http://wendyusuallywanders.files.wordpress.com/2008/06/woman_thinking.jpgViime yönä heräsin johonkin... Ehkä näin pelottavaa unta tai talon nurkat natisi tai jokin muu herätti. Herätessäni olin kuitenkin ihan pelästynyt. Enkä saanut unta enää helposti, vaan pyörin sängyssä ja pyörittelin mielessäni kaikkia asioita. Kaikki elämässäni tuntuu nyt olevan vähän sekavaa. Pohdin, että jokin järjestys on elämään saatava, kun tämä sekasotku vie turhaan energiaa. Meinasin ihan kirjoittaa ylös pohdintojani, mutta en kuitenkaan jaksanut hakea kynää ja paperia. Pohdin ja itkin ja ahdistuin ja päätin välillä jotain ja sitten taas pohdin ja itkin ja pohdin... Nyt listaan pohdintojani ylös, että ne ovat täällä tallessa ja voin niihin itsekin palata ensi vuoden aikana. Olen ennen ollut varsinainen listaihminen. Rakastan listojen kirjoittamista ja sitä että tehdyt/toteutuneet asiat saa viivata listalta yli. Tästä listasta en toivottavasti mitään viivaa yli :) Toivon todella, että nämä asiat pysyvät listallani koko ensi vuoden ja sen jälkeenkin.
MIES - joka on välillä helvetillisen hankala ja sitten taas käsittämättömän ihana. Rauhallista meillä ei koskaan tule olemaan ja tuskin osaamme ollakaan ilman loputonta vääntöä kaikkien mahdollisten asioiden ja odotusten yhteensovittamisesta. Joinakin hetkinä ajattelen, että elämä olisi helpompaa ilman tuota miestä. Mutta minähän en tuon kanssa luovuta! Nyt on hankalaa, mutta jossain vaiheessa varmasti helpottaa. En usko, että olisin yhtään onnellisempi sinkkuna. Tai oikeastaan tiedän sen. Ennenkuin taas tuon miehen tapasin (tämä on kolmas kertamme yhdessä) niin olin sinkku ja ihan yhtä ahdistunut ja sekaisin kuin nyt. Kun vain pystyisin pitämään päällimmäisenä mielessä ne miehen kaikki hyvät puolet ja olla hermoilematta hankaluuksista, jotka eivät oikeastaan edes meidän suhteeseen mitenkään liity. Ja että pystyisin antamaan miehelle sitä tilaa, mitä hän nyt tarvii. Tähän liittyen voisin keskittyä enemmän omiin asioihini ja hoitaa niitä paremmin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos omat asiani on retuperällä, niin haluan valittaa niistä miehelle ja käytän kallisarvoista yhteistä aikaa valittamiseen ja pieniä onnen hetkiä ei mahdu kaiken valituksen keskelle. Niiden pienten hetkien avulla kuitenkin jaksan aina pitkään eteenpäin. Nytkin meni viikko hyvin yhden lauseen voimalla. Mies myönsi useamman kaverinsa kuullen, että osani hänen rinnalla ei mitenkään helppo ole. Jep, vaikeaa on, mutta en siitä viereltä katoa silti.
TYÖ eli oma yritykseni, jota voisin hoitaa paremmin. Syksy vinksahti sivuraiteelle osin sen vuoksi, että olin välillä palkkatyössä. Toisen palveluksessa oleminen ahdisti paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Mutta nyt voin taas keskittyä omaan yritykseeni ja työhön, jota välillä suorastaan rakastan. Tämä on toinen asia, jonka kanssa en suostu luovuttamaan :) Vaikka yrittäjyydessä on omat huolensa ja murheensa, niin yrittäjän vapaus ja itsensä pomottaminen menee sen yli. Ei minusta ole enää palkkatyöhön, se on nyt testattu, joten elanto on saatava omasta yrityksestä. Töitä tuntuu riittävän ja kunhan työnnän luontaisen laiskuuteni sivummalle, niin tulotkin voi nousta.
KOTI - niin, minullahan on kaksi kotia. Mutta se varsinainen on Turussa, vaikka joka toinen viikko asun töiden vuoksi vanhempieni nurkissa Nokialla. Turun kotini on ihanalla paikalla ja siitä pitäisi nauttia enemmän. Rakastamani meri on ihan vieressä, sitä pitää käydä katsomassa useammin. Asunto on näköiseni, olen vain lipsunut sen kunnossa pitämisestä. Kohta tulee kolme vuotta täyteen siinä asumista. Vieläkään en ole tavoitteessani eli tavarani eivät mahdu sinne kovin helposti :) Sitten joskus minulla tulee olemaan ihana koti Tampereen keskustassa, siihen saakka nautin siitä, mitä koti Turussa meren rannalla tarjoaa.
VENÄJÄ eli se kieli, jota koitan opiskella. Syksyllä jäi venäjän opinnotkin sen pahuksen palkkatyön takia. Heti alkuvuodesta palaan sitä opiskelemaan. Ryhmä on tuttu viime vuodelta ja periaatteessa olen jo kerran aikaisemmin opiskellut ne asiat, joita ryhmä kävi läpi syksyn aikana. Toivottavasti vuoden ekalla tunnilla kerrataan asioita, niin pääsen näppärästi mukaan. Venäjän opiskelukin on asia, jonka kanssa en suostu luovuttamaan :) Olen muistaakseni viisi kertaa aloittanut alkeista ja viime keväänä ekan kerran tuntui, että olen jotain oppinut. Olin muutaman ihanan ystävän kanssa reissulla mm. Kontupohjassa ja siellä ihastelin, kuinka osasin tilata kokispullon ja kinkkupizzan :) Samaisella reissulla sain tankerovenäjälläni hoidettua seuraavan matkan majoitusvarauksen ennakkomaksunkin. Käyn kuitenkin useamman kerran vuodessa Venäjällä, joten on myös mahdollisuuksia käyttää sitä kieltä ja paljon enemmän reissusta saa irti, kun osaa kieltä.
VAAKA ry on rakas, rakas harrastus tai oikeastaan paljon enemmän. Jos olisi mahdollista, niin käyttäisin vaikka kaiken aikani tämän ihanan yhdistyksen juttuihin. Mutta kun elämään pitäisi mahtua muutakin, niin en voi enää enempää haalia yhdistykseen liittyviä asioita hoidettavakseni. Tai ainakaan paljoa :) Vaaka ry on antanut kaiken muun lisäksi elämääni aivan ihania uusia ystäviä. Varsinaisen sielunsiskonkin olen löytänyt tätä kautta. Ensi vuonna lupaan hoitaa ne asiat, jotka on hoidettavakseni annettu. Ja hoidan ne vähän paremmin kuin tänä vuonna. Ja muistan nauttia täysillä niistä hetkistä, joita saan viettää ihkujen Vaaka-ystävieni kanssa kotimaassa tai Venäjän puolella. Vaikka Venäjän reissuihin palaa rahaa, niin vastineeksi saa jotain paljon enemmän. Ikinä en tavallisella turistimatkalla vastaaviin paikkoihin ja tilanteisiin pääsisi. Vaikka yhteistä kieltä ei ole ja harvoin nähdään, niin esimerkiksi Värtsilän kylän tarmokkaat puuhanaiset tuntuvat hyvin läheisiltä. Viime Naistenpäivän juhla heidän kanssa oli uskomaton! Erityisen rakkaalta tuntuu kylän "haitaritäti", jota on jo ihan ikävä.
TANSSI on jäänyt lähes kokonaan pois elämästäni. Joskus muinoin testasin tansseja tanhusta rock'n'rolliin. Ja baariin ei mielestäni kannata mennä, jos siellä ei voi tanssia. Kumminkaan en ihan yksinäni mene missään hytkymään, tarvin aina kaverin. Viime ajat olen käynyt baarissa lähes ainoastaan mieheni kanssa ja yleensä aina hän on silloin ollut soittamassa eikä tietty silloin voi tanssia kanssani. Enkä haluaisi muiden kanssa tanssia. Mutta nyt tähän tulee muutos! Jos ei mies ennätä/halua/tms kanssani tanssikurssille, niin menen yksin. Katselin jo tanssikurssien tarjontaa Tampereella ja yllätyin, ettei ne hinnat niin hirmuisia ole. Kiinnostaa sekä perinteiset tanssilavojen tanssit että swingit yms, jotka olisivat tarpeen miehen (ja hänen kavereidensa) keikoilla. Ikävöin myös sitä "tyttöjen kanssa" baarissa tanssimista. Ainakin yksi ystäväni ikävöi ihan samaa asiaa. Pitää hänen kanssa sopia, että koitamme löytää edes muutaman kerran vuodessa illan, että pääsemme yhdessä baariin. Opiskeluaikoina kävimme aina yhdessä tanssimassa ja niitä aikoja on ikävä.
PAINO, jota pitää saada alemmaksi. Peilin edessä onnistun jotenkin hämäämään itseäni, totuus paljastuu vasta valokuvista. Jos itsensä tai lähinnä liikakilojen näkeminen kuvissa lähinnä ällöttää, niin asialle on pakko tehdä jotain. Toinen kannustin on kauniit vaatteet :) Ja se että jonain päivänä vielä mahtuisi vanhoihin vaatteisiinsa. En voi edes selitellä, että raskaudesta jäi liikakiloja. Kaikki raskausaikana kertyneet kilot katosivat jo kertaalleen ja olen ihan vain syömällä ja laiskottelemalla kerännyt ne takaisin. Varmaan painonnousuun liittyy muitakin asioita, mutta suurin syy on laiskottelu ja herkuttelu ja olematon itsekuri. Herkkuja pystyn välttämään, kun en osta niitä kotiin. Samoin voisin panostaa siihen, että teen enemmän itse ruokaa enkä laiskuuksissani nappaa jotain helppoa valmisruokaa kaupasta. Suurempi homma on liikunnan lisäämisessä. Tanssi on varmaan ainoa liikuntamuoto, josta todella pidän ja siksikin on päästävä takaisin sen pariin. Mutta voisin myös kävellä paljon enemmän, kun kerran Turun kotini lähistöllä on siihen loistavat mahdollisuudet ja kaikki on kävelyetäisyydellä.
BLOGI tai blogit, joiden pitäminen mielestäni auttaa elämän hallinnassa ihan oikeasti. Tekemäni käsityöt ja varsinkin lankavaraston muutokset konkretisoituu, kun ne kirjaa blogiin ylös. Tämä höpötysblogini taas tavallaan pakottaa analysoimaan omaa elämää ja auttaa löytämään hyviä puolia, kun en halua pelkästään valittaa täällä. Sitä paitsi tämän blogin naputtaminen on asia, josta todella nautin ja pitäisi tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista pitää. En tiedä, kuka tätä lukee vai lukeeko kukaan, mutta tämä on itselleni tärkeä. Jossain vaiheessa varmaan joudun pohtimaan, mitä kaikkea voin kirjoittaa täällä. Salasanan taakse en aio blogiani pistää ja suuria salaisuuksia en halua laittaa vapaasti kaiken kansan luettavaksi. Mutta uskon kuitenkin löytäväni sopivan avoimuuden aikas helposti.
Huh, suuria suunnitelmia... Mutta pakko on saada jotain järjestystä tähän elämään. Tuntuu, että peruspositiivinen luonteeni on jäänyt kaiken sekasotkun alle ja nykyisin vaan valitan. Rakas mieheni sanoi minulle 18 veenä (kun seurustelimme toista kertaa) että hän on tottunut näkemään minut aina hymyilevänä ja että hymyilen, vaikkei elämäni aina varmaan ihan helppoa ole. Haluaisin olla samanlainen hymyilevä edelleen ja uskoa aina parempaan huomiseen. Tiedän kyllä, mikä murensi positiivisuuttani. Mutta nyt etsin sen positiivisuuden ja ilon takaisin elämääni vaikka väkisin :)
Lastani en ole tuossa yläpuolella listannut. Hän on se asia elämässäni, joka tuottaa oikeastaan vain ja ainoastaan iloa. Maailman suloisin pikkupoika, jonka kanssa asiat ovat hyvin juuri näin. Koska lapsi asuu vuoroviikoin minun ja isänsä luona, niin yhteistä aikaa osaa arvostaa. Olen myös niin onnekas, että voin järjestellä töitäni ja pitää joskus vaikka ylimääräisen vapaapäivän lapsukaisen kanssa. Meillä on kivaa kaksin kotona, teemme arkisia asioita yhdessä, juttelemmme paljon, kehittelemme yhdessä mielikuvitustarinoita. Aina voisi tehdä enemmän, antaa enemmän virikkeitä, olla parempi äiti. Mutta koitan antaa aikaa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Taidan kirjoittaa ihan oman postauksen joskus ihanasta lapsestani.
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka tajuntani virtaa :)
* Sorry, only in Finnish this time. Last night I thought a lot of my life. Now I planed how can I make my life a little bit better. Big plans for the next year!
* Ursäkta, bara på finska nu. Jag har tänkt mycket att jag är inte helt nöjt med mitt liv. Nu har jag planerat hur jag kan göra mitt livet lite bättre.
