Kynnet

Kynnet kuuluvat tietysti shoppailuun, koska jo kesällä ostin Groupon-lahjakortin rakennekynsiin. Lahjakortti oli Jyväskylään Studio Bellaan, muistaakseni maksoi 35 e ja sisälsi geelikynsien teon ja ensimmäisen huoltokerran. 

Kynnet tehtiin lokakuun lopussa ja halusin bling-bling-pinkkiä kärkiin :) Tämän kuvan otin heti pian kynsien laiton jälkeen. Kynnet pysyivät yllättävän hyvinä ekaan huoltokertaan asti eli neljä viikkoa.

Ekalla huoltokerralla vaihdettiin pinkki jouluisen punaiseen :) Punaisessa hileessä oli paljon enemmän "syvyyttä" kuin edeltäjässään pinkissä. Pinkkejä kynsiä ihasteli tutut, mutta näitä jopa tuntemattomat ihmiset :)  Aivan ihanat joulukynnet, mutta valitettavasti parissa kynnessä alkoi geeli irrota reunoilta jo viikon päästä. Joulukiireissä en ehtinyt ajatella asiaa, joten kynsikriisi iski joulupäivänä :D En ollut varannut huoltoa mihinkään enkä myöskään hankkinut kynsien tekotarpeita itselleni, vaikka molempia vaihtoehtoja olin miettinyt.

Kynsikriisiltä minut pelasti Jenni, joka tekee kynsiä Tattoo Sampon tiloissa Nokialla, Facebook-sivuilta löytyy kuvia myös kynsistä. Sain pikaisella aikataululla ajan kynsihuoltoon. Olin ihan tyytyväinen kynsiini ennen tätä huoltoa, mutta nyt olen vielä tyytyväisempi :) Geeliä on nyt paljon ohuempi kerros, joten kynnet tuntuvat luonnollisemmilta. Pinkin ja punaisen jälkeen halusin vähän hillitymmät kynnet. Pituuskin on hieman hillitympi, kun päätin, että lyhennetään siihen mittaan, mitä omat kynteni ovat. 

Loka-marraskuun ostoksia

Syksyllä meni välillä viikkojakin etten ehtinyt kirpparille ollenkaan. Ja muutoinkin shoppailut jäivät vähiin. 

 Nokian Fida-kirpparilla oli jotkin ale-päivät lokakuussa, jolloin ostin tämän paidan ja mustat nilkkurit, joista en valitettavasti ole huomannut ottaa kuvaa. Nilkkurit ovat olleet käytössä, mutta tämä paita ei vielä. Halusin vähän korjata sitä ennenkuin otan käyttöön ja siinä korjaamisessa kestikin pari kuukautta. Tai oikeasti vain muutamia minuutteja sitten kun sain sen aikaiseksi :)

Pelastusarmeijan kirppari on lähikirpparini Turussa, mutta harmittavan harvoin sielläkin käyn. Joka kerta sieltä kyllä löytyy jotain ostettavaa. Harmaa paita on itselleni ja farkut lapselleni, vaatteet löytyivät ale-tangosta. Vaaleanpunaista nauhaa voi varmaan hyödyntää joissakin askarteluissa :)

Linn Ullmann: Armo

Sain tämän kirjan ystävältäni ja mitään ennakko-odotuksia ei ollut. Luin ensin takakannen tekstin ja sen perusteella odotin synkempääkin luettavaa. Kirjan päähenkilö on syöpää sairastava Johan, jolle kirjan alussa kerrotaan, että hänellä on noin puoli vuotta elinaikaa jäljellä. Johan haluaa kuolla arvokkaasti ja pyytää Mai-vaimoaan auttamaan sitten, kun ei enää kestä kipuja. Kirjassa pohditaan armokuolemaa eri näkökulmista, mutta sen lisäksi se kertoo paljon Johanin elämästä. Armo on melko ohut kirja, mutta siihen mahtuu hyvin paljon asiaa. Armo oli yllättävän positiivinen lukukokemus.

Rajaa Alsanea: Riadin tytöt

Ostin tämän pokkarin kirpparilta, kun kansi lupaili sen olevan Sinkkuelämää-bestseller Saudi-Arabiasta. Ja sitä se kyllä olikin, mukavaa hömppää eksoottisemmilla vivahteilla. Riadin tytöt kertoo neljästä nuoresta naisesta ja heidän ystävyydestään, perheistään ja miessuhteistaan. Gamra, Lamis, Michelle ja Sadim ovat kaikki varakkaista perheistä ja heillä on mahdollisuus opiskella ja työskennellä ulkomailla ja samalla nähdä kotimaataan vapaampaa elämää. Silti heidänkin miessuhteita ja avioliiton solmimista kontrolloivat suvut ja vanhat traditiot. Hetkittäin kirjan nuoret naiset ovat suorastaan ärsyttävän lapsellisia romanttisten haaveidensa kanssa, mutta sellaisia taitavat olla parikymppiset naiset yleensäkin :) Vaikka kirjan naisilla on paljon suruja ja epäonnistuneita miessuhteita, niin Riadin tytöt on kuitenkin hyväntuulinen kirja, jota oli mukava lukea.

Petri Sarjanen: Sahara - palkkasoturi Per Andersson

Oli lähes pakottava tarve saada jotakin luettavaa ja saatavilla vain kaverini melko rajoittunut kirjavalikoima. Siitä valikoimasta nappasin sitten tämän luettavakseni :) Ei varmaan olisi muuten tullut koskaan tätä kirjaa luettua. Sahara kertoo suomalaisen Per Anderssonin elämäntarinan helsinkiläisestä koulukodista Ranskan ja Espanjan muukalaislegioonien kautta Angolan sisällissotaan. Kirja oli yllättävän mielenkiintoinen. Kuvaukset sodasta ja muukalaislegioonan rangaistuksista ovat rankkoja, muttei niillä kuitenkaan mässäillä. Joissakin kohdin olisin toivonut hieman suorempaa kirjoitustyyliä. Tai ehkä mutkikkaalla ilmaisulla peitettiin asioita, joita ei voi sanoa suoraan. Kirja ei ole kovinkaan paksu, joten jos aihe vähänkään kiinnostaa, niin kyllä tämä kannattaa lukea.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Samaan aikaan Leijapojan kanssa ostin kirpparilta myös tämän kirjan. Osasin jo odottaa loistavaa kuvausta ympäristöstä ja jotkin asiat, kuten Afganistanin eri heimot, olivat tuttuja jo Leijapojan vuoksi. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo samoista ajoista kuin Leijapoika, mutta näkökulma on erilainen, koska juoni kulkee kahden eri-ikäisen naisen elämäntarinoiden kautta. Kuvaukset mm. maisemista ja kotien yksityiskohdista olivat ehkäpä vielä parempia kuin Leijapojassa. Näin mielessäni esimerkiksi Mariamin kodin pihamaan hyvin selvästi. Tuhat loistavaa aurinkoa on monin paikoin synkkä kirja, mutta nämäkin asiat on kirjoitettu kuitenkin jotenkin kauniisti. Ahdistavaa oli lukea naisten asemasta Afganistanissa. Mieleen tuli useasti, että voiko tämä olla totta. Eräs Suomeen paennut afgaaninainen suositteli tämän kirjan lukemista minulle kerran sanoen, että sellaista elämä todellakin oli hänen kotimaassaan. Ja minä suosittelen tämän lukemista ehdottomasti kaikille!

Khaled Hosseini: Leijapoika

Leijapoika-pokkarin ostin syksyllä kirpparilta. En tiennyt kirjasta etukäteen oikeastaan mitään - paitsi sen, että haluan sen lukea :) Päähenkilönä on vauraan perheen Amir-poika, mutta suuressa osassa on myös hänen perheensä palvelusväkeen kuuluva Amirin ikätoveri Hassan. Leijapoika kertoo erityisesti ystävyydestä, mutta samalla hyvin paljon elämästä Afganistanissa. Nämä kuvaukset mm. Kabulin elämästä 70-luvulla, eri heimoista ja leijakisoista olivat hyvin mielenkiintoisia ja mielestäni parasta antia kirjassa. Varsinainen tarina jäi itselläni vähän sivuseikaksi, koska ihastuin niin kuvauksiin ympäristöstä, historiasta, tavoista jne. Leijapoika ei ole mitään kepeää luettavaa. Ahmin sen lähes kerralla ja kun sain viimeisen sivun luettua aamuyöstä, niin uni ei sen jälkeen tullut helposti. Mutta suosittelen ehdottomasti tämän lukemista! Leijapojasta on tehty myös elokuva, jonka haluaisin nähdä kirjan luettuani. Tosin hieman pelkään, että elokuva on ahdistavampi kuin kirja.

Max Joacim

Tallinna-realityn ykköskaudella parissakin jaksossa oli mukana parfymööri Max Perttula. Ohjelman hänestä antama kuva oli ainakin minun silmissäni lähinnä huvittava enkä kovin vakavasti osannut suhtautua hänen parfyymi-businekseen. Jossain vaiheessa luin lehtiartikkelin Max Perttulasta ja totesin olleeni väärässä: hän ihan oikeasti osaa asiansa ja on ihan oikeasti "parfyyminenä". Ja kun Jyväskylän Taito-shopissa pääsin nuuhkimaan Max Joacim -hajuvesiä, niin ihastuin täysin. Tykkään hajuvesistä, mutta on hyvin hankalaa löytää sellaista mielestäni täydellistä tuoksua. Vuosia käytin Hypnotic Poisonia ja vaikka pidän siitä edelleen, niin kyllästyin siihen. Olen koittanut löytää tilalle jotain yhtä ihanaa, mutta en ole onnistunut. Mutta nyt löysin kaksikin ihanaa tuoksua! Nuuhkin näitä hyvin pitkään ja yritin päättää, että kummasta pidän enemmän. Sitten totesin, etten osaa päättää ja ostan molemmat :) Olivat vielä tarjouksessakin. Mistä päästäänkin siihen ongelmaan, että näitä ei ilmeisesti valmisteta enää...
Tosin nyt löysin Possessed by night -tuoksun erään erotiikka-alan erikoisliikkeen sivuilta :) Sieltä kopioin tämän tuoksukuvauksenkin: "Tuoksu on pehmeän balsamimainen ja siinä yhdistyvät vihreät hedelmäiset vivahteet tummaan suklaaseen, toffeeseen, benzoiiniin ja vaniljan vivahteisiin. Lämmin myski, kardemumma, viherpippuri, seetripuu ja ambra tuovat tuoksulle sen äärimmäisen houkuttelevan ja kestävän pohjatuoksun, joka kestää viettelevänä aamusta iltaan." Tämän kerrotaan sopivan miehille ja naisille yhteiseksi tuoksuksi ja erityisesti iltakäyttöön. Olen vasta kerran tai pari raaskinut Possessed by night:ia käyttää ja kyllä se tosiaan iltatuoksu on. Hyvin jännä, mutta hyvällä tavalla :) Tuoksun sopivuudesta miehille en osaa sanoa mitään, voihan se sopiakin hyvin.
Red Angel, kuten myös Possessed by night ja sen kevyempi versio Possessed, on tehty malli ja viihdetaiteilija Jenni siltasen nimikkotuoksuksi. Juuri nyt ei ole tuoksukuvausta käsillä, joten tyydyn sanomaan, että tuoksu on ihana! Sopivasti makeutta ja sopivasti särmää :) Red Angel:ia olen käyttänyt joskus päivisinkin, mutta ehkä sekin on enemmän iltaan ja spesiaalimpiin päiviin sopiva tuoksu.

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos, ihan omilla rahoillani ostin hajuvedet :) Mutta mielelläni otan vinkkejä vastaan, että missä näitä myydään!

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Luin Adichien esikoisteoksen keväällä ja lainasin sen sitten ystävälleni, joka taasen oli löytänyt Adichien toisen kirjan kirpparilta ja lainasi sen minulle :) Kirja sijoittuu 1960-luvun Nigeriaan ja sen päähenkilöinä ovat Nsukkan yliopiston opettaja Odenigbo, hänen palveluspoikansa Ugwu ja naisystävänsä Olanna sekä Olannan sisar ja tämän englantilainen miesystävä. Biafran sota muuttaa heidän kaikkien elämän. Puolikas keltaista aurinkoa oli hyvin miellyttävä lukukokemus, vaikka paljon synkkiä aiheita käsittelikin. Teksti oli kaunista ja hyvin kuvailevaa, ihmiset ja paikat oli helppo nähdä mielessään. En keksi mitään muuta huonoa puolea kirjasta kuin sen, ettei se etene kronologisesti ja tämäkin häiritsi vain yhdessä kohdassa, kun 1960-luvun loppupuolelta palattiinkin taasen 1960-luvun alkupuolelle. Pidin kirjasta hyvin paljon ja se herätti myös halun oppia lisää Biafran sodasta, joka on itselleni melko tuntematon asia. Puolikas keltaista aurinkoa on kirja, jota voisin suositella lähes kenen tahansa luettavaksi.

Syyskuun ostoksia

Syksyn tullen tuntui olevan todella rajallisesti aikaa shoppailla, joten muutamia kertoja hyödynsin ruokatuntini siihen ja kipaisin kirpparille :) Kaikki alla olevat ovat löytyneet Nokian kirppareilta.

 Lapsukaiselle löytyy harvoin hyväkuntoista ja edullista vaatetta kirpparilta, mutta yhtenä päivänä onnisti ja löytyi kerralla farkut, verkkapuku ja talvikengät.

 Taidan olla melko värirajoitteinen, koska lähes aina ostan mustia vaatteita :)

En tarvitsisi yhtään enempää lankaa, sitä on varastoissa kymmeniä kiloja... Mutta kun halvalla sai hyvää vanhaa lankaa, niin pakkohan se oli ostaa :)

Oriflame part 3

Kesän jälkeen sain katkaistua Oriflame-kierteeni tähän tilaukseen :) Kun tilattujen tuotteiden mukana tuli aina uusi kuvasto ja siitä aina löytyi jotain "pakollista" tilattavaa, niin kierrehän siitä tuli. Tämän tilauksen mukana tullutta kuvastoa en edes avannut. Tosin ystäväni kertoessa, mitä kaikkea kivaa kuvastossa oli, niin hetken aikaa kadutti, etten ollut sitä katsonut. Mutta vain hetken :) Pitää käyttää nämä ensin pois ennenkuin saan tilata lisää. Cocktails-sarjasta ei yksikään tuote (suihkugeeli, kosteusvoide ja käsivoide) ole vielä päässyt käyttöön ja kaupan päällisenä tulleet irtoripsetkin ovat edelleen paketissaan ja paketti kadoksissa. Love Potion -hajuvesi oli se, minkä oikeasti halusin ja muut tilasin siinä sivussa :) Hajuvesi on ihan kiva, muttei niin ihana kuin odotin. Olen hyvin pitkään koittanut löytää jotain suosikkihajuveteni eli Hypnotic Poisonin tilalle. Love Potion ei siis sen ihanuutta ylitä, mutta kyllä tätä käytettyä varmasti tulee :) Silmien rajaustussi on osoittautunut hyväksi ostokseksi, hopeinen ripsiväri on ihan hauska, pinkki huulikiilto sopivan hillitty ja kirkas kynsilakka tarpeellinen. 

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

Taas kerran ystävältäni lainattu kirja, jota hän suositteli luettavakseni. Joutavuuksien jumala perustuu ainakin osittain kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin. Päähenkilö Rahelilla ja Arundhati Roylla on yhteneväisyyksiä myös aikuisena. Joutavuuksien jumala kertoo enimmäkseen Rahelin ja hänen kaksoisveljensä lapsuudesta, mutta niin, että nykyhetkestä ja aikuisuudesta palataan lapsuusmuistoihin. Kaksosten tarinan taustalla on myös yhteiskunnallisia teemoja kuten kastijako ja työväen oikeudet, jotka liittyvät kiinteästi tarinaan. 

Mitään ennakko-odotuksia minulla ei ollut kirjasta ja ensi alkuun ihastuin siihen kovin. Teksti oli kaunista ja tarina soljui sujuvasti eteenpäin vaikka hyppeli nykyhetkestä menneisyyteen. Loppua kohden kirja alkoi kuitenkin ahdistaa ja loppuratkaisusta jäi outo olo. Ankeista asioista ei tietenkään voi kirjoittaa iloisen värikkäästi ja synkeimmät jutut kasaantuivat kirjan loppupuolelle. Teksti seuraili lapsen ajatusmaailmaa ja välillä oli hankala pysyä poukkoilevien ajatusten ja erikoisten mielikuvien perässä. Meinasin jättää kirjan pari kertaa kesken. Synkeistä tapahtumista oli vihjailtu jo kirjan alussa, joten tiesin, mitä tuleman pitää. En kuitenkaan malttanut jättää kirjaa kesken vaikkei sen lukeminen enää miellyttänyt. Halusin tietää yksityiskohdat synkeistä tapahtumista. Joten loppujen lopuksi Joutavuuksien jumala vangitsi minut sitä lukemaan, vaikken oikeastaan olisikaan halunnut lukea kirjaa loppuun :)

Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha

Ystäväni lainasi yhden suosikkikirjoistaan minulle jo keväällä, mutta vasta syksyn tullen luin sen. Kirjan päähenkilö on intialais-englantilainen Karim, joka asuu Lontoossa. Esikaupunkien Buddha jakaantuu kahteen osaan: esikaupungeissa ja kaupungissa. Kirjan alkupuolella Karim asuu perheensä kanssa esikaupunkialueella, käy koulua ja hänen isänsä alkaa pitää buddhismi-istuntoja. Vanhempien erottua Karim muuttaa isänsä perässä keskelle Lontoota, pääsee mukaan ensimmäiseen teatteriproduktioonsa ja seurapiireihin. Karimin kasvutarinan kautta käsitellään monia aiheita: luokkaeroja, rasismia, seksuaalisuutta, uskontoa jne. Monet eri teemat muodostavat iloisen sekamelskan, jonka vuoksi minun oli aluksi hankala päästä kirjan "mukaan". Loppua kohden sekamelska selveni tai sitten totuin kirjan tyyliin ja loppujen lopuksi ihan pidin kirjasta, vaikka ensi alkuun en siihen ihastunut. Päähenkilö on hetkittäin ärsyttävä ja ilkeäkin, mutta kirjan loppupuolella suhtauduin häneen jo kuin vanhaan tuttuun "tuollainen se nyt vaan on eikä voi sille mitään" :D