijalta. 

Päivi Marita Alatalon Vion Tarinat –sarjan ensimmäinen osa on nimeltään Pelko ja se kuvaa kirjaa hyvin. Näkyvien pelottavien asioiden ohella kirjassa pelkoa aiheuttavat niin menneet kuin tulevat tapahtumat, ihmissuhteet ja niihin liittyen yleisesti hyväksyttyjen normien rikkominen. Pelko on scifiä, fantasiaa ja dystopiaa, mutta myös rakkaustarina - tai paremminkin monta yhteen kietoutuvaa rakkaustarinaa. Pelko on ensimmäinen suomalaisen kirjailijan kirjoittama scifiksi luokiteltava kirja, jonka olen lukenut ja se yllätti positiivisesti myös siinä genressä. Koska sain kirjan arvosteltavaksi erityisesti sen polyamoriaa sivuavan sisällön vuoksi, niin keskityn tässä arviossa pohtimaan enemmän ihmissuhteita kuin taistelua avaruusolioita vastaan.  

Sodan jälkeinen Vio on kuihtuva ja huonosti voiva maa. Ympäristö on saastunut, lapsia ei synny, väestön sukupuolijakauma on vinoutunut ja vähiä naisia varten on erityinen suojeluohjelma. Armeijan tutkimuksissa on selvinnyt uusi vaara, joka uhkaa tuhota sen, mitä Viosta on jäljellä. Sodan veteraaneista ja nuorista sotilaista kootaan pieni ryhmä estämään tämä tuho. Ryhmän koulutuksen ja operaation aikana tunteet meinaavat ottaa vallan myös kokeneista sotilaista, ihmissuhteet ja ihastumiset uhkaavat jopa tehtävän onnistumista. Operaation aikana moni sodan veteraaneista joutuu kohtaamaan vanhat pelkonsa ja painajaisensa uusien menetysten lisäksi. 

Merkittäviä henkilöitä tarinan kannalta on kirjassa monta, sotilaiden ryhmässä on yhdeksän jäsentä ja lisäksi on muita tarinaan oleellisesti vaikuttavia henkilöitä. Varsinaisiksi päähenkilöiksi nousee nuori naisluutnantti Adal “Sky” Rivers ja sodassa kapteenin arvon saavuttanut Sean Crosslake. Myös kahdella muulla miespuolisella veteraanisotilaalla, Jaelan Keys ja Dael Patek, on tärkeät osat tarinassa. Näiden neljän henkilön taustoista kerrotaan enemmän, mutta varsinaisesti tutuiksi tulevat vain Rivers ja Crosslake kahden muun hahmon jäädessä hieman ohuiksi. Kirjan muistakin henkilöistä kerrotaan taustoja, mutta varsinkin sotilasryhmän nuorista jäsenistä jäin kaipaamaan jotakin lisää. He ovat kuitenkin mukana ison osan tarinasta, mutta jäävät kovin sivullisiksi ja tuntemattomiksi. Hauska yksityiskohta on joidenkin hahmojen nimien merkitys: miten Keys on ratkaisun avain ja miten kaikkia kolmea miestä yhdistävä ja rakastava Sky on “kuin taivas, jota kohti vuori oli aina kohonnut, jota vesi heijasti ja jonka kumppani oli ikuinen tuuli”.  

Juonen kannalta oleellinen polyamoria antaa kirjaan aivan oman lisänsä. Polyamoria ei tunnu ns. päälle liimatulta, vaan se punoutuu osaksi tarinaa ja loppuratkaisua. Hahmot ovat mielestäni uskottavia tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Miten tuntuu sopimattomalta rakastaa useampaa tai miten mustasukkaisuus raastaa, kun ymmärtää ettei ole rakastettunsa maailmassa ainoa ihminen, jota kohtaan tämä tuntee romanttisia tunteita. Ja kuitenkaan kummassakaan tapauksessa ei tunnu olevan muita vaihtoehtoja kuin jatkaa, koska rakkauden tunteet ovat niin voimakkaita. “Hän oli ymmärtänyt, että hän ei voinut määrätä sydäntään. Että hän rakastaisi, rakastaisi koko sydämellään; tarkoitti se sitten mitä tahansa.” Pidin myös siitä, että kirjassa polyamoriaa ei ole ainoastaan tunteiden pohtimista, vaan siihen on myös käytännön syitä ja sitä pohditaan myös niiden kautta. 

Kaiken kaikkiaan tarina etenee sujuvasti. Joitakin kirjoitusvirheitä huomasin ja joitakin lauseita oli hieman hankala ymmärtää, mutta itseäni nämä eivät erityisemmin häirinneet eivätkä hankaloittaneet tarinan seuraamista. Kirjoitusvirheitä ollaan korjaamassa seuraavaan painokseen, joten jatkossa niistä ei ole enää haittaa. Pidin kirjan juonesta ja se piti otteessaan, joten kirja tuli luettua nopeasti. Tosin ihan viimeisten sivujen käänteistä en niin välittänyt, mutta sama ongelma on itselläni useasti kirjojen kanssa. Pidän siitä, että tarina vain loppuu eikä sen jälkeen enää kerrota, mitä kirjan hahmoille joskus tulevaisuudessa tapahtuu. Kirjan on kuvittanut hollantilainen Wietze Fopman ja olisin toivonut kuvitukselle enemmänkin tilaa. Luettuani kirjan piti selailla se läpi ja katsoa, että missä kohdissa kuvitusta oli, koska lukiessa nämä jotenkin jäivät itseltäni huomaamatta.  

Pelko voisi sopia luettavaksi niillekin, joille scifi/fantasia/dystopia ei ole kovin tuttua ja jotka suhtautuvat ehkä ennakkoluuloisesti näihin kirjallisuuden lajeihin. Olin itse pitkään ennakkoluuloinen näitä kirjallisuuden lajeja kohtaan ja vasta hyvinkin aikuisena tutustuin niihin ja voisin kuvitella, että tämä olisi sopivan pehmeä lasku, jos scifi/fantasia/dystopia on vielä vierasta. Pidin paljon siitä, miten polyamoria tuodaan kirjassa esiin ja koska se on melko hallitseva teema kirjassa, niin ehkä tämän voisi lukea pelkästään polyamoristisen sisällön vuoksi, jos se aihe erityisesti kiinnostaa. Toisaalta polyamoriaa ei mitenkään tuputeta, vaan se liittyy niin kiinteästi tarinaan, etten usko sen häiritsevän niitäkään, joille aihe on vieras. Ja kuten kirjailija itse sanoo, niin Pelko on omanlaisensa rakkaustarina, joten sen voi lukea myös rakkausromaanina, jossa on hieman erikoisempia lisämausteita :)