Ostin tämän kirjan kirpparilta, koska se vaikutti kiinnostavalta. Ensi alkuun kirja sitä olikin. Odotin kuvailua siitä, millaista runoilijoilla ja muulla älymystöllä oli Stalinin Neuvostoliitossa. Kyllä siitäkin kerrottiin, varsinkin teoksen alku- ja loppupuolella. Mutta kirjan keskivaiheilla oli paljon Osip Mandelstamin runojen analysointia, mitä en pitänyt kovin kiinnostavana. Ihmisen toivo ei ollut mitään helppoa luettavaa ja luin sitä pienissä pätkissä parin-kolmen kuukauden ajan. Halusin lukea sen loppuun, koska aihe oli kuitenkin kiinnostava. Ja kirja toimi loistavasti nukahtamisen apuna :) Lukemiseen piti keskittyä, koska teksti ei ollut aina kovin helposti ymmärrettävää ja sehän väsytti. Kun kirjan juonikaan ei ollut kovin jännittävä (takakansi jo kertoi, miten kaikki päättyy), niin ei myöskään tullut sellaista oloa, että kirja pitäisi ahmia hetkessä läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti