Olin Dingo-fani, joten Nipan omaelämäkerta oli tietysti aivan pakko saada heti, kun se ilmestyi :) Luin kirjan silloin eli 90-luvun alussa ja sen jälkeen olen sitäkin kuskannut mukanani muutoissa. Kirjahyllyn siivousvimmassa ajattelin lukea kirjan uudelleen, että kannattaako sitä säästää vielä hyllyssään. Tähti ja meripoika on melko ohut kirja, suht isolla fontilla painettu ja lauseet ovat yleensä lyhyitä. Tahtoo sanoa, että kirja oli nopeasti luettu. Vaikka edellisestä lukukerrasta on parikymmentä vuotta, niin muistin joitakin pätkiä kirjasta, lähinnä niitä merimies-juttuja. Kirjoitustyyli on hmm... persoonallinen, mutta kun siihen tottuu, niin kirjaa on helppo lukea. Lauseet ovat tosiaan lyhyitä ja muutenkin teksti on hieman töksähtelevää, muttei se huono asia ole. Jutut Dingon hurjilta vuosilta ovat tietty mielenkiintoisia, mutta itse tykkäsin enemmän lukea tarinoita merimiesvuosilta.
Tähti ja meripoika herätti kaksi ajatusta. Miten mies, joka on sanoittanut kymmeniä ihania biisejä, jotka osaan edelleen ulkoa, voi nykyisin tehdä jonkin niin kamalan biisin kuin Facebookissa?! Ja toisekseen, kyllä tämä pysyy kirjahyllyssäni, ei se Dingo- ja Neumann-fanitus ole mihinkään kadonnut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti