Uuden vuoden lupauksia

Viime vuoden alussa jäi kirjaamatta lupaukset ja määrittelemättä tavoitteet. Tosin moni tavoite oli sama kuin aiempina vuosina enkä taaskaan niissä kaikissa onnistunut: en laihtunut enkä lukenut 52 kirjaa vuodessa. Lankavarastoni saattoi laihtua, en ole vielä tarkistanut. Muutoinkin tavara nurkista väheni. Samoilla tavoitteilla lähdetään tähän vuoteen kuin moneen vuoteen aiemminkin, mutta jotain pientä kehittelin vanhojen tuttujen lisäksi.

* Luen 52 kirjaa vuodessa eli keskimäärin kirjan viikossa. Tähän olen valmistautunut ja hankkinut kotiin kasan kirjoja ettei ainakaan siitä jäisi kiinni, ettei ole mitään luettavaa. Kirjastoa pitäisi hyödyntää kyllä paremmin kuin menneinä vuosina. Kirjojen, vaikka kuinka halpojenkin, hankkiminen kotiin yhtä lukukertaa varten on melko järjetöntä. Tänä vuonna lisään kirjatavoitteeseeni, että pitää lukea ainakin yksi kotimainen klassikko. Ehkä se on Tuntematon sotilas, jota en ole koskaan lukenut. Voisin myös koittaa toteuttaa HelMet-kirjastojen lukuhaastetta, tuossahan voi kuitenkin yhdistää yhden kirjan lukemiseen useamman haasteen kohdan. Mutta jos haluaisi joka kohtaan eri kirjan, niin tuossakin tulisi kirja per viikko, koska yhtenä haasteen kohtana on kirjatrilogian lukeminen.

* Ikuisuusprojekti eli laihdutus alkaa taas... Ja tätä kirjoittaessani pistelen joulusuklaita suuhun... Muutoinkin omaan hyvinvointiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Vanhuus ei tule yksin ja viimeisen puolen vuoden aikana on alkanut ilmestyä keski-ikäisyyden oireita ja vaivoja. Ei niitä kokonaan kai estää voi, mutta jos edes saisi hidastettua. Juuri tässä tutkin, mikä voisi hidastaa/helpottaa sormien nivelrikkoa. Sukuvika, jonka ensioireet olen huomannut pari kuukautta sitten...

* Laihdutan myös lankavarastoani, tällä langankulutustahdilla en ehdi neuloa varastossani tällä hetkellä olevia lankoja elämäni aikana... Lankaa pitää varmaan myös lahjoittaa ja myydä eteenpäin, jos varastoihin meinaa saada tilaa. Konkreettisempi tavoite voisi olla, että lankojen pitää kotonani mahtua niille varattuihin laatikoihin. Nyt vaatekaapista tipahtelee lankakeriä, lapsen huoneen nurkassa on valta lankakassi ja varastokopista tupsahtelee lankajemmoja vastaan.

* Tavaran vähentäminen jatkuu. Viime vuonna siinä oli hyvänä apuna Facebookin Tavara päivässä pois -ryhmä. Kirjasin sinne jokaisen päivän poistot ja hankitut tavarat. Tavaraa lähti viime vuoden aikana enemmän kuin tuli, mutta eipä sekään vielä varastoissani näy. Tämän vuoden alussa oli reippaasti poistoja rästissä viime vuodelta enkä ole vielä laskenut siihen edes joululahjaksi tulleita tavaroita. Koitan palata myös tapaan, että esittelen kaikki ostokseni täällä blogissa. Silloin voin vuoden lopussa tarkistaa, että onko vuoden aikana hankittuja tavaroita tullut käytettyä.

* Uusia harrastuksia en lupaa aloittaa :) Mutta jos bloggailun saisi taasen vauhtiin. Tietokoneen ääressä kyllä vietän paljonkin aikaa, mutta jotenkin se aika menee kaikkeen turhaan: Facebookin selailuun, pelien pelailuun, yleiseen haahuiluun. Ostosteni lisäksi voisin  esitellä täällä taasen löydettyjä ostoslistoja :) Käsityöblogiani koitin herätellä eloon viime vuonna ja se projekti jatkuu. Neulegraffitiblogini on viettänyt hiljaiseloa kauan, koska en ole neulegraffitejakaan tehnyt. Saa nähdä innostunko vielä siitä harrastuksesta. Joitakin valmiitakin neulegraffiteja olisi varastossa...

* Ylevämpänä tavoitteena sellainen asioiden (ja elämän) järjestäminen paremmin. Siihen kuuluu tuo turhan netissä haahuilun välttäminen ja itsensä parempi aikatauluttaminen. Viime vuoden elin ilman kalenteria, sellaista ei ole tapahtunut sitten lapsuuden jälkeen... Nyt hankin kalenterin tälle vuodelle hyvissä ajoin, ehkä sekin auttaa pistämään asioita taas järjestykseen.

* Vähän vähemmän ylevä tavoite on se, että kotikaupungin kulttuuritarjonnasta pitäisi nauttia enemmän. Jonkin verran on tullut keikoilla käytyä viime vuosinakin, mutta kuvataiteen kuluttaminen on jäänyt hyvin vähelle. Kotikaupungin ulkopuolella käydessä tulee museoita ja näyttelyitä kierrettyä, mutta kotinurkkien tarjonta usein unohtuu. Joskus muinoin tiesin melko tarkkaan kaupungin isompien taidemuseoiden näyttelyt ja kävin niissä useamman kerran vuodessa. Viime vuosina olen kuullut näiden museoiden näyttelyistä lähinnä lapseltani, joka on koululuokkansa kanssa käynyt niissä :)

* Ja muutaman uuden sienilajin voisin opetella vuoden aikana :) Sienistä en ole luvannut aikaisemmin mitään, koska opettelin syömään niitä vasta pari vuotta sitten ja ekat sienet keräsin itse reilu vuosi sitten. Syksy 2014 oli se lopullinen niitti: sienimetsään oli kova hinku ja jonkin sienen tunnistaminen tuotti suurta iloa. Ensimmäiset sieniruuatkin tein itse vasta viime syksynä. Joululahjaksi sain yhden sieniaiheisen kirjan, joten tässä on lumien sulamista odotellessa aikaa opiskella sieniä :)

Kuvien ihanan Hilda-hahmon löysin muuten Pinterestistä :)

Marian Keyes: Peiton alla

Keyes ei kuulu hömppäkirjailijasuosikkeihini, mutta tämä novellikokoelma oli iloinen yllätys. Novelleissa Keyes kirjoittaa itsestään ja hänen ironinen tyylinsä sopii tarinoihin oikein hyvin. Keyes kirjoittaa kirjoittamisestakin, mutta enimmäkseen monille naisille tutuista asioista: pikaisesta laihduttamisesta hääpukua varten, kenkien rakastamisesta, miehen jalkapallofanituksesta, feng shui -hurahduksesta :) Kirja oli kesken pitkään, koska luin muuta välillä. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan pitkätkään tauot haittaa, koska ei ole juonta, jota pitäisi seurata. Tämän jälkeen voisin taas lukea jonkin Keyesin hömppäromaanin, niin kiva fiilis Peiton alla -kirjasta jäi.

Carol Shields: Larryn juhlat

Taas tälläinen ilman suurempaa miettimistä kirpparilta napattu kirja :) Olen koittanut haalia kirjoja kotiini, ettei tulisi sitä tilannetta, ettei ole mitään luettavaa. Larryn juhlat ei missään kohtaa erityisemmin vedonnut minuun. Istutettuihin sokkeloihin erikoistunut floristi on toki erikoinen hahmo päähenkilöksi ja kaikenlaisia kuvioita hänen elämäänsä mahtuu. Kirja koostuu toisistaan irrallisista tarinoista, jotka toki lomittuvat jonkin verran toisiinsa. Irrallisten tarinoiden ansiosta kirja sopii hyvin pätkissä luettavaksi. Ehkä en ihastanut kirjaan, koska en ihastunut sen päähenkilöön. Itse asiassa en ihastunut yhteenkään kirjan henkilöistä, lähinnä mietin, kuinka huonosti he kohtelevat toisiaan. Mutta kun olin kirjan aloittanut, niin luin sen loppuun, koska se ei myöskään erityisemmin ärsyttänyt. Eli siis kirja, joka ei herättänyt mitään tuntemuksia, mutta toimi hyvin nukahtamisen apuna :)

Meetwurstipiirakka ilman kananmunaa

Lomaviikon ruokalista rakentuu sen mukaan, mitä kivaa kaupasta saa halvalla :) Tämä ei tarkoita sitä, että söisimme jotenkin huonosti. Joulun jälkeen ainakin täällä Pohjois-Karjalassa saa hyvin edullisesti karjalanpaistilihoja ja sitä onkin listalla uudenvuoden aattona. Lomaviikon ohjelmassa on mm. lautapelailua ja sen kaveriksi tarvitaan jotain helppoa syötävää, jonka voi joko tehdä etukäteen tai saa pelailun lomassa tehtyä. Yksi peli-iltojen ruoka lähti siitä, että kaupasta löytyi edullisesti valmista piirakkataikinaa ja iso pakkaus meetwurstia. Pakkauksessa oli osa ihan siivutettua meetwurstia ja osa isompia kantapaloja. Täytteen kanssa piti vähän säätää, kun unohtui ostaa kananmunia. Ohjetta piirakan täytteeseen katselin Hellan ja viinilasin välissä -blogista ja vinkkejä kananmunan korvaamiseen Kotilieden sivuilta.

Pellillinen meetwurstipiirakkaa

800 g valmista piirakkataikinaa, tässä tapauksessa kaksi pakettia tätä

400 g creme fraiche

2 sipulia

300-400 g meetwurstia

1 paprika

mustapippuria maun mukaan

kananmunan korvikkeeksi 1,5 rkl vettä + 1,5 rkl öljyä + 1 tl leivinjauhetta

tarvittaessa vähän vettä notkistamaan täytettä

juustoraastetta

Sipuli, paprika ja meetwursti pilkotaan pieneksi. Niiden sekaan sekoitetaan creme fraiche ja kananmunankorvike, jonka ainekset on ensin sekoitettu keskenään. Creme fraiche on melko tiivistä tavaraa, joten täytettä voi notkistaa tilkalla vettä. Mausteita voi laittaa toki muitakin kuin mustapippuria, mutta itse en laittanut muuta. Kananmunankorvikkeeseen käyttämäni öljy tosin oli sitruunalla maustettua. Piirakkataikina kaulitaan tai painellaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja täyte levitetään taikinan päälle. Pinnalle voi ripotella juustoraastetta. Piirakkaa paistetaan 200 asteessa 25-30 minuuttia. Nyt ei ollut tarvetta tehdä laktoositonta piirakkaa, mutta tuo valmistaikina on laktoositonta ja täytteen creme fraichen voisi tarvittaessa vaihtaa laktoosittomaksi ja jättää vaikka juustoraasteen kokonaan pois.

Piirakka on aikas tuhtia tavaraa, mutta eipä tarvitse kerralla syödä paljoa :) Creme fraichen jos vaihtaa kermaviiliin, niin olisi vähän kevyempi versio. Jotain vihannestakin voisi lisätä. Tai hedelmää. Meillä olisi ollut mm. tuoretta ananasta, mitä olisi tähän voinut käyttää, mutta kun itse en tykkää hedelmistä pizzoissa tai piirakoissa. Ehkä se kuitenkin olisi tuonut vähän piristystä tähän. Vaikka hyvää tämä on näinkin :)

Hornby: Poika

Hornbyn kirjoja en ole aikaisemmin lukenut, vaikka toki olen hänestä kuullut. Kirpparilta löytyi tämäkin kirjan. Ajattelin, että nyt saa hyvää halvalla, kun kovakantinen ja hyväkuntoinen ilmeisen suosittu romaani maksoi 0,50 e :)
Ensimmäisten sivujen perusteella mietin, että mikähän tässä kirjassa on niin ihmeellistä, kun vaikuttaa hömppäromaanilta miesnäkökulmasta. Kirjan päähenkilö Will on hömppäkirjojen vakiokalustoa: varakas poikamies, jota ei perhe tai edes vakavampi parisuhde kiinnosta. Alun deittailujen jälkeen kuitenkin päästiin asiaan: miten Will tutustui 12-vuotiaaseen Marcukseen ja miten heistä tuli kavereita. Eniten kirjan edetessä taitaa kasvaa Will ja myös Marcuksen hippiäiti Fiona. Loppujen lopuksi hyvinkin suositeltava kirja!

Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen: Taivas ja helvetti

Veljeni sai tämän kirjan viime jouluna lahjaksi ja luin sen lähes kokonaan heti alkuvuodesta. Vähän jäi lukematta ja sen luin nyt vuoden päätteeksi, kun jo samaisen kirjan kakkos-osa putkahti veljelleni joululahjapaketista. Erilaiset yrittäjätarinat ovat mielenkiintoista luettavaa ja kirjaan on valittu hyvinkin erilaisia yrittäjiä. Toiset ovat aloittaneet heti isosti, toiset taas hyvinkin pienestä, osa kasvattanut yrityksensä isoksi ja osa yrittää edelleen yksin. Koska itsekin olen vaatetus/tekstiilialan yrittäjä, niin erityisesti mieleen jäi Beibamboon perustajan, Nina Ignatiuksen tarina. Toinen mieleen jäänyt yrittäjä oli maahanmuuttaja, joka yhtenä työnään pyöritti yhden miehen muuttofirmaa. Kaikki tarinat olivat mielenkiintoisia ja halusin lukea kirjan kunnolla ja ajan kanssa enkä kiireellä lauseiden yli hyppien. Hienoa on myös se, että jokaista myytyä kirjaa kohden lahjoitetaan yksi kirja opiskelevalle nuorelle.

Anne Tyler: Amerikan lapset

Jostain kirpparilta ostettu kirja, joka takakannen perusteella vaikutti mielenkiintoiselta. Ja sitä se olikin, vaikka loppujen lopuksi melko perushömppää. Kaksi pariskuntaa tapaa toisensa lentokentällä, jossa he ovat vastassa Koreasta adoptoituja tyttäriään. Perheet viettävät paljon aikaa yhdessä, mukana on myös isovanhemmat ja sukua muutoinkin. Donaldsonit ovat periamerikkalaisia, tosin perheen äiti Bitsy on melko hörhö :) Yazdanit taasen ovat iranilaistaustaisia ja loppujen lopuksi ehkä amerikkalaisempia kuin tuttavaperheensä. Perheiden käsitykset lapsen kasvatuksesta eroavat toisistaan ja välillä he ihmettelevät muutoinkin toistensa tapoja. Oman lisänsä tuo isovanhempien käsitykset ja miten he tuovat ne esille. En odottanut tältä kirjalta mitään ja se olikin sitten positiivinen yllätys. Ehkä juonessa on vähän liikaakin käänteitä, mutta ainakaan tätä kirjaa ei ole pilattu millään hölmöllä käänteellä viimeisillä sivuilla :)