Ystäväni lainasi tämän kirjan minulle, mutten osannut heti tarttua siihen. Kun Gomorran jälkeen kaipasin jotain vähän viihteellisempää, niin nappasin Onnen tunnin luettavaksi. Ja luinkin sitten koko kirjan kerralla, vaikka olisi pitänyt nukkua :)
Onnen tunnin päähenkilö on Tuula, jonka elämä 10-vuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on ihan mallillaan. Lehtijutut huostaanotetuista lapsista alkavat kiinnostaa Tuulaa, hän ottaa selvää sijaislapsista ja saa miehensäkin innostumaan asiasta. Pian heille sijoitetaankin sisarukset Venni ja Luke. Samalla Tuula käy mielessään läpi omaa vaikeaa suhdetta äitiinsä.
En lukenut Onnen tuntia kerralla läpi sen vuoksi, että se olisi erityisen nautittavaa luettavaa. Hyvin se on kirjoitettu ja siksi toki miellyttävä lukukokemus. Kirjan aihe on raskas, kriiseilevistä lapsista ja pariskunnista ei nyt mitään iloisen pirteää kirjaa voikaan kirjoittaa. Kirjan päähenkilö on pohdintojensa kanssa välillä suorastaan ärsyttävä. Ja siksi niin uskottava. Juuri tuollaisia, sekaviakin, ajatuksia äitien päässä liikkuu, kun he miettivät ovatko nyt oikealla tavalla aikuisia ja äitejä. Kirjassa miehet jäävät vähän sivuosaan, melkeinpä eniten ääneen pääsee sijoitettujen lasten isä eikä Tuulan mies. Onnen tunti kertoo sijaisperhetoiminnasta varmaan melko totuudenmukaisesti, siksi jäin kaipaamaan siihen miesnäkökulmaa enemmän. Nyt Harri jää sivuhenkilöksi, vaikka lopulta hän on kirjan ainoa oikea aikuinen ja vanhempi, joka huolehtii asioista ja lapsista, kun vaimo purkaa oman äitisuhteensa ahdistusta.
Tätä kirjaa haluan suositella luettavaksi. Ihan kevyttä luettavaa se ei ole, mutta toisaalta ikävillä asioilla ei myöskään mässäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti